Ujot! onko teidän lapsistakin tullut ujoja?

Äitini ja minä olimme lapsina kovin ujoja, ja omistani vanhin taitaa olla myös. Kotona ja tutussa seurassa kovin reipas, mutta vieraammassa seurassa vetäytyvä, tutustuminen esim. kerhossa ei tahdo onnistua.



Painehdin kanssa asiasta aluksi, mutta sitten muistin itseni lapsena. Nyt koitan antaa hänelle tarpeellisen tilan eli en painosta outoihin tilanteisiin. Toivon vain, että aikanaan koulussa aikuiset tajuavat, miten tukea ujoa lasta. Lapsestani olen tosi ylpeä, mutta tietynlaista huolta ujosta kyllä kannan, kun vertaan muihin, rohkeampiin.

Minulla on yksi huiman rohkea ja sosiaalisesti tosi rämäpäinen lapsi ja toinen, joka on ujo. Itse olen enemmän sellainen sosiaalisesti rohkea rämäpää ja pelottaa, suhtaudunko ujoon lapseeni oikein.

vilkas ja reipas! vähän liiankin kanssa välillä:)! niin ja me ollaan mieheni kanssa molemmat tosi ujoja ja ei niin puheliaita!

Juttelimme mieheni kanssa raskausaikana aiheesta. Epäilytti, että lapsesta tulee hirveän herkkä ja ujo, koska totesimme molemmat olleemme sellaisia lapsena. No, ei tullut. Omakin ujous on karissut aika tyystin aikuistuessa, että taisi olla enämpi kasvatuksen tulosta. Olemme tarkoituksella koettaneet kasvattaa omasta lapsestamme reipasta ja rohkeaa. Tuloksena on ollut todella rohkea tyttö. Johtuuko kasvatuksesta vai geeneistä, siitä ei ole tietoa. Todennäköisesti molemmista.

tämä pelotti minua,koska olen itse järsinyt ujoudestani. onneksi poika peri tässä suhteessa isänsä puolen,miehessäkin viehätti heti ekana se sosiaalisuus ja sosiaalinen " rohkeus" ja tämän ainakin esikoinen peri!!