Ne, jotka pääsevät elämästä helpolla, ovat epäreilussa etulyöntiasemassa. :(

Monet sanovat minua nuoremmaksi kuin olenkaan, yleensä arviot menee sen puolesta, että olisin alle 20v, vaikka 26v minäkin.



Huolia on ollut elämässä niin paljon, että oksat pois.



Mutta vaikka kaikki menisi päin helvettiä, voi siitä elämästä silti löytää edes jotain positiivista. Ainakin näin mulla.



Ja jos on kovin suuria murheita, ei kai se iho nyt ole ensimmäinen huolenaihe? Kunhan saat asiat parempaan jamaan, nuorrut ulkonäöltäs siitä vielä. Ainakin näin omalla kohdallani.



Itse uskon, että murheen määrä on jokaiselle vakio; toisille se vain tulee suurempina köntteinä, toisille jatkuvasti ripotellen, joten sitä ei ulkopuoliset niin huomaa. Omat köntit on selvitetty ja eteenpäin jatketaan!



Niin kauan kuin on elämää, on toivoa! Ja muista, kukaan ei pääse elämässä rahtuakaan kärsimättä.

Murehtiminen ei paranna asiaa. Ei kannata vaipua synkkyyteen. Tai edes taipua siihen, mitä muut sanovat. Minä kärsin halvauksesta pienenä lapsena, mutta niinpäs minä vain nykyään käytän kaikkia raajojani aivan kuten kaikki muutkin. Ähäkutti! Olen menettänyt lapsia, mutta myös saanut heitä. Elämä vie ja heittelee, itse voi päättä myötäileekö töyssyjä, onko jäykkänä ja saa ruhjeita vai käyttääkö sitä voimaa virrasta siihen, että ponnistaakin vielä korkeammalle?



Meillä on tämä elämä, tämä hetki JUURI NYT. Niin harva sen tajuaa ajoissa. Sinun elämäsi juuri nyt. Kaikilla on mahdollisuus parempaan elämään tietyissä rajoissa. Tee hyvää ja sinä saat takaisin hyvää.

muutakin kuin ruikuttaa

Mulle taas elämä on maksanut korkoineen kaikki ankean lapsuuden koettelemukset. Nyt on ihana perhe, hyvä työ, talous ok, jne.



Ja osaan nauttia kaikesta aivan täysillä! :) Enkä ole tippaakaan katkera mistään.

Kyllä se tuntuu vääryydeltä, että itse on saanut todella vaikean elämänkohtalon. Sairautta ja taas sairautta. Lapsuus ja nuoruus meni ihan hyvin, eikä niistä ole paljoakaan huonoja muistoja, mutta tämä aikuisen elämä on hyvin vaikeaa ja epäreilua, kun sitä onnea ei monenkaan vuoden jälkeen ole suotu. Näin se vain menee, eikä ole helppoa pitää katkeruutta poissa mielestään. Odotan kuolemaa ja sen suomaa helpotusta, mikä on todella surullista, kun en vielä edes ole vanha.

me ollaan KAIKKI täällä onnekkaita.



me ei olla synnytty jonnekin aavikolle taistelemaan elämästä ja jonkun orjaksi.

kukaan ei pääse helpolla. aheikot sortuu elontiellä ja se on vain evoluutiota.

kunnes pikkuhiljaa elämä rupes tuomaan niitä ilon aiheita moninkerroin ....



Nykyään mennään läpi vaikka harmaan kiven ja jos masentaa niin ei kun ajattelemaan menneitä vaikeuksia,niin johan taas elämä maistuu ..

Nyt AP vain asennemuutos ja positiivisuus ilmaan heti :) Kyllä sinä murheistasi selviät, jos vain oikeasti haluat :)

Tiedätkö millaista on sellaisen ihmisen elämä, jota elämä murjoo niin paljon, että sairastuu masennukseen tai ahdistuu? Sinun ohjeesi on naurettava ja raivostuttava. Masentunut ei pysty itse muuttamaan ajatteluaan positiiviseksi. Hänellä on oikeus olla surullinen ja hänen pitää käydä surunsa läpi. Masentuneen ihmisen elämä on taistelua tai passiivista olemista, jotenkin vain koitetaan saada rutiinit säilymään ja selvitä päivästä toiseen. Hänelle on ihan turha sanoa, että katso vain niitä positiivisia asioita ja ala elää, kun ei se onnistu. Vaikeudet voivat kyllä vähitellen jäädä taakse, mutta se vaatii aikaa ja uusia parempia elämäntilanteita. Jos olosuhteet eivät muutu, on vaikea itsekään muuttua.



Jos on todella kohdannut vaikeita elämäntilanteita, ei ole antamassa mitään tuollaisia typeriä neuvoja, että " ota vain otseäsi niskasta kiinni ja piristy" . Jos antaa tuollaisen neuvon, ei ole koskaan itse ollut todella vaikeassa elämäntilanteessa, eikä tiedä elämän epäreiluudesta mitään.

juu, kyllä masentuneen kannattaa hakea myös ammattimaista apua tietenkin.



Mutta uskaltaisin väittää, että eri ihmiset kokee eri vastoinkäymiset eri tavoin. Toinen on täysin murtunut ja pystyynkuollut jostain asiasta, joka vain antaa puhtia toiselle.



Niitä ei voi oikein laittaa puntariinkaan; " mun kokema kärsimys on suurempi kuin sun" .



Sen tiedän, ettei positiivinen ajattelu koskaan ole tehnyt pahaa kenellekään. Elääkin tutkimusten mukaan pitempään niin. Ja onhan niitä ihmisiä, jotka näkee kaikessa vain huonoa ja aina vain natkuttaa, tapahtui sitten mitä hyvänsä. Esim. jos vaikka voittaa liput teatteriin alkaa valittamaan, ettei voittanut paikkoja parvelle vaan permannolle tms.



Toivottavasti masentuneet osaavat ohjautua ammattilaisten luo apua saamaan. Ja sitten pistävät elämänsä remonttiin. Jos voi hymyillä, niin miksi itkeä? Tai kuten vanhassa kiinalaisessa sananlaskussa; Älä aukaise solmua hampailla, jos saat sen kielellä auki.



Pehmeästi, tässä hetkessä. Yritetään ainakin hetkittäin unohtaa kaikki murheet ja otetaan vastaan se kauneus mitä tulee vastaan!

toiset joutuu kantaa enemmän murheita kun muut, mutta kullekkin jaetaan omien voimien mukaan.

Ehkä ne jotka pääsevät elämässään helpommalla ovat sitten sen verran heikompia ihmisiä että musertuisivat niiden haasteiden edessä mitä esimerkiksi minä olen joutunut elämässäni kokemaan.

Vierailija:

mutta kullekkin jaetaan omien voimien mukaan.

En ole ikinä ymmärtänyt mihin tämä väittämä perustuu. Entä ne, jotka tekevät esim. itsemurhan omien ongelmiensa musertamina?

:-O

Vierailija:

mutta kullekkin jaetaan omien voimien mukaan.

En ole ikinä ymmärtänyt mihin tämä väittämä perustuu. Entä ne, jotka tekevät esim. itsemurhan omien ongelmiensa musertamina?

Elämässä tehdään valintoja, jokainen ihminen on itse vastuussa teoistaan. Jotkut päätyvät tekemään itsemurhan kuvitellen sen olevan helpompi vaihtoehto kuin ongelmien kohtaaminen tai avun hakeminen.