Tuuli-Elina nosti kytkintä, vaikka kaikki oli hyvin

Tuli surullinen olo lasten puolesta. Ei kukaan lapsi halua että vanhemmat eroaa jos ei ole jatkuvia riitoja tai muuta kuormittavaa kotona. Vaikuttaa hyvin itsekkäältä ihmiseltä tämä nainen.

Mä en ymmärrä tässä jutussa, että miksi ketään kiinnostaa jonku nobodyn ero ja sen syyt?

Kenenkään ei tarvitse uhrata elämäänsä. Jokainen saa tehdä, mitä tahtoo - sukupuolesta riippumatta. Vain lapsista on huolehdittava aikuiseksi saakka. Saa lähteä, saa erota, saa muuttaa elämänsä. Ihmisen perustila on olla yksin. Kaikki muut tavat elää ovat sopeutumista ja väliaikaista. Kuinka pitkään? Sen saa jokainen päättää itse.

Tuuli-Elina?

Naisista on tullut tuuliviirejä.

Joo, kaikkien ei niitä lapsia ole pakko tehdä. Miksei alunperin miettinyt kiinnostaako se perhe-elämä oikeasti. Siittäjän kanssa ei tarvitse kotileikkiin ryhtyä ollenkaan, lapsen voi hankkia vaikka keinohedelmöityksellä niin ei tarvitse lapsia sotkea mihinkään erokuvioihin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tässä jutussa, että miksi ketään kiinnostaa jonku nobodyn ero ja sen syyt?

Minusta on outoa että tehdään tällainen juttu lehteen jo alun alkaen. Kaikki oli hyvin, mutta lähdin. Nyt saan huomiota ja olla yksin. Itse en nimenomaan ole kenenkään naisen kanssa, kun tiedän ettei minusta ole olijaksi. Ei viiti tuhlata kenenkään aikaa. Toiset eivät ajattele samalla tavalla. Halutaan lapsiakin ja nehän tehdään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuntui vähän pissikseltä kun on lähtenyt avioliitosta ja lapsilta on hajonnut perse niin hänelle on ollut upeinta heiluttaa persettä baarissa ja saada huomiota nuoremmilta miehiltä. 

Mietin tätä samaa: ihanko oikeasti aikuiselle ihmiselle tärkeintä on päästä heiluttelemaan pe rsettään julkisesti JA avioliitossa ollessaan sitä ei voinut tehdä, koska .... ei se ollutkaan olennaista se heiluttelu vaan se, miten monen kanssa siitä eteenpäin voi hankkia kokemuksia.

Onneksi me tiedämme, että kun äiti voi hyvin, niin lapset voivat hyvin eli Tuuli-Elina tekee tämän kaiken vain siksi, että lapsillaan on ihana, turvallinen lapsuus iloisen äidin seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei tarvitse uhrata elämäänsä. Jokainen saa tehdä, mitä tahtoo - sukupuolesta riippumatta. Vain lapsista on huolehdittava aikuiseksi saakka. Saa lähteä, saa erota, saa muuttaa elämänsä. Ihmisen perustila on olla yksin. Kaikki muut tavat elää ovat sopeutumista ja väliaikaista. Kuinka pitkään? Sen saa jokainen päättää itse.

Mutta millainen on se lapsuus, jossa äiti tekee selväksi, että ensisijaisesti olen onnellisimmillani kaukana lapsista.

En nyt oikein tästä jutusta saanut kuvaa fiksusta ja vastuuntuntoisesta, KYPSÄSTÄ aikuisesta ihmisestä. Kun mulla on oikeus ja musta ei vaan enää tuntunu silleen siltä.

Voin toki olla väärässä.

"Eropäätös oli Ruuskasen elämän vaikein päätös. Tästä huolimatta hän oli päätöksestään aivan yhtä varma kuin siitä, että seitsemän vuotta aikaisemmin tapaamansa mies tulisi olemaan hänen lastensa isä."

