Gradun SURKEA arvosana
Onko täällä ketään, kuka kehtaisi myöntää saaneensa gradusta välttävän arvosanan?
Kommentit (55)
Sain sen alimman millä pääsee läpi. Ei ole ollut mitään merkitystä. Sain paperit käteen ja niiden avulla työpaikan.
Käsi pystyyn! Mulla lubenterin gradu 😁. En saanut mitään ohjausta ja pakko oli valmistus ennen tutkintouudistusta, kukaan ei ole koskaan kysynyt. Jäin jotenkin niin yksin sen kanssa kun proffan lähti ulkomaille juuri kun olin aineiston saanut kerättyä ja ohjaus loppui siihen. Vähän surullinen juttu. Tuskalla luovutin sen deadline päivänä, ja vieläkin korvat punottaa.
Lohduttaisi sillä että tutkijan ura ei kiinnosta ja paras G on tehty G👍
Minä sain gradustani huonoimman arvosanan. Aineiston keräsin hiljalleen parin vuoden aikana ja tein koko gradun korjauksineen neljässä viikossa. Viikonloput pidin vapaata ja viikollakin tehokasta työaikaa oli max. 6 tuntia päivässä. Toki ajatustyötä oli alitajuisesti pitkään, koko materiaalin keräämisen ajan. Piti vain valmistua, jotta voin saada viran. Kukaan ei ole kysellyt ja olen ollut useammassa virassa kunnalla ja valtiolla. Nyt olen viisikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain gradustani kakkosen, mutta ottaen huomioon humanistisen tiedekunnan aivan luvattoman huonon (täysin olemattoman) ohjauksen niin pidän ylipäätään ihmeenä, että sain gradun tehtyä ja valmistuin! 3 on jo hyvä ja jos se tuntuu kovalta tasolta niin kannattaa muistaa, että 2 on jo taas vähän helpompi päästä. Ei sitä arvosanaa kukaan ole kysellyt, aihetta on kysytty muutaman kerran ja se on itsestäni edelleen ihan mielenkiintoinen. Tsemppiä kaikille gradun kanssa pakertaville.
Millaista ohjausta kaipasit? Tein graduni biotieteellisessä, ja ohjaaja oli kyllä nimetty, mutta tärkein tuki oli sellainen graduryhmä, jossa opponoimme ja tsemppasimme toisiamme. Eli kyseltiin kuulumisia ja juoruiltiin niitä näitä, vähän pohdittiin missä mennään (kaikilla kuitenkin ihan erilaiset aiheet) ja pidettiin toinen toisistamme huolta, ettei kukaan vaan meinaa jättää kesken. Ystävystyttiin ihan kunnolla :)
Menetelmäthän on jo opiskeltu opintojen aikana, gradussahan tarvitsee vain toteuttaa oppimaansa käytännössä. Valita oikeat menetelmät, kerätä aineisto, analysoida, pohtia. Kivaa puuhaa!
En muista arvosanaani, ei ole kukaan kysellyt.
Ihan sitä, että professori olisi lukenut graduni käsikirjoitusta ja antanut palautetta. Tilanne oli todellisuudessa se, että palauttaessani graduani proffa oli lukenut sen ehkä kerran enkä saanut oikein mitään palautetta tai ajatuksia miten työtä voisi parantaa. Meillä ei ollut enää graduvaiheessa tuollaista ryhmää. Seminaarityössä oli. Olenkin ymmärtänyt, että luonnontieteellisellä puolella tuo ohjaus ja aihevalinta toimii paremmin. Minä olin ihan omillani. Onneksi sain sitten mutkan kautta apua. Mutta tuosta on 12 vuotta aikaa ja ihan hyvin olen pärjännyt :)
Gradujen arvostelulinja on Suomessa niin vaihteleva, ettei arvosanalle voi paljon painoa antaa. Joissakin paikoissa ylintä arvosanaa jaetaan runsaasti, toisissa ylintä arvosanaa ei anneta kenelläkään.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lukemani gradut ovat kuulostaneet aivan apukoululaisen kirjoittamilta. Mutta jos yhtään lohduttaa, monet YAMK-opinnäytetyöt ovat olleet vähintään yhtä heikkoja.
Hahaha. Jätetään nuo nyt ulkopuolelle gradukeskustelusta.
