Hankala tehdä töitä henkilön kanssa joka ei kerro mielipiteitään. Vinkkejä?

Vierailija kirjoitti:

No en minäkään vastaisi sulle ap, jos tulet kysymään pelkkää mielipidettä.

Siis sellaista mielipidettä, jonka olet jo itse muovannut asiasta. Sehän on käytännössä jo valmis ehdotus.

Sen sijaan alkaisin pohtia työtoverin kanssa yhdessä asiaa, ilman että kertoisin valmiiksi asiasta oman näkemykseni.

Sellaisessa tilanteessa työtoverisikin pääsee asiaan mukaan puhtaalta pöydältä.

Näin meillä palavereissa toimitaan; kaikki saavat heitellä ideoitaan. Sitten niistä jutellaan yhdessä kaikki.

Miksi se on silti työkaverisi vika, jos et tuossa tilanteessa kerro, että et saanut itse nyt miettiä tätä asiaa tai vaikuttaa siihen? Aika lapsellista syyttää työkaveria, jos hänellä on jo viimeistellympi näkemys.

 Ja aloituksessa ymmärtääkseni ei ollut kyse ideoinnista vaan ihan käytännöllisestä työnjaosta.

Ap tulkitsee työkaverin käytöstä ilman että työkaveri puhuu. Tulkitsee luultavasti ihan väärin.

Työkaveri joko on introvertti, eikä tykkää ap:n kälätyksestä, on muuten vain kelju ihminen, tai on hajamielinen. Mutta mistä ekstrovertti erottaa mökötyksen? Ei mistään, jos ei ymmärrä toisen ajatusmaailmaa. Pomottaa vain, kun ei saa toisesta mitään irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyt niitä mielipiteitä. Hän on erilainen kuin sinä, eikä ajattele ääneen.

Seuraavalla kerralla kun mököttää ota selvää miksi. Kysyt, että miten olisit tehnyt tämän toisin.

Ongelma taitaa olla se, että nämä mököttäjät eivät tässäkään tilanteessa kerro, mikä on ongelma tai mitä toivoisivat että tehdään toisella tavalla. Vallankäyttöä. Toisen pitää vain arvailla, mikä tätä mökötystä aiheuttaa.

No juuri näin! Kun en tiedä mikä on ongelma, en pysty muuttamaan mitään. Tai jos toinen ei kerro vaikka kysyn, niin en voi tietää

Vierailija kirjoitti:

No en minäkään vastaisi sulle ap, jos tulet kysymään pelkkää mielipidettä.

Siis sellaista mielipidettä, jonka olet jo itse muovannut asiasta. Sehän on käytännössä jo valmis ehdotus.

Sen sijaan alkaisin pohtia työtoverin kanssa yhdessä asiaa, ilman että kertoisin valmiiksi asiasta oman näkemykseni.

Sellaisessa tilanteessa työtoverisikin pääsee asiaan mukaan puhtaalta pöydältä.

Näin meillä palavereissa toimitaan; kaikki saavat heitellä ideoitaan. Sitten niistä jutellaan yhdessä kaikki.

Hyvä pointti. Pitää yrittää miettiä tarkemmin miten kysymyksen hänelle asettaa, etten kerro omaa mielipidettäni siinä vaiheessa. Mutta hankalaa joka tapauksessa. Kun yrittää ja haluaa että toisella on asiat hyvin ja lopputulos on silti tuo

Siis kysyt häneltä vain sopiiko tämä asia näin? Et lopulta sitä oikeaa mielipidettä? Vaikea tuossa on lähteä sanomaan vastaan ja esittämään omia mielipiteitä. 

Vierailija kirjoitti:

Siis kysyt häneltä vain sopiiko tämä asia näin? Et lopulta sitä oikeaa mielipidettä? Vaikea tuossa on lähteä sanomaan vastaan ja esittämään omia mielipiteitä. 

Miten ap:n pitäisi toimia? Opetella ajatustenlukua?

Tässä on kuitenkin vastassa aikuinen ihminen, joka voi ottaa vastuun tekemisistään, eikä vaikka lapsi, joka ei osaa aina sanoa, mitä haluaa.

Ja en ymmärrä tuon käytöksen puolustelijoita, joo, varmasti tuon myötäilijän tempperamentti on erilainen kuin ap:lla mutta eipä paljon tule apuja siinä, miten kannattaisi toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kysyt häneltä vain sopiiko tämä asia näin? Et lopulta sitä oikeaa mielipidettä? Vaikea tuossa on lähteä sanomaan vastaan ja esittämään omia mielipiteitä. 

Miten ap:n pitäisi toimia? Opetella ajatustenlukua?

Tässä on kuitenkin vastassa aikuinen ihminen, joka voi ottaa vastuun tekemisistään, eikä vaikka lapsi, joka ei osaa aina sanoa, mitä haluaa.

Ja en ymmärrä tuon käytöksen puolustelijoita, joo, varmasti tuon myötäilijän tempperamentti on erilainen kuin ap:lla mutta eipä paljon tule apuja siinä, miten kannattaisi toimia.

