Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen nyt asunut Britanniassa pari vuotta
... ja täytyy sanoa että en ymmärrä sitä, mitä jotkut näkevät tässä maassa. En ole Lontoossa, mutta suuressa kaupungissa kuitenkin. Ymmärrän, että tämä kaupunki on paikallisten mielestä kaunis, sillä eivät tiedä paremmasta. eläminen halvempaa kuin Lontoossa, on enemmän tilaa ympärillä ja on kauniita paikkoja. Kuitenkin asuinalueet ovat mielestäni hirveän näköisiä, kaikki talot ovat rumia ja näyttävät samanlaisilta. Selkeitä vuodenaikoja ei ole. Rannikko on kaunis, mutta se ei auta sillä täällä on aina kylmä, vaikka olisi +10c niin tärisen.
Mikä täällä vetoaa ihmisiin ellei työpaikka ole lähettänyt? Muut suomalaiset hehkuttavat paikkaa.
Kommentit (835)
Britanniassa vuosia asuneena on ihana lukea tätä ketjua. Tulee paljon muistoja mieleen vuosien varrelta. Opiskelin Britanniassa yliopistossa ja sen jälkeen olin vuosia töissä.
Olen vieraillut sitä ennen ja sen jälkeen useita kertoja, tosin aikana ennen koronaa. Monet täälläkin koetut huonot puolet havaitsin tuona aikana, mutta silti muistelen aikaani Britanniassa pelkästään hyvällä ja voisin lähteä takaisin koska vain, joskin Brexit on varmasti muuttanut yhtä sun toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lontoo on iso kaupunki jossa on paljon kiinnostavaa toimintaa. Tutkimusten mukaan 94 % suomalaisista on sielultaan maalaisia. Kokemukseni mukaan maalaisten on täysin mahdotonta ymmärtää, mitä joku näkee kaupungeissa, ja miksi ihmiset ovat valmiita tinkimään monista muista asioista saadakseen asua oikeassa, elävässä kaupungissa, joita ei Suomessa edes ole. Sen takia sinäkään varmaan et ymmärrä asiaa. Maalaisen ei ole mahdollista ymmärtää kaupunkilaista.
Vierailija kirjoitti:
Onko Briteissä metsää/luontoa ollenkaan? Onko vaan asutusta ja peltoa? Onko jo kaikki tuhottu? Google mapsia kun katsoo, niin ei paljoo metsää löydy. :(
Britannian metsät hakattiin jo vuosisatoja sitten.
Täällä Suomessa yritetään nyt kovasti kuroa eroa kiinni jatkuvilla megahakkuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Briteissä metsää/luontoa ollenkaan? Onko vaan asutusta ja peltoa? Onko jo kaikki tuhottu? Google mapsia kun katsoo, niin ei paljoo metsää löydy. :(
Britannian metsät hakattiin jo vuosisatoja sitten.
Täällä Suomessa yritetään nyt kovasti kuroa eroa kiinni jatkuvilla megahakkuilla.
Sodat veivät myös paljon metsää kun puutavaralle oli tarvetta. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen istutettiinkin jonkin verran puita suunnitelmallisesti tulevan varalle.
Vierailija kirjoitti:
Lontoo on iso kaupunki jossa on paljon kiinnostavaa toimintaa. Tutkimusten mukaan 94 % suomalaisista on sielultaan maalaisia. Kokemukseni mukaan maalaisten on täysin mahdotonta ymmärtää, mitä joku näkee kaupungeissa, ja miksi ihmiset ovat valmiita tinkimään monista muista asioista saadakseen asua oikeassa, elävässä kaupungissa, joita ei Suomessa edes ole. Sen takia sinäkään varmaan et ymmärrä asiaa. Maalaisen ei ole mahdollista ymmärtää kaupunkilaista.
Kyllä isokulliset miehet on Lontoossakin haluttuja! Brittien naperot on niin säälittäviä.
Terveisin Sulevi Sumiaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju. Modet nostaa näitä suomen sanna ketjujen tilalle?
Englanti on aivan ihana maa:).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin kerran Briteistä postikortin, jossa luki jotakuinkin: "The climate is depressing, the people are strange, the food is horrible, the houses are weird... but still I'm having a great time here!" Se oli jotenkin todella osuva, sillä kaikki nuo kohdat ovat totta, mutta silti rakastuin maahan palavasti ja kaipaan alati takaisin.
Tähän kiteytyy omakin tuntemukseni Britanniaa kohtaan. Tosin, olen vieraillut siellä noin 15 kertaa ja asunutkin hetken ja itselleni se ilmasto on mitä sopivin. Ja olen myös kokenut ihania aurinkoisia ja lämpimiä päiviä siellä marraskuussa samaan aikaan kun Helsingissä on oikeasti todella pimeetä ja sataa jääkylmää vettä taivaan täydeltä. Ruoka, no se riippuu toki mistä tykkää. Itse valitsen fish@chips kotoisassa pubissa aina mieluummin kuin jonkin fine dine piperryksen. Britit ovat tosiaan small talk mestareita. Mutta kokisin heidät siinä mielessä samanlaiseksi kuin suomalaisetkin, että jos tosiaan johonkin siellä tutustut ja ystävystyt, se ystävyys kantaa koko eliniän.