Vierailija kirjoitti:
Käsi pystyyn! Mulla lubenterin gradu 😁. En saanut mitään ohjausta ja pakko oli valmistus ennen tutkintouudistusta, kukaan ei ole koskaan kysynyt. Jäin jotenkin niin yksin sen kanssa kun proffan lähti ulkomaille juuri kun olin aineiston saanut kerättyä ja ohjaus loppui siihen. Vähän surullinen juttu. Tuskalla luovutin sen deadline päivänä, ja vieläkin korvat punottaa.
Lohduttaisi sillä että tutkijan ura ei kiinnosta ja paras G on tehty G👍
Taisit tehdä gradua samaan aikaan kuin minä! Ja ihan sama kokemus, yksin jäi, mutta samaa mieltä: paras gradu on tehty gradu!
Sain 4 (asteikolla 1-5), valitettavasti ei ole ikinä kysytty missään. Niinpä uskalsin lohduttaa kollegaa, joka sai työn ohessa tehdystä gradusta ykkösen, ettei sitä kukaan kysy - ja hänelläkin huipputulot nykyisessä työssä, eli tokkopa vaihtaa alaakaan. Tuo ykkönen oli kyllä oikeasti ansaittu, vaikka kirjoitusvirheet korjasin tekstistä - silti iso mies jaksaa itkeä ja ruikuttaa siitä.
Graduista annetaan nykyään arvosana 1-5 (tai hylätty)
Vierailija kirjoitti:
Graduista annetaan nykyään arvosana 1-5 (tai hylätty)
Missä näin? Ei ainakaan Helsingin yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Graduista annetaan nykyään arvosana 1-5 (tai hylätty)
Missä näin? Ei ainakaan Helsingin yliopistossa.
Tampereen yliopistossa toimittiin ainakin noin viisi vuotta sitten. Nykyisistä käytännöistä en osaa sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Graduista annetaan nykyään arvosana 1-5 (tai hylätty)
Missä näin? Ei ainakaan Helsingin yliopistossa.
Helsingissäkin nykyään.
Sain molemmista 4 vaikka toinen oli mielestäni tosi hyvä ja tärkeä aihe, ja toinen väkisin kasattu eikä tuonut paljoa lisäarvoa. Tosin eka oli diplomityä ja toinen KTM tutkintoa varten, KTM naurettavan helppo tutkinto DI tutkintoon verrattuna.
Tuosta nyt on aivan turha ottaa tunnontuskia. Jos sinusta olisi tutkijaksi, niin arvosana olisi ollut parempi. Muilta osin, ei mitään väliä! Tärkeintä että olet maisteri. Tyhmintä mitä voi tehdä on olla gradua vaille valmis maisteri. Se kertoo sinnikyyden puutteesta. Sinä sen sijaan sait gradun valmiiksi. Onnittelut!
Sain 1/5 - ei ollut yllätys kun palautin täsmälleen vähimmäispituisen gradun.
Olin tyytyväinen että pääsin kuitenkin läpi. Ei ole arvosanaa sittemmin kukaan kysellyt enkä tutkijanuralle tähdännyt.
Ap mitään gradua ole tehnyt, kun ei edes tiedä miten arvosanat siitä annetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain kolmosen, mutta se aihe hävettää mua..
Eikö enää arvioida kirjaimin? L, E, M...
Ei ainakaan Helsingin yliopistossa, vaan asteikolla 1-5.
En saanut paskaa arvosanaa, mutta keskiverron, mikä oli pettymys, sillä tavoittelin parempaa. Ohjaajat kehuivat aina kovasti työtäni eivätkä tehneet kauheasti korjausehdotuksia, mikä herätti minussa tietysti epäluuloja. Päättelin, että huijarisyndrooma vaivaa ja yritin olla murehtimatta. Tarkastajat olivat tuotoksestani eri mieltä ja palautteena oli monta sivua kritiikkiä oikeastaan kaikesta. Huhhuh olin tosi musertunut pitkään :D
Oman graduni tekemisestä on jo aikaa, enkä edes muista tarkkaa arvosanaa enää.
Mutta mm. rekrytointihommissa olleena psykologina voin vakuuttaa, ettei gradun arvosanaa käytännössä koskaan kysytä.
Enemmän merkitystä on henkilön avoimella ja oppimishaluisella asenteella. Huumorikaan ei ole pahitteeksi -työssä kuin työssä. :)
Työhönottajana en ole ikinä kysynyt kenenkään arvosanoja. Joskus nähdessäni niitä olen hämmentynyt siitä jos jollain on rivi kiitettäviä. Ja kokemukseni mukaan nämä kiitettävien rivin hankkineet eivät kestä työelämää alallamme, siinä kun on turha viilata täydellisyyttä päivittäin. Jollain alalla varmasti toki hyväksi.