Kysyä "miten tämä mielestäsi pitäisi tehdä" tai "miten haluaisit, että tämä tehdään". Ei siis niin, että "sopiiko, että asia tehdään näin". Ensin siis kysytään, miten toinen haluaisi asia tehtävän ja vasta sen jälkeen, jos ollaan eri mieltä, ilmaisee oman ehdotuksensa. 

Meilläkin on työpaikalla tällainen "en ymmärrä miksei vaan keskustella ja sanota suoraan, miksei kerrota mielipidettä" -ihmettelijä. Sama tyyppi painottaa avointa keskustelua ja kommunikaatiota, mutta kaikki tietävät että se pätee vain, jos on tyypin kanssa samaa mieltä. Muiden mielipiteitä vaaditaan aina jankkaamiseen asti ja sitten arvostellaan kärkkäästi, koska onhan ne nyt ihan tyhmiä tämän "kommunikoijan" ideoihin verrattuna. On muutenkin puhetavoiltaan ja elekieleltään todella dominoiva, kärkäs ja miltei aggressiivinen. Jos AP on yhtään samanlainen, en ihmettele miksei työkaveri halua puhua.

Tuollaisessa keskinäisessä sopimisessa, töiden järjestelyssä jne. voi käydä niin, että toinen osapuoli, se joka ei ole järjestelyissä aloitteellinen osapuoli, voi kokea tulevansa hyväksi käytetyksi. Siis tyyliin: "Hei, kun mulla olisi  nyt tänään menoa lapsen asioiden hoitamisen merkeissä, niin sopisko sulle, että sä päivystät näitten munkin hommien suhteen, eli jos jotain kiireellistä tulee, niin sä hoidat, jooko? Mä korvaan sitte sulle tän joskus.". Tai niin, että jos töissä on sellaisia hankalampia töitä ja vähemmän hankalia, niin ne hankalat, aikaa vievät tuupataan jollekulle yhdelle tyypille, välttämättä ei edes kysytä, vaan se tuuppaaja poimii itse ne helpot päältä, ja kun kaikki työt on kuitenkin tehtävä, niin...

Työnantaja hoitaa työnjohdon, työnjohto-oikeus ja -velvollisuus on työnantajalla, esimies edustaa työnantajaa. Tietysti se järjestelijä voi sitten pyrkiä niin hyvään kimppaan esimiehen kanssa, että hakee itsellensä parhaiten sopivat järjestelyt sitä kautta... Esimiehiäkin on niin monenlaisia.

Töiden järjestelyä. Tässä yksi erikoinen esimerkki: sijaisia vain paikalla, vakituiset keskinäisellä koulutuspäivällään. Yhden sijaisen kanssa on sovittu jotakin, mistä toinen sijainen ei tiedä. Näinpä tämä tietämätön tullessaan aamulla ensimmäisenä töihin käy hakemassa sellaiset työt joiden tietää olevan ensimmäiseksi hoidettavia ja alkaa niitä tehdä. Se tietävä sijainen tulee sitten vajaata tuntia myöhemmin, ja hups heijaa, ne hänen vastuulleen annetut työt onkin jo käyty hakemassa. Tästä seuraa se, että kun vakituiset tulevat paikalle, tämä tietävä menee ja valittaa, että oli menty nokkimaan hänelle annettuja tehtäviä. No... Vihamielisyyttähän tuosta tuli, esimies ei kuitenkaan tullut haukkumaan, siis vihaa siitä, että oli lähdetty hoitamaan sitä työtä, jonka työnantaja ilmeisestikin ja oletetusti kokee olevan se työ, joka on ensisijaisesti aamulla tehtävä tiettyyn kellonaikaan mennessä... Eikä noista yhden tyypin kanssa sovitusta oltu informoitu. Tällainen lapsellinen porukkaa! No, samaan porukkaan kuului kyllä sitten sitäkin, että sijainen joutui siirtymään työpisteestä toiseen tarpeen mukaan. Yksi työpiste oli sellainen, jossa ei yhtäkään asiaa saanut muuttaa, ei istuimen korkeutta, ei kynäpurkkien tai hiiren (vasenkätinen se vakituinen) sijaintia tai jos muutti, niin keikan siinä paikassa päättyessä piti kaikki palauttaa millilleen sille paikalle missä se oli alun perin ollut. Tästäkään asiasta ei sanottu, kun siihen paikkaan osoitettiin sijaiseksi,  ei avannut suutaan sekään joka sen ilmeisestikin jollakin lailla fyysisesti työrajoitteisen tyypin kanssa samassa huoneessa istui, joten työpistettä tuli muokattua sijaiselle sopivaksi eikä todellakaan laitettu kaikkea millilleen samaan muottiin kuin ne olivat olleet keikan päätyttyä, joten haukkumiset tuli  sitten jälkikäteen, mutta tässäkään kohtaa haukkuja ei ollut esimies vaan sellainen porukan pomotyyppi. 

Tällaisia järjestelyjä. Tiedä sitten ovatko ne työsuojelullisestikaan ihan ok! Etenkään tuo työergonomiaan liittyvä vaatimus. Jos on joku jonka fyysiset vaivat vaativat että kaikki pitää olla millilleen niin ja näin, niin siihen paikkaan ei pidä ketään muuta laittaa istumaankaan, sillä sijaisellakin on oikeus työergonomiaan!