Hallitseva mies..?

Jopas on mies! Onko tämä hallitsevuus ollut mukana kuvioissa alusta alkaen vai nyt vasta ilmaantunut? Tai väliäkö sillä. Henk. koht. mielipiteeni on, että avioliitossa/parisuhteessa molemmat ovat tasavertaisia aikuisia eivätkä toistensa huoltajia. Suhteessa ollaan vapaaehtoisesti, koska molemmat niin haluavat. Kummallakin on itsemäärämisoikeus. Avioliitossakin voi olla vapaa, kunhan ei loukkaa toista.



Mutta mikä neuvoksi? Mä sanoisin miehelle suoraan, ettei hän voi päättää mun puolestani. Asioista voi keskustella, mutta en kyllä antaisi miehen määrätä. Jos se ei miehelle sopisi, vaihtoehtoja ei varmaan kovin paljon jäisi.



Raha-asioista on monesti ollut tällä palstalla puhetta. Meillä on käytäntö " omat tilit, yhteiset rahat" . Opiskeluaikoina piti rahan meno miettiä tarkkaan, joten silloin tuli tavaksi katsoa kerran pari kuussa, mitä laskuja on maksettavana ja mitä hankintoja pitäisi/haluttaisiin tehdä. Talousraha nostetaan erilliseen talouskukkaroon, josta maksetaan normaalit kauppaostokset. Molemmille varataan sen jälkeen tietty summa kuukaudessa käytettäväksi ja sen käyttöön ei toisella ole sanomista, meni raha sitten tupakkaan tai vaatteisiin. Loput sitten säästötilille (aiemmin ei kyllä jäänyt mitään " loppuja" ;))

Onko miehesi suhteenne alusta saakka ollut määräilevä ja kontrolloiva??

Muistelen, että miehesi on kovinkin uskonnollinen, miten sinä, sitä en muista. Valitettavasti monet muslimimiehet kontrolloivat vaimon elämää tarkemmin lapsen syntymän jälkeen. Ei ole soveliasta että äiti kulkee ns. puolialasti ulkona... Rahan kontrolloiminen tuo tiettyä valtaa myös, tuskin nyt olet niin käpy ettet osaa käyttää rahaa tai ostaa kaupasta ruokatarvikkeita. Onko teillä omat tilit/rahat??



Meillä on omat tilit, rahat käytetään yhteisesti. Kumpi on pa, toinen jeesaa, näin on mennyt alusta saakka ilman mitään ongelmia. Rahaa ei ole koskaan niin paljon että siitä kannattaisi riidellä, tähän tulokseen ollaan tultu. Alussa raha toi ongelmaa; minä sain parempaa palkkaa ja se kävi ukon luonnolle, mies perusti firman ja nettosi enemmän ja sekin ongelma hävisi. Nyt ollaan ilman firmaa,minä äityslomalla joten rämmitään tämä vuosi miehen palkalla ja mun hikisillä kelan rahoilla. Eikä olla niistä pennosista juuri riidelty.



Vaatetuskaan ei tuo meille ongelmaa, minä en pukeudu pikkupikku mekkosiin enkä hamosiin, itsesuojeluvaisto pelaa vielä. Raskauskilot ja pari suonikohjua rajoittaa kummasti. Enkä ole koskaan ollut hame ihminen, farkut on jees. Mies joskus kysyykin et miksi en koskaan käytä muita housuja ku farkkuja, no mä tykkään niistä juuri siksi. Kyllä mä käytän jilbabia kans(kirjoitetaanko noin??) ja muita marokkolaisia mekkosia. Niistä voit ap tunnistaa mut Maltsussa...

Koululaisen pukeutumista mä rajoitan, koska en halua et kaiken valtakunnan pera pervot kyttää.



Kannattais varmaan jutella miehesi kanssa asioista, kerrot miltä tuntuu ja puhutte asioista uudelleen ja uudelleen. Koska jatkuva kontrolloiminen valitettavasti alkaa jäytää parisuhdetta ja itsetuntoa.



Nyt tyttö kutsuu pakko mennä

jos sitä ihmettelet

Tämä menee vähän OT, mutta olen monesti ihmetellyt, miten naiset, miehen iästä, kansallisuudesta tms. riippumatta, suostuvat hallittaviksi. OK, jos joku haluaa olla miehensä suojeluksessa, siitä vain, mutta usein tilanteet kehittyvät ajan myötä vaikeammiksi ja sitten onkin vaikeampi avata suunsa ja vaatia muutosta. Pikku hiljaa siis luovutetaan päätäntävaltaa miehelle ja sitten ihmetellään, miten tässä näin kävi.



