Jos voittaisit lotossa 90 miljonaa euroa, mitä tekisit?
Itse varmaan maksaisin velat korkoineen ensin pois, varaisin hotellista huoneen viikoksi ja kävisin viikon päätteeksi kylpylässä, ja loput laittaisin säästötilille kunnes keksisin niille lopulta järkevää käyttöä.
Kommentit (1962)
Vierailija kirjoitti:
Ostaisin kryptovaluuttoja, kuten Ethereumia, niin ensi vuonna minulla olisi 180 miljoonaa.
Eli sun elintaso ei nousisi lainkaan, mutta sulla olisi paljon leikkirahaa, jonka arvo voi murentua hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisesti asunto ja oma yritys.
Yrityksen perustamisen tarkoitushan on saada enemmän rahaa, joten miksi paljolla rahalla pitäisi rahaa saada yhä vain enemmän ja enemmän? Eikö 90 miljoona riittäisi ilmankin, että mammonaa pitää haalia yhä lisää?
Jos voittaisin 90-miljoonaa lopettaisin työt. Perustaisin jonkilaisen eläinten turvakodin ja opiskelisin jotain uutta aina kun huvittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisesti asunto ja oma yritys.
Yrityksen perustamisen tarkoitushan on saada enemmän rahaa, joten miksi paljolla rahalla pitäisi rahaa saada yhä vain enemmän ja enemmän? Eikö 90 miljoona riittäisi ilmankin, että mammonaa pitää haalia yhä lisää?
Ehkä tuossa on taustalla ajatus työllistää muita? Vähän niin kuin pistää hyvä kiertämään.
Maksaisin velat pois, muuttaisin maalle/meren rantaan/järven rantaan tms.
Olisin talvet poissa Suomesta tarkasti valikoimissani kohteissa vuokrataloissa. En todennäköisesti ostaisi asuntoa ulkomailta, tykkään vaihtelusta ja muutenkaan en ole omaisuuden perään.
Tilaisin viikkosiivouksen, ostaisin talonmiespalvelun ja muita tarvitsemiani palveluita.
Tavallisiin palkkatöihin en todellakaan enää menisi, puuhastelisin kaikkien omien projektieni ja intohimojeni parissa loppuelämäni ajan ja ehkä kirjoittaisin niistä pari kirjaa. Blogia alkaisin pitämään intohimostani, sen tarjoaisin ilmaiseksi hyväntekeväisyytenä, tosin se saattaisi olla salasanan takana jonka saisi vain minulta. Saattaisin jopa käännättää sen englanniksi, jotta se tavoittaisi kohdeyleisönsä paremmin.
Maksaisin entisen aviomieheni velat pois. Todennäköisesti myös ryhtyisin hänen yrityksessään osakkaaksi (reilulla korvauksella tietenkin, jotta hänellä olisi rahaa toteuttaa oma unelmansa yrityksensä suhteen).
Ostaisin itselleni uuden auton.
Lahjoittaisin pari miljoonaa hyväntekeväisyyteen tarkasti valikoituihin kohteisiin.
Sisaruksilleni tarjoaisin terapiat minun piikkiini, jotta pääsisivät käsittelemään omia ongelmiaan. (Tosin tämä pitäisi tehdä jotenkin sellaisella tavalla, että heille ei selviäisi mistä terapiarahat tulevat.) Muille sukulaisille en antaisi mitään. Jokaiselle ansionsa mukaan.
Osakkeisiin ja sen sellaiseen sijoittaisin 80 miljoonaa ja elelisin koroilla/osaketuotoilla/osingoilla lopun elämäni.
Järjestelisin itselleni ihmisarvoisen vanhuuden, mikä ei tuottaisi ongelmia koska rahalla saa ostettua palveluita.
Mitään luksustahan tässä ei juurikaan ole, ennemminkin mielekkään elämän edellytyksiä. Luksusta en kaipaa, mutta olen erittäin mukavuudenhaluinen, eli todennäköisesti tyydyttäisin joitakin näitä mukavuudenhalustani kumpuavia tarpeitani.
Loput rahat jättäisin lapselleni siinä tapauksessa, että hän onnistuu kehittymään ja kasvamaan ihmisenä sellaiseksi jolle rahat voisi oikeasti jättää (eli aidosti aikuiseksi sekä viisaaksi), muussa tapauksessa testamenttaisin ne tarkasti valikoituihin kohteisiin.
Ainoat ihmiset joille voitostani kertoisin ovat entinen aviomieheni ja lapseni (Lapseni suurella varauksella, saattaa olla että vääristelisin hänelle totuutta jollain tavalla ainakin toistaiseksi).