Ei britanniahulluutta osaa oikein sanoin selittää. Se on vaan se tunne kun tuntee elävänsä siellä. Harmi, että ap kokee noin, itse taas olen ihan tulisilla hiilillä kun en ole päässyt sinne koko korona-aikana ollenkaan. Heti kun mahdollista, teen pitkän kävelyn nummilla ja myrskyävän meren rannalla ja loppupäivän vietän kodikkaassa pubissa :)
Arvatenkin se on tuo bubielämä, mikä kiehtoo. Sosiaalisuhteet hoidetaan siellä eikä koteihin kutsuta ystäviä/tuttuja. Kaikki pääsevät helpommalla eikä ne koditkaan nyt aina vedä vertoja suomalaisille kodeille.
Tämän käsityksen sain kun kestitin brittejä kodissani (muutamia kertoja). Suoraan sanottuna ihailivat kaikkea mitä vanhassa talossamme kokivat. Sauna, vedottomat ikkunat, kodin tasainen lämpö, kuuma vesi suihkussa ja ettei tarvinnut (saanut) pitää ulkokenkiä sisällä.
He, keskiluokkaan kuuluvat ottivat aamuisin kylmässä kylppärissä kylmähkön suihkun! En muista mikä mutta joku lämmitin oli unikaverina täkin alla.
Tuota sosiaalisuuden hehkutusta ihmettelen kovasti kun sitä ihannoidaan, vaikka on vain smalltalk! Mikä teitä estää avata se oma suu ääntelemään naapurille, vaikka -mitä kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Lontoo on iso kaupunki jossa on paljon kiinnostavaa toimintaa. Tutkimusten mukaan 94 % suomalaisista on sielultaan maalaisia. Kokemukseni mukaan maalaisten on täysin mahdotonta ymmärtää, mitä joku näkee kaupungeissa, ja miksi ihmiset ovat valmiita tinkimään monista muista asioista saadakseen asua oikeassa, elävässä kaupungissa, joita ei Suomessa edes ole. Sen takia sinäkään varmaan et ymmärrä asiaa. Maalaisen ei ole mahdollista ymmärtää kaupunkilaista.
Mä kuulun selvästi sitten siihen 6% suomalaisista. Rakastan isoja kaupunkeja ja haluan asua niin ytimessä kuin mahdollista.
Vanhemmat ja muut sukulaiset ja tosi monet ystävätkin sanovat aina että kyllä se sinunkin mieli muuttuu ja haluat maalle, pikkukaupunkiin tai jollekin vehreälle esikaupunkialueelle kun ikää/perhe tms tulee..
Odottelen edelleen mielen muuttumista, täytän kohta 52 ja lapsiakin on 3. Olen asunut ytimessä Helsingissä, Pariisissa, New Yorkissa ja nyt Lontoossa. Muualle en kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Skotlanti, Wales ja lounais-englanti on elinkelpoisia, kun siellä ei oo pakistanilaisten älämölöä.
Ne vanhat kivitalot ja linnat on mahtavan näkösiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin kerran Briteistä postikortin, jossa luki jotakuinkin: "The climate is depressing, the people are strange, the food is horrible, the houses are weird... but still I'm having a great time here!" Se oli jotenkin todella osuva, sillä kaikki nuo kohdat ovat totta, mutta silti rakastuin maahan palavasti ja kaipaan alati takaisin.
Tähän kiteytyy omakin tuntemukseni Britanniaa kohtaan. Tosin, olen vieraillut siellä noin 15 kertaa ja asunutkin hetken ja itselleni se ilmasto on mitä sopivin. Ja olen myös kokenut ihania aurinkoisia ja lämpimiä päiviä siellä marraskuussa samaan aikaan kun Helsingissä on oikeasti todella pimeetä ja sataa jääkylmää vettä taivaan täydeltä. Ruoka, no se riippuu toki mistä tykkää. Itse valitsen fish@chips kotoisassa pubissa aina mieluummin kuin jonkin fine dine piperryksen. Britit ovat tosiaan small talk mestareita. Mutta kokisin heidät siinä mielessä samanlaiseksi kuin suomalaisetkin, että jos tosiaan johonkin siellä tutustut ja ystävystyt, se ystävyys kantaa koko eliniän.
Ei britanniahulluutta osaa oikein sanoin selittää. Se on vaan se tunne kun tuntee elävänsä siellä. Harmi, että ap kokee noin, itse taas olen ihan tulisilla hiilillä kun en ole päässyt sinne koko korona-aikana ollenkaan. Heti kun mahdollista, teen pitkän kävelyn nummilla ja myrskyävän meren rannalla ja loppupäivän vietän kodikkaassa pubissa :)
Arvatenkin se on tuo bubielämä, mikä kiehtoo. Sosiaalisuhteet hoidetaan siellä eikä koteihin kutsuta ystäviä/tuttuja. Kaikki pääsevät helpommalla eikä ne koditkaan nyt aina vedä vertoja suomalaisille kodeille.