Esimerkiksi nyt vaikka se, että jotkut pyytävät mieheltä _lupaa_ käydä jossakin - harrastuksissa, kavereita tapaamassa jne. Tietty asioista ja aikatauluista voi neuvotella ja lapset tuovat oman lisänsä, mutta kyllä mun mielestäni molemmilla on oikeus omiin menoihinsa ja omaan vapaa-aikaan - niin kauan kun ei tuota vahinkoa puolisolle tai perheelleen.

Ensin lapsi KASTETAAN KRISTITYN SEURAKUNNAN jäseneksi, vaikka lapsesta aiotaan kasvattaa MUSLIMI ja nyt on sitten ongelmana hallitseva mies. Miten se mies sitten antoi sinun kastaa vauvan?

- löytää se syy minkä takia hän haluaa hallita. Siis poistaa ongelma eikä pelkästään sen oiretta, jos tiedät mitä tarkoitan. Mistä johtuu hallitsemisen halu? Onko mies yksinäinen ja haluaa olla kanssasi koko ajan eikä tunne saavansa sinua tarpeeksi, jos vaikka olet usein poissa tai kavereiden kanssa? Tai jos hänen mielestään et ole tarpeeksi henkisesti läsnä? Jos hänen elämästään puuttuu jotain ja yrittää korvata sitä?



Mulla on tota sun miehes vikaa itessäni, jos voisin valita niin olisin mieheni kanssa 24h eikä hän ikinä lähtisi kotoota :)) Voi kun sen voisi sulkea johonkin :P Ymmärrän periaatteessa teitä molempia, mutta tosiaan kannattaa yrittää keskustella (isolla K:lla) miehen kanssa ja selvittää mistä tuo " oire" on lähtöisin. Mulla on ainakin yksinäistä ollut aina (vaikka muut ihmettelisikin, mutta yksinäisyyttä voi potea myös joukossa) ja tarvitsen jonkun hoivaa ja ymmärrystä koko ajan. Läheisriippuvainen ihan :) Hih.



Ei hallitseminen välttämättä tule pahuudesta tai siitä että on eri kulttuuri tai uskonto.

Mä taidan kirjoitella tänne " liian" usein kun porukka alkaa jo tunnistaa. :)

Joo, kastettiin tosiaan lapsi kirkossa. Luulen että mies suostui siihen enemmänkin mun suvun kuin mun tahdon takia??

Kuumetta: En oo nähny sua Maltsussa, mutta mun mies taitaa tietää sun miehen..

En kulje minäkään pikkuhamosissa ulkona, riita tuli viime viikolla kun olin menossa ulos ihan tavallisissa farkuissa.. Raskauskilot tuntuu ja näkyy täälläkin ja varmasti vielä pitkään.

Mieheni on uskontoaan harjoittava muslimi, minä olen " tapakristitty" . Uskonnostakin " taistellaan" aina välillä, mieheni kun haluaisi minun kääntyvän muslimiksi.

Jokatapauksessa tilanne on mennyt sellaiseksi että oon antanut liikaa periksi miehelleni ja antanut hänen hallita suhdettamme. Miten sitten pitäisi muuttaa tilanne, se onkin jo vaikeampi juttu. Tai sitten pitää itse vaan sopeutua jos miehelle tavat on opetettu pienestä asti ja on osa hänen kulttuuriaan niin tuskin niitä tosta noin vain muutetaan.

Kiitoksia kuitenkin vastauksistanne!!

Hei olen seuraillut tätä keskustelua ja aattelin avata itsekin sanaisen arkkuni.



Ei todellakaan tarvitse antaa periksi, jos sinulla itselläsi on myös mielipiteitä olemassa, silloin teidän pitää keskustella ja löytää yhteinen sävel. Ei sellaisesta tule mitään, jos toinen sanelee kaiken miten pitää elää tai miten pitää asiat hoitaa, mitä vaatetta saa käyttää tms.



Ja sinäkin olet elänyt ja kasvanut tässä kulttuurissa, sinun miehesi pitää ymmärtää se, ja myöskin se, että lapsenne elävät Suomessa, te elätte Suomessa jne, niin eikö ole aika loogistakin, että Suomessa suomalaisuus olisi lähempänä..



Minä en hyväksyisi moista simputtamista. Minun mieheni antaa minun ajatella omilla aivoilla ja tehdä mitä tykkään, kunhan se ei loukkaa häntä. Rahat ovat meillä yhteisiä, vaikka molemmilla on omat tilit.