Vaikuttavat tosi ahneilta nämä kommentoijat, jotka haaveilevat sijoitusasunnoista, jos saavat itse 90 miljoonaa. Kuulostaa siltä, että halutaan repiä köyhiltä rahat pois.
Palkkaisin maailman parhaan PT:n, kokin ja lääkärin, jotka huolehtisivat että elämäntapani saataisiin kuntoon nautintoja menettämättä. Eli hyvää laadukasta vähäkalorista ruokaa, riittävästi mieluisaa liikuntaa jne. Ja lisäksi menisin rasvaimuun ja laihdutusleikkaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Blogia alkaisin pitämään intohimostani, sen tarjoaisin ilmaiseksi hyväntekeväisyytenä, tosin se saattaisi olla salasanan takana jonka saisi vain minulta. Saattaisin jopa käännättää sen englanniksi, jotta se tavoittaisi kohdeyleisönsä paremmin.
Mikään suljettu blogi ei kyllä saavuta kohdeyleisöään paremmin, vaikka olisi kirjoitettu jokaisella maailman kielellä. Jo avoimien blogien on vaikea tulla löydetyiksi, saati tunnetuiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Blogia alkaisin pitämään intohimostani, sen tarjoaisin ilmaiseksi hyväntekeväisyytenä, tosin se saattaisi olla salasanan takana jonka saisi vain minulta. Saattaisin jopa käännättää sen englanniksi, jotta se tavoittaisi kohdeyleisönsä paremmin.
Mikään suljettu blogi ei kyllä saavuta kohdeyleisöään paremmin, vaikka olisi kirjoitettu jokaisella maailman kielellä. Jo avoimien blogien on vaikea tulla löydetyiksi, saati tunnetuiksi.
Kyseisen blogin aihe ei olisi mikään sellainen, joka useimpia ihmisiä kiinnostaa ainakaan syvällisesti, eli sen kohdeyleisö olisi jo oletusarvoisesti marginaalinen. Blogin tarkoitus ei myöskään olisi tehdä minusta kuuluisaa tms., tekisin sen nimittäin ehdottomasti anonyymina. Googlen kautta sen voisi löytää jos keksii oikeat hakusanat, blogin googlemarkkinointiin saattaisin tosin muutaman euron uhratakin, jotta saisin sen nostetuksi hakutuloksissa hieman ylöspäin.
Tekisin töitä vain osa-aikaisesti/satunnaisesti, opiskelisin, ostaisin auton ja ehkäpä kesämökin lapsuuden maisemista.
Vierailija kirjoitti:
Palkkaisin maailman parhaan PT:n, kokin ja lääkärin, jotka huolehtisivat että elämäntapani saataisiin kuntoon nautintoja menettämättä. Eli hyvää laadukasta vähäkalorista ruokaa, riittävästi mieluisaa liikuntaa jne. Ja lisäksi menisin rasvaimuun ja laihdutusleikkaukseen.
Pidä nuo alkupään asiat ja unohda kauneusleikkaukset, et sitten enää tarvitse niitä. :)
Vierailija kirjoitti:
Jos voittaisin 90-miljoonaa lopettaisin työt. Perustaisin jonkilaisen eläinten turvakodin ja opiskelisin jotain uutta aina kun huvittaisi.
Minäkin :) Olen ajatellut sen olevan eläinten vanhainkoti.
Rakennuttaisin ison modernin kartanon ja hankkisin muitakin asuntoja (loma-, kaupunki- yms...), autoja ja "jahdin". Sijoittaisin "varmoihin osikopapereihin"ja muihinkin osakkeisiin, ehkä start-upeihin. Tietenkin pitäisin huolen siitä, ettei lähisukulaisilta puuttuisi mitään.
Tarjoutuisin varmaan maksamaan vanhempieni ja parin kaverin, jotka ovat olleet minun tukena vuosien varrella, velat pois. Luultavasti myös vippaisin jokusen tuhannen eläin- ja luonnonsuojelujärjestöille. Sitten ostaisin tontin syrjemmästä järven rannalta ja rakennuttaisin hirsimökin sinne. Töitå en lopettaisi vaan tekisin vain 2-3 päivää töitä viikossa, mutta muuten voisin keskittyä omiin projekteihini/unelmiini kun talous on turvattu. Luultavasti ostaisin myös loma-asunnon ulkomailta.
Ostaisin itselleni asunnon, että pääsisin vihdoin eroon kämppiksestä. Rahan takia joudutaan yhdessä elämään ja vihaan tätä elämää.
Maksaisin vanhempien velat pois. Samoin sisarusten.
Ostaisin yh-kaverilleni ja hänen lapsilleen asunnon.