Tämän käsityksen sain kun kestitin brittejä kodissani (muutamia kertoja). Suoraan sanottuna ihailivat kaikkea mitä vanhassa talossamme kokivat. Sauna, vedottomat ikkunat, kodin tasainen lämpö, kuuma vesi suihkussa ja ettei tarvinnut (saanut) pitää ulkokenkiä sisällä.He, keskiluokkaan kuuluvat ottivat aamuisin kylmässä kylppärissä kylmähkön suihkun! En muista mikä mutta joku lämmitin oli unikaverina täkin alla.
Tuota sosiaalisuuden hehkutusta ihmettelen kovasti kun sitä ihannoidaan, vaikka on vain smalltalk! Mikä teitä estää avata se oma suu ääntelemään naapurille, vaikka -mitä kuuluu?
Pubi! Se on pubi! Englanniksi pub, lyhennys sanoista public house.
Kyllä mun keskiluokkaisessa keski-ikäisessä kaveripiirissä ihmisillä on lämpimät suihkut ja aika harvassa taloudessa pidetään kenkiä sisällä.
Toki vanhat talot ovat usein viileitä ja veroisia, onhan se nyt ihan eri asia asua modernissa talossa kuin 200-500 vuotiaassa, osittain suojelussa rakennuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Skotlanti, Wales ja lounais-englanti on elinkelpoisia, kun siellä ei oo pakistanilaisten älämölöä.
Ne vanhat kivitalot ja linnat on mahtavan näkösiä!
Miten erotat pakistanilaisen vaikkapa intialaisesta tai bangladeshilaisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin kerran Briteistä postikortin, jossa luki jotakuinkin: "The climate is depressing, the people are strange, the food is horrible, the houses are weird... but still I'm having a great time here!" Se oli jotenkin todella osuva, sillä kaikki nuo kohdat ovat totta, mutta silti rakastuin maahan palavasti ja kaipaan alati takaisin.
Tähän kiteytyy omakin tuntemukseni Britanniaa kohtaan. Tosin, olen vieraillut siellä noin 15 kertaa ja asunutkin hetken ja itselleni se ilmasto on mitä sopivin. Ja olen myös kokenut ihania aurinkoisia ja lämpimiä päiviä siellä marraskuussa samaan aikaan kun Helsingissä on oikeasti todella pimeetä ja sataa jääkylmää vettä taivaan täydeltä. Ruoka, no se riippuu toki mistä tykkää. Itse valitsen fish@chips kotoisassa pubissa aina mieluummin kuin jonkin fine dine piperryksen. Britit ovat tosiaan small talk mestareita. Mutta kokisin heidät siinä mielessä samanlaiseksi kuin suomalaisetkin, että jos tosiaan johonkin siellä tutustut ja ystävystyt, se ystävyys kantaa koko eliniän.
Ei britanniahulluutta osaa oikein sanoin selittää. Se on vaan se tunne kun tuntee elävänsä siellä. Harmi, että ap kokee noin, itse taas olen ihan tulisilla hiilillä kun en ole päässyt sinne koko korona-aikana ollenkaan. Heti kun mahdollista, teen pitkän kävelyn nummilla ja myrskyävän meren rannalla ja loppupäivän vietän kodikkaassa pubissa :)
Arvatenkin se on tuo bubielämä, mikä kiehtoo. Sosiaalisuhteet hoidetaan siellä eikä koteihin kutsuta ystäviä/tuttuja. Kaikki pääsevät helpommalla eikä ne koditkaan nyt aina vedä vertoja suomalaisille kodeille.
Tämän käsityksen sain kun kestitin brittejä kodissani (muutamia kertoja). Suoraan sanottuna ihailivat kaikkea mitä vanhassa talossamme kokivat. Sauna, vedottomat ikkunat, kodin tasainen lämpö, kuuma vesi suihkussa ja ettei tarvinnut (saanut) pitää ulkokenkiä sisällä.He, keskiluokkaan kuuluvat ottivat aamuisin kylmässä kylppärissä kylmähkön suihkun! En muista mikä mutta joku lämmitin oli unikaverina täkin alla.
Tuota sosiaalisuuden hehkutusta ihmettelen kovasti kun sitä ihannoidaan, vaikka on vain smalltalk! Mikä teitä estää avata se oma suu ääntelemään naapurille, vaikka -mitä kuuluu?
Mikä on bubi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuttiin miehen työn takia Lontoossa kymmenen vuotta 2005-2015. Ruma kaupunki mihin ei oikeen ikinä kotiuduttu. Muutama sydänystävä sieltä kyllä löytyi joiden kanssa pidetään jatkuvasti yhteyttä. Silti noi Lontoon vuodet eivät olleet minulle parasta aikaa. Sellainen muisto on jäänyt mieleen että odotettiin poikani ja sisarentyttäreni kanssa äitini lentoa Heathrowilla kun ohitsemme käveli komea mies jolla oli saattajat. Poikani tunnisti heti että se on Voldemort. Harry Potter fanitus oli silloin kuumimmillaan. Hirveän pitkään tämