Lue keskustelun säännöt.
Pyysin kaverilta apua, vastauksena "ei kiinnosta"
31.03.2021 |
Mulla on kaveri, jonka kanssa ollaan tunnettu 10 vuotta. Ei olla niin läheisiä tai sitten hän on estynyt mun seurassa tunteitaan näyttämästä että esimerkiks voisin hänelle laittaa viestiä kun olo on surullinen, mutta esim kahvilla käydään muutaman kuukauden välein (koronan aikaan ny missää kahvilla voi olla mut vastaavaa) ja aiemmin oltiin samassa koulussa, oltiin luonnollisesti enemmän yhdessä.
Kyseinen kaveri on selkeästi aina sillon yällöin kyllästynyt/hermostunut muhun, kun piikittelee mulle, en osaa sanoa oonko oikeasti ärsyttävä, vai onko hänellä vaikeaa elämässä, sitä en tosiaan tiedä kun hän ei koskaan puhu mistään mikä häntä kuormittas, ehkä kertoo niistä sitten muille.
No, ollaan nähty viimeks tässä kuussa ja muutenkin viesteillä ollaan oltu yhteydessä, mutta kun pari pv sitten kysyin, voisko auttaa huonekalureissulla, vastaus oli että ei oo kiinnostusta mihinkään sellaseen ja ei muuta. Hänen viestit on joskus muulloinkin vastaavankaltasia, mutta nyt vastauksen kylmyys (ei välity tässä varmasti samalla tavalla) laitto miettimään että oiskohan meidän ystävyyden aika hiljalleen loppua. Kun hän tosiaan kylmästi aina vastailee, tai piikittelee, ja en pääse perille, oonko mä tehny jotain väärin, vai onko hänellä henkkoht vaikeuksia. Itsellä on huonona tapana jäädä pohtimaan liikaa tällasia asioita, ja syyllistän sitten itseäni, ja hänen kohdallaan mietin ihan liikaa, mistä kiikastaa, ja taitaa se syödä voimia liikaa.
Kuulostaako typerältä jättää ystävyys tällaisessa tilanteessa :(
Kommentit (35)
Lisäisin vielä senkin että on vaikea tajuta ettei toista kiinnosta, jos joskus kaveruus on ollut jotenkin parempaa toisen puolelta. Sitä helposti ajattelee että tämä ihminen, joka joskus on saattanut kirjoittaa vaikka kauniin välittävän kirjeen, voi olla vaikka masentunut nykyään. Mutta luultavasti ei ole, kai hän ystävänä pitämälleen olisi sanonut.
Joillain ihmisillä on myös tapana vaihtaa kavereita kuin paitaa. Kun koulu on ohi, ei kiinnosta koulukaveri. Hyvä työpaikan kaveri ghostataan kun vaihtaa työtä. Uusi bestis (näillä ihmisillä yleensä on sellainen aikuisenakin) korvaa vanhan täysin. Eivät he välitä kuinka tökeröitä ovat.
Pakko sanoa sekin että en minäkään kyllä kenenkään kantoavuksi lähtisi! Huonekaluhommat on kauheaa selän rikkomista, osta kuljetuspalvelu. Toki hän voisi kieltäytyä ystävällisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä voisi olla kaverini kirjoittama. Kyllä, olen kyllästynyt hänen itsekeskeisyyteensä. Kaikki puheenaiheet liittyvät aina häneen ja niitä perataan tuntikaudet. Jos hän kysyykin, mitä minulle kuuluu, kaivaa hän heti puhelimensa esiin ja keskittyy siihen, ynähtäen aina välillä, että luulisin hänen kuuntelevan. Hän myös suuttuu miltei kaikista asioista, joista haluaisin jutella, mm. uutisiin liittyen.
Ja sinä olet hänen kanssaan, koska?
Koska muistaakseni hän ei aina ole ollut tuollainen. Masentunutta ystävää ei saa hylätä, joten olen koettanut olla tukena.
Kumpi teistä yleensä ottaa yhteyttä toiseen?
Jos sinä, niin lakkaa ottamasta ja kato mitä tapahtuu. Todennäköisesti kaveruus kuihtuu itsestään.
Jos kaveri, niin kerro mitä häneltä odotat ystävyyden jatkamiseksi. Jos se ei onnistu, niin sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vastaava työkaveri kuin AP. Suoltaa WA-viestejä illatpitkät. Ei mitään suodatinta mitä laittaa, saattaa tulla 10 viestiä muutamassa minuutissa.