Koita keskustella miehesi kanssa .. Onnea ja toivoa tulevaan t.emmi

Vaikea sanoa lyhyen tekstin perusteella mitään. Mutta miksi miehesi tahtoo sinun kääntyvän islamiin? Ei sii sillä, että se ollisi huono asia, mutta kyllähän miehesi ymmärtää, ettet voi kääntyä yhtään mihinkään sillä perusteella, että hän niin tahtoo? Kyllä uskonnon syyt on tultava syvemmältä kuin mieheltä.. Voithan sinä lukea koraania ja hankkia tietoa, jos siltä tuntuu, ja sinänsä sitä suosittelenkin, ehkä ristiriidat vähenevät, jos tuntee toisen kulttuuria ja uskoa paremmin. Yhtä laila toki miehesi tulisi tutustua sinun kulttuuriin ja uskoon. Monikulttuurisessa ja-uskoisessa liitossa tärkeimpiä asioista on toisen kunnioittaminen ja ymmärtäminen. Jos arabi tahtoo tehdä suomalaisesta väkisin arabin, uskn, että liitto on tuomittu epäonnistumaan, samoin tietenkin, jos suomalainen yrittää arabista tehdä suomalaista...



Koita keskustella miehesi kanssa, jotta hän ymmärtää, että sinun kulttuurissa on normaalia, että nainenkin osaa / voi hoitaa asioita. Ehkä hänen lapuudenkodissa mies on aina hoitanut kaiken ja hän kokee loukkaukseksi, jos " kävelet hänen yli" perheen elatusasioissa? Ehkä raha-asioiden hoito on hänelle jokin kunnia-asia, jota ilman hän ei koe olevansa mies? Tällai kuvaannollisesti ilmaistuna....

Mutta soita anopille ja sano että mies ei luota sinun päätoskykyyn ja määräilee liikaa.



Miehet kuuntelevat äitejään.

Tai jos teillä ei ole yhteistä kieltä niin soita hänen siskolle. Sisko kertoo äidille, äiti soittaa miehelle.



Jos haluatte yhteiset rahat, niin miten olisi jos 10% palkasta menisi sinun tilille ja kaikki muut yhteiselle tilille mistä maksetaan kaikki laskut. Sinulle jäisi sitten rahaa omiisi ja lapsesi kustannuksiin ja ei tarvitsisi joka tapauksessa mieheltä kysyä.



Eihän sinun arvioitikyvyssä ole mitään vikaa. Ja et tarvitse ketään sinua suojelemaan itseltäsi.

Islamin ymmärrettyään ja käännyttyään tulisi varmasti vielä vaikeampaa tuossa tilanteessa, koska ei islam anna miehen tehdä noin. Islamiin kääntyminen ei ratkaisisi noita ongelmia, vaikka suosittelenkin tottakai itse muslimina islamia ennen kaikkea.

Islamissa kaikki mitä musliminainen tienaa itse on pelkästään hänen rahojaan, naisella on arvo ja naisella on paljon oikeuksia, mies ei tod. voi saa pitää naista missään " nyrkin ja hellan välissä" , lastakaan ei olisi kastettu jos islamista pidetään kiinni.

Mun mielestäni molempien pitää sopeutua toisiinsa. Kyllähän sen tietää, jos toisesta kulttuuripiiristä puolison ottaa, että toisella on erilaisia tapoja ja ettei voi olettaa asioiden aina sujuvan niin kuin itse haluaa.

Ihminen elää ihmisen kanssa, ei kulttuurin kanssa. Ei tarvitse antaa toiselle periksi vain koska jokin asia kuuluu johonkin kulttuuriin. Monesti kulttuuri on hyvä tekosyy asioissa, jotka oikeasti liittyvät ihmisen persoonaan tai kotoa opittuihin tapoihin. Kulttuurin ymmärtäminen auttaa käsittämään, miksi toinen tekee niin kuin tekee tai miksi jokin asia on toiselle niin tärkeä, mutta ei taustan ymmärtäminen tarkoita sitä, että itse pitäisi alkaa käyttäytyä samalla tavalla.

Turhan usein normaaleja ristiriitoja selitetään " kulttuurilla" ja näin voidaan lakaista ongelmat maton alle. Ehkä kyse ei ole kulttuurien eroista vaan siitä, miten niitä käsitellään? Tällainen on tullut mieleeni, kun olen seurannut siskoni avioliittoa pohjoiskarjalalaisen miehen kanssa. Heillä niitä kulttuurieroja tuntuu olevan enemmän kuin mulla ja miehelläni ;)

Jasmina_06:

Tai sitten pitää itse vaan sopeutua jos miehelle tavat on opetettu pienestä asti ja on osa hänen kulttuuriaan niin tuskin niitä tosta noin vain muutetaan.

Kiitoksia kuitenkin vastauksistanne!!