Tämän kohdan jutusta uskon kyllä.

Hatarin perustein yhteen, hatarin perustein eroon.

Tämä henkilö ei varmaankaan osaa rakastaa ja sitoutua lapsiinsa. Sääli lapsia. Mutta ymmärsinkö niin, että hän on tehnyt kirjan ja kenties markkinoi sitä tällä tavalla?

Tuotekuvaus

Kirja sanoo suoraan sen, mitä jokainen eroava tai eroa miettivä henkilö ajattelee, mutta mitä kukaan ei uskalla sanoa ääneen.

Saako eron jälkeen sanoa olevansa onnellinen? Voiko lasten etäviikolla kertoa lähipiirille, että elämä yksin on mahtavaa? Onko oikeutta surra, vaikka itse halusi erota? Voiko rakkauteen enää luottaa ja onko rakkautta edes olemassa? Onko oma elämä pakko uhrata ydinperheen alttarilla, jos yksinkertaisesti ei vain tunnu siltä?

Kirja on kahden alle kouluikäisen lapsen äidin rehellinen kuvaus siitä, miltä tuntuu erota suhteesta, jossa kaikki on periaatteessa hyvin. Kirja on kuvaus eron tuomasta itseinhosta ja ahdistuksesta, mutta se on myös kuvaus onnesta ja vapaudesta. Kirjassa ihastutaan, rakastutaan ja lopetetaan rakastamasta sekä kerrotaan miltä sinkkumarkkinat näyttävät perheellisen silmin. Kirja kulkee läpi ensimmäisen vuoden eropäätöksestä. Mitä kaikkea tuossa ajassa ehtiikään tapahtua blaa blaa blaaaaaaa

Niin no, kirjapromohan tuo juttu oli. Luin vähän liian nopeaan jutun.

ap

Panisin, mutta en harkitsisi yhtään minkäänlaista parisuhdetta tuollaisen kanssa.

Aika outo. En haluaisi tutustua.

Säälin mokoman miestä.

Naisena, joka rakastaa miestään ja lapsiaan. Myös huonoina aikoina.

Olisi kiva tietää miehen mielipide asiasta. Ehkä tämä lähti suhteeseen sillä ajatuksella, että olemme yhdessä aina ja kasvatamme lapset yhdessä. Onko hän tyytyväinen ratkaisuun, jonka rakastamansa nainen teki vai miettiikö sitä, miksi lapset ovat viikon hänellä, viikon Tuulin vanhemmilla.

Niin turhia tällaiset tarinat. Pitäköön itsellään, nyt halutaan oikeasti voimaannuttavia esimerkkejä.

Jos post-nataaleja abortteja saisi tehdä niin Tuuli-Elina varmaan abortoisi lapsensakin vaikka rakastaa heitä kovasti. Mutta tuntui vain siltä että se oli oikea ratkaisu. Sitten hän kirjoittaisi kirjan pitääkö nyt surra vaikka on tosi iloinen ettei ole enää vanhempi.

Huomiota haettu, huomiota saatu. Onko saatu huomio pelkästään positiivista, onkin eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei tarvitse uhrata elämäänsä. Jokainen saa tehdä, mitä tahtoo - sukupuolesta riippumatta. Vain lapsista on huolehdittava aikuiseksi saakka. Saa lähteä, saa erota, saa muuttaa elämänsä. Ihmisen perustila on olla yksin. Kaikki muut tavat elää ovat sopeutumista ja väliaikaista. Kuinka pitkään? Sen saa jokainen päättää itse.

Tämän ajatuksen kanssa vain tasapainoilen tässä aloituksessani, että kun se perhe on muutakin kuin minä. Toki hän perkaa varmaan kirjassaan näitä tuntemuksia. En silti ilkeäisi kehua lehdessä että jätin perheeni vaikka kaikki oli ok ja nyt olen jopa saanut huomiota parilta nuoremmalta naiselta, kun heiluttelin kopteria kentällä.

ap