Vastailen niihin ”OK, Joo, Ei”.Sitten tulee tarkentava kysymys, ”mitä tarkoitit? kun vastasit Ei”.
Epäilen, että hänellä on jonkinsortin maanis-depressiivisen piirteitä.
Mulla oli paro vastaavanlaista "ystävää", tajusin että eivät ikinä itse anna mitään eivätkä kuuntele, vaan haluavat viedä aikaani ja varastaa huomiotani. Laitoin molemmat estoon whatsappissa ja puhelimen yhteystiedoissa, elämä muuttui paljon seesteisemmäksi ilmam jokapäiväisiä aikavarkaita. Suosittelen.
Näin se pitää itsekin tehdä. Esto päälle.
Vierailija kirjoitti:
"huonekalureissu" = selkä vääränä huonekalujen ronttaamista siksi, että toinen on liian pihi ottaakseen kotiinkuljetuksen tai kantoapua
Ajattelin ihan samaa. Mä saattaisin kans sanoa, että ei kiinnosta mikään sellainen, mutta valitsisin sanani ehkä vähän lempeämmin. Eli että mua ei nyt korona-aikana huvita lähteä hakemaan huonekaluja paikasta A ja viemään niitä paikkaan B, koska on ihmisiä, jotka tekevät korona-aikanakin sitä työkseen. Voisin auttaa sellaisessa asiassa, joka ei hoituisi millään muulla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään lähtisi nyt mihinkään huonekalureissuille. Kaveri pyysi kaupoille ja sanoin, etten halua nyt lähteä. Onhan tuo ei kiinnosta vähän ikävästi sanottu. Toisaalta varmaan tunnistaa itsensä tästä aloituksesta eikä sekään niin kivaa.
Miksi et pyytänyt suoraan kantoavuksi vaan vihjailit vain huonekalureissusta. Kaveri pyysi Ikeaan, että saa nostettua yhden paketin autoon ja kotiin. Sanoin, että voinhan minä lähteä, kun eihän siinä kauan kuitenkaan mennyt. Todennäköisesti olisin sanonut ei, jos olisi pyytänyt vain huonekalureissulle, koska ei tuollaiset reissut muuten kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri oikea tapa toimia. Kertoo heti auttaako vai ei. Pahimpia on tapaukset jotka eivät vastaa mitään tai vastaavat parin päivän päästä. Pitäisin kiinni tuollaisesta kaverista.
Muistutat minua eräästä hyvästä ystävästäni. Hän kerran jo katkaisi välit, koska tunsi ettei saa ystävyydestä tarpeeksi irti. Kerran viikossa näkeminen ei ollut tarpeeksi. Hän on hyvin ripustautuvainen. Soittelee tai lähettelee viestejä joka päivä. Se viestitulva on valtava. Hän haluaa kuulla mielipiteeni ihan kaikkiin pieniinkin asioihin ennen kuin hän voi tehdä päätöksen. Lisäksi hänellä on aina jotain draamaa tai hässäkkää menossa. Hänellä on mielenterveysongelmia ja yksinäisyyttä, joka tulee näin ilmi.
Hän on kuitenkin ollut elämässäni lapsesta saakka. Hän ymmärtää minua hyvin. Olemme kulkeneet samantapaisen taipaleen. Hän on minulle rakas, vaikka onkin usein todella raskas. Välillä on myös kiva kuunnella hänen touhuiluaan ja elämänkäänteitään. Ainakin saa taukoa omasta arjestaan.
Ystävyys on kuitenkin rankkaa, kun hänellä on aina jotain säätöä menossa. Muuttaa usein ja ihan vain huvin vuoksi. On aina pyytämässä isoja palveluita eikä hän häpeile pyytää niitä lähes tuntemattomiltakaan. Hän miettii aina, miten hyötyisi ihmisestä. Mutta hän itse harvoin tarjoaa apuaan muille. Autan kyllä mielellään ystävää, mutten alvariinsa. Kun jotkin asiat voisi tehdä vähän simppelimminkin. Hän on valmis näkemään todella suurta vaivaa ja myös odottaa sitä ystäviltään, jos hän voi sillä säästää muutaman kympin rahaa. En enää jaksaisi sellaista teinielämän köyhäilyä. Jos on varaa tilata vaikka kotiinkuljetus jollekin tuotteelle, niin miksi ei? Hirveä homma rahdata julkisilla tai milloin milläkin isoa painavaa tavaraa.