Ensinnäkään toi miehes jatkuva käskeminen ei ole Islamia eikä myöskään se että hän yrittää pakottaa sut muslimiksi. Plus Islamissa tosiaan niin ku aicha-HKI mainitsi niin nainen jos tienaa rahaa niin hän saa pitää omat rahansa itellään ja kaikki laskut ja muut kulut menee miehen palkasta. Joten vaikka sä pistäisit rahasi mihin tahansa niin miehelläs ei pitäis olla mitää sanomista asiasta.



Pukeutumisessa ymmärrän häntä, mutta se että farkkujakaa et saa käyttää niin on kyl ihme, miksi? Jos sulla menee tietyt paikkaa piiloon esim. pitkän paidan ansiosta niin ei sen pitäisi olla ongelma. Ite käytän myös housuja ja paitaa jotka peittää henk.koht. paikat ja huom. olen ite muslimi.

Millaiset tulot teillä miehen kanssa on? Tarkoitan, onko teillä yhtä isot tulot? Jos on, niin sitten myös menot on helppo jakaa 50-50. Meillä maksetaan esim. vuokra puoliksi, paitsi viime aikoina, kun olen köyhäillyt hoitovapaarahoilla, on mies maksanut enemmän. Ruokaa ostetaan myös puoliksi, ei kyllä ihan lasketa, mutta saamme eri aikaan kuusta rahaa: toinen maksaa, kun toisen rahat on loppu. Muut rahat käytämme siihen, mihin itseä haluttaa. Jos mies alkaa vikistä rahankäytöstäni, niin huomautan, etten minäkään valita hänen rahoistaan ja rahanmenoistaan.

Mieheni ei ole muslimi, mutta alkoi tuossa kesällä valittaa, että äidin ei sovi käyttää turhan avonaisia kaula-aukkoja. En tosiaan ala käyttää vaatteita, jotka hän hyväksyisi, vaan julistin asuvani maassa, jossa naiset ovat 100 vuotta taistelleet oikeuksistaan mm. pukeutua niinkuin huvittaa ja joku ulkomaalainen mies ei tule niitä minulta viemään. Tämä hieman siis huumorilla, mutta periaatteessa myös ihan totena. Joissakin asioissa minä en jousta yhtään, joissakin taas annan periksi, kuten esim. siinä, että olen opetellut tekemään miehen ruokaa. Kannattaa selvittää itselleen ja miehelleen, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä ja mistä voi taas keskustella. Samoin kuin, mitkä ovat miehelle niin tärkeitä, että hän ei niistä luovu. Miehelleni tällainen asia on esim. naudanlihan syönti: poikamme ei syö lehmää. Jos nämä asiat, joissa ei voi antaa periksi, kolahtavat liiaksi vastakkain, niin en tiedä, miten suhteessa on mahdollista onnistua.

Joskus minäkin olen astunut tuohon ansaan, että olen selittänyt asiat kulttuurilla, miehen kulttuurissa tehdään näin ja asia ei muutu. Esimerkiksi kotityöt, mies on tehnyt niitä huonosti, mutta pitkäaikaisen pyytämisen, nalkuttamisen ja vaikka minkä jälkeen on hänkin alkanut tehdä niitä. Vaikka ei varmasti kotimaassaan tai ollessaan kotimaisen naisen kanssa näitä edelleenkään tekisi. Eli jos minä olen joskus antanut periksi, niin on kyllä hänkin. Olisiko nyt tarkemmin ajatellen joutunut antamaan periksi jopa enemmän kuin minä?!

Tuosta pukeutumisesta vielä: jos asuttaisiin miehen kotimaassa, niin varmaan pukeutuisin siellä niinkuin muutkin naiset ihan senkin takia, että kuvittelisin hameen olevan viileämpi käyttää kuumassa.

T. pohjois-karjalainen nainen, joka jäi miettimään Ninnin kommenttia siskostaan ja tämän miehestä.

Yritä tehdä miehellesi selväksi, että olet aikuinen ihminen ja osaat kyllä jo huolehtia itsestäsi. Ei tuollainen kontrolointi ihan normaalilta kuulosta... Toki jokainen voi sanoa mielipiteensä pukeutumisesta, rahankäytöstä ja muusta, mutta jos rupeaa käskyjä satelemaan niin se jo mielestäni ylittää rajan.



Meillä sama asetelma; mies (harjoittava) muslimi, minä tapakristitty. Mies ei yritä käännyttää minua, mutta välillä kehoittaa lukemaan islamista tms. Pukeutua " saan" kuten haluan, molemmilla yhteiset rahat, mutta omat tilit. Käytänkin miestä enemmän rahaa, eikä hän ikinä siitä motkota. Toisaalta hoidamme molemmat raha-asiamme huolella.



Toivottavasti saatte asian ratkottua, mutta itse ainakin nostaisin kissan pöydälle ja sanoisin, ettei tämä parisuhde toimi niinkuin haluaisin.