Missä vaiheessa koulussa käynnistä tuli kivaa ja lähes henkireikä teineille?

No kyllähän ne kaverit ja välitunnit olivat tärkeitä vaikka itse koulusta ei tykännyt. 

Mun teini rakastaa koulua, ihan hirveää raivoa, kun joutui yhden päivän olemaan omaehtoisessa karanteenissa. Nuorempi ei ole yhtä innokas.

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän ne kaverit ja välitunnit olivat tärkeitä vaikka itse koulusta ei tykännyt. 

Kaikilla ei ole kavereita siinä omassa luokassa tai edes koko koulussa. Eikö enää koulun ulkopuolella tavata?

Ei ne lapset purnaakaan vaan niiden vanhemmat, jotka eivät jaksa valvoa huonosti kasvatettujen lastensa koulunkäyntiä. Kaikki fiksut lapset pärjää etäkoulussa loistavasti.

Lapsuuden koti oli kauempana kyliltä ja kouluautolla mentiin kouluun. Olisin ollut todella yksinäinen näin korona-aikaan, koska kaverien luo ei olisi voinut noin vain lähteä. 

SIinä vaiheessa koulusta tulee kivaa, kun etäily alkaa tympiä.

Siinä samalla kun opettamisesta tuli sivuseikka ja koulujen ykköstehtäväksi tuli häiriköiden ja mammujen paapominen, eli kouluista tuli sosiaalityön ja nuorisopsykiatrian avohoitolaitoksia. Sossut ja hoitajat tosin puuttuvat, mutta ope voi aina opettamisen sijaan keskittyä puoskaroimaan ties mitä persoonallisuushäiriöitä ja päihdeongelmia.

t. Väsynyt ope

Kotona varmaan niin kurjat olot. Muuta en keksi. Ennen sitä tosiaan olisi ollut superonnellinen etäpäivistä. Siitäkin huolimatta ettei ois kavereita nähny eikä ois ollut somea mikä helpottaa huomattavasti yhteydenpitoa nykypäivänä. Kovin ovat ajat muuttuneet.

Eikö se ole hyvä jos viihtyy koulussa?

Meillä nuorempi viihtyy etänä, koska koulu on helppoa ja kaverit on samassa harrastuksessa, mikä jatkunut koko ajan.

Vanhemmalle koulu haastavampaa, kokee, että oppii lähiopetuksessa paremmin kun opettaja on läsnä, kokee tärkeäksi kaverit ja välitunnit. On ollut pettynyt etäkouluun, harrastuskin tauolla. 

Olen erittäin iloinen tuosta koulussa viihtymisestä.

Onko kaikilla täällä jotain oppimisongelmaisia häirikkölapsia, kun koulussa ei viihdytä?

Minun lapset ovat hyväkäytöksisiä, koulussa viihtyviä ja menestyviä. Viihtyvät myös välitunneilla kaltaistensa kanssa.

Kyllä mä ja kaverit tykättiin käydä koulua kasarilla. Lomallekin oli kiva jäädä, mutta kesäloma oli aivan liian pitkä ja puuduttava.

Sama juttu omien teinien kanssa. Kyllä ne sinne aina lähti oma-aloitteisesti. Eipä juuri herätellä tarvinnut, eikä turhia poissaoloja ollut. Ovat nyt lukiossa ja etäkoulussa ovat heränneet vielä uuteen kukkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun opettajilta ja rehtoreilta katosi auktoriteetti ja koulussa on saanut riehua ihan miten lystää.

Tämä. Koulussa saa tehdä kaikkea sitä mitä kotona ei saa, eikä kukaan vahdi edes ruutuaikaa. Tottakai kersat siis koulussa viihtyvät.

Ihminen (teinit sekä aikuiset) kyllästyy myös esimerkikisi päiväuniin, jos koko elämä muuttuu vain päiväuniksi. Sopivissa määrin päiväunet kuulostaa kuitenkin houkuttelevilta. Sama tilanne useimmiten myös esimerkiksi työttömyyden kanssa. Ajatuksena voi olla houkutteleva, todellisuus on usein muuta (ainakin pitkittyessä ja jos ihminen ei ole super laiska).

Vierailija kirjoitti:

Siinä samalla kun opettamisesta tuli sivuseikka ja koulujen ykköstehtäväksi tuli häiriköiden ja mammujen paapominen, eli kouluista tuli sosiaalityön ja nuorisopsykiatrian avohoitolaitoksia. Sossut ja hoitajat tosin puuttuvat, mutta ope voi aina opettamisen sijaan keskittyä puoskaroimaan ties mitä persoonallisuushäiriöitä ja päihdeongelmia.

t. Väsynyt ope

Aamen.

Koulun tulee olla mahdollisimman ikävää teineille. Kasvatus on mennyt pieleen, jos koulussa viihtyvät. Kai sentään vanhemmat jämäkkinä estätte hurvittelun eli läksyjen teon ja kokeisiin lukemisen vapaa-ajalla vieden koulukirjat opinnälän saastuttamista käsistä ja tuuppaatte tilalle jonkun ruudun, että oppivat olemaan?

Vierailija kirjoitti:

Ei ne lapset purnaakaan vaan niiden vanhemmat, jotka eivät jaksa valvoa huonosti kasvatettujen lastensa koulunkäyntiä. Kaikki fiksut lapset pärjää etäkoulussa loistavasti.

Juuri täsmälleen näin. Ei voi lapsen käytöksestöä edes syyttää opettajia, jos lapsi on koko ajan kotona...Vaikka on niitä vanhempia, jotka silti yrittävät. 

Oletteko te joskus 90-luvulla koulua vihanneet jotain vetelyksiä vai inroverttejä (jolla selitetään nykyisin kaikki mahdollinen ja mahdotonkin). Minä ainaki viihdyin 80 ja 90-luvulla koulussa. Viihdyin myös jatko-opiskeluissa sekä työelämässä aikuisena.

Itselleni koulu oli ja on nyt jatko-opiskelijanakin välttämätön paha. Tulen kyllä muiden opiskelijoiden kanssa toimeen, mutta ystävät ovat aina tulleet koulun ulkopuolelta.

Siinä vaiheessa kun et enää noin vuoteen pääse sinne, kuten esim. lukiolaisteni kohdalla /:

Tiesitkö, että sitä ihminen arvostaa mikä häneltä otetaan pois? Peruspsykaa. Koulun sosiaalinen puolikin on tavattoman tärkeää, asia mitä ei ole monet ennen tätä yksinäisyyttä tajunnutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Viime vuonna siitä tuli yhtäkkiä henki ja elämä. Piti saada koronaa levitettyä.

Osa vanhemmista ei jaksa sitä, että lapsi pyörii kaiket päivät kotona. Tätähän ei ääneen saa sanoa.