Lisäksi mikä rassaa paljon on, että 90 % kanssakäymisestämme on sitä että hän puhuu hänen asioistaan. Hän ei osaa olla tukena. Joskus todella harvoin hän oikeasti kuuntelee, kun minulla on murheita. Hän tiedostaa tämän ongelman, muttei tee mitään parantaakseen toimintaansa. Hän saattaa kohteliaisuudesta kesken pitkän monologinsa kysyä "mitäs sun elämään?" Mutta hän ei kuuntele, kun kerron. Ja minuutin kuluttua hän alkaa taas paasaamaan omista asioistaan. Olen jo aika tottunut siihen, mutta silloin kun on oikeasti isoja murheita, se tuntuu pahalta. Etenkin kun hän rinnastaa niitä mun asioita hänen paljon pienempiin vastaaviin. Aivan kuin se olisi yhtä tärkeää. Ja kun olen itse kuormittunut, en vain jaksa sitä hänen puhetulvaansa ja seurankaipuutaan.
Kaikesta tästä huolimatta hän on hyvä ystäväni. Olen hyväksynyt, että olemme hyvin erilaisia. Minä saan myös positiivisia asioita tästä ystävyydestä. Eli en ole aikeissa katkaista välejä. Välillä otan vähän etäisyyttä. Siinäkin pitää olla varovainen, ettei hän suutu ja loukkaannu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita "kavereita" riittää jotka kyselee, tuletko avuksi siihen tai tuohon. Talkoilla tietenkin
Hyväksikäyttäjiin olen törmännyt. Yksi ystäväni tarjosi aina kahvit, kun toimin hänen kuskinaan milloin mihinkin. Toinen houkutteli huonekaluostoksille ja piti pientä autoani kuljetusautona. Hän ei myöskään jaksanut kantaa eikä nostaa mitään . Säästi kuljetus maksun. Sitten hän huonon kuntonsa takia pyysi, että olisin lähtenyt kaksi kertaa viikossa hänen kanssaan ulos. Siihen en suostunut, mutta lupasin käydä hänen kanssaan kaupassa pari kertaa kuussa. Kuuluuko ystävyyteen hyväksikäyttö. Bensat, aika, tavaroiden kantamiset ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiset energiasyöpöt "ystävät" kannattaa karistaa elämästään.
Itselläni on hyväksikin luettava kaveri, voisi kutsua ihan ystäväksi, joka on ollut mukana menossa vuosikymmeniä. Hänen suurin avautumisen aiheensa on aina ollut muiden ihmisten elämä, mikä ilmeisestikin johtunee kyseisen kaverin tylsästä perhe-elämästä. Itseäni kun taas ei voisi vähempää kiinnostaa jonkun kummin kaimojen koiranulkoiluttajien edesottamukset, etenkään kun en heitä tunne! Hän ei vaikuta ymmärtävän, hienovaraisista vihjeistä huolimatta, että tuollainen jatkuva juoruilu on pidemmän päälle rasittavaa. Tästä johtuen en ole enää vuosikausiin uskoutunut hänelle, koska tiedän omien juttujeni leviävän kulovalkean lailla, jos hänen vain on päästävä jakamaan kaikkien muidenkin ihmisten asiat... Olen tyytynyt ottamaan etäisyyttä - tietoisesti. Aika näyttää, miten tässä suhteessa lopulta käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset energiasyöpöt "ystävät" kannattaa karistaa elämästään.
Kyllä! Olenkin alkanut karsimaan kuluttavaa seuraa nyt viimeisen parin vuoden aikana ja saanutkin todella hyviä tuttavuuksia tilalle. Klisee, mutta sulkiessaan yhden oven, avaa tahtomattaankin toisen jollekin uudelle!
Tämmöistäkö se on nyt? Meillä mies lähtee auttamaan muutoissa, vaikka ei ihan läheisin kaveri olisikaan. Itse annan ylimääräiset tavarat ilmaiseksi tarvitseville.
Emme koskaan veloita kyydistä senttiäkään keneltäkään, jos ollaan muutenkin samaan paikkaan menossa. Voidaan tehdä mutkakin ilman, että tarvitsee lompakkoa aukaista.
Missä on vilpitön jeesaaminen.