Vierailija kirjoitti:
Palkkaisin maailman parhaan PT:n, kokin ja lääkärin, jotka huolehtisivat että elämäntapani saataisiin kuntoon nautintoja menettämättä. Eli hyvää laadukasta vähäkalorista ruokaa, riittävästi mieluisaa liikuntaa jne. Ja lisäksi menisin rasvaimuun ja laihdutusleikkaukseen.
No jos itse rikastuisin yhtäkkiää, niin ekana ei tulisi kyllä mieleen lähteä operaatioon, jossa on hyvät saumat kuolla komplikaatioihin.
Asunto asiat koko lähipiirille pitäisi hoitaa ensimmäiseksi.
Samoin kaikille omat eläkevakuutukset. Vähävaraisille läheisilleni omat Tavoitesäästötilit, josta he saisivat kuukausittain tililleen 1000 euroa.
Terveydenhoitoon satsaisin niin paljon kuin on tarpeen.
Auton huolto ja vara auton osto,
Parvekkeet kaikille taloyhtiössä.
Itselle täysremontti ja hormien korjaukset.
Hemmotteluhoitoja
Kesäpaikka läheltä.
90 miltsiä tilille? Muuttaisin muualle, toiseen maahan jota ei ajeta tuhoon hyvistelyn nimissä. Ostaisin ison asunnon jostain pilvenpiirtäjästä ja seurailisin elämän kulkua parin sadan metrin korkeudelta. Ehkä perustaisin firman helpottamaan kohdepaikkani rakenteellista ongelmaa ja järjestäisin lapsille harrastusmahdollisuuksia. Harrastaisin matkailua.
Itsekin aikoinaan haaveilin siitä, että mitä kaikkea sitä jollain todella isolla voitolla hommaisi ja miten elämä muuttuisi.
Nelisen vuotta sitten satuin sitten voittamaan Veikkauksen nettikasinosta 136 000 euroa. Eihän se ollut lähelläkään miljoonien pottia, mutta valtava summa rahaa kuitenkin. Silloin oli yhtä aikaa iloinen ja pettynyt olo. Iloinen tietysti siksi, että sillä tavalla onni potkaisi ja kaikki se raha tulisi verottomana. Sille olikin käyttötarvetta.
Pettynyt olin siksi, että samalla ymmärsin, että en minkään todennäköisyyden mukaan tulisi enää saamaan lähellekään yhtä suuria voittoja. Se oli siinä se minun aina haaveilemani jättipotti. Ihmisen mieli on kummallinen. Järki selitti, että mitä ihmettä? Ole nyt vaan iloinen ja ota iso summa vastaan tyytyväisenä. Siltikin taustalla kyti tuo pieni pettymys.
Tuolla summalla kuitattiin loput asuntovelasta, auton vuosimallia päivitettiin ja tehtiin ainakin 2 pidempää lomareissua. Siinä se sitten olikin aika pitkälti.
Nyt kun aikaa on kulunut, niin olen ainoastaan kiitollinen siitä, että tuollaisen potin olen joskus voittanut. Tiedän, että kuuluun todelliseen vähemmistöön, jonka kohdalle tuollainen sattuu osumaan.
Jälkeen päin olenkin miettinyt, että kun mieli tuolla tavalla myllersi tuonkin summan kohdalla, niin mitähän olisi käynyt miljoonien voiton osuessa kohdalle?
En todellakaan menisi maanantaina töihin. Pidän työstäni, mutta en niin paljoa, että menisin sinne, ellen tarvisi sieltä saatavaa rahaa. Ehkä pitkän päälle aloittaisin harrasteluyrityksen. Tuottaisi tai ei. Tai ehkä ostaisin vanhan kartanon entisöitäväksi.... tietysti muut tekee työt, minä vain manageeraisin sitä.
Muuten päivät menisi sijoituksia hoitaessa. En osaa sanoa, paljonko antaisin läheisilleni. Veljen tytölle rahastoisin ehkä miljoonan tai pari. Odottamaan aikuisuutta. Eksäni lapsille antaisin myös miljoonat, oli kivat lapset ja harmi, että näemme niin harvoin. Loput menisi omille lapsille ja omaan elämään tai oikeastaan sijoittaisin. Vanhemmista en osaa sanoa. Ovat sairaan pihejä ja erittäin varakkaita. Mitäpä nuo rahalla tekisi, kun eivät nykyisiäkään käytä.
Hyväntekeväisyyteen en antaisi penniäkään, ellen sitten perustaisi omaa säätiötä. Tukisin vähävaraisia lapsia saamaan kivoja asioita: vaatteita, jonkun matkan perheineen joskus yms. Sellaisia asioita, joita keskiluokka saa automaattisesti, mutta vähävaraiset ei. Näen työssäni joka päivä, mitä se on, kun perheillä ei ole vaan varaa ja teinit usein häpeää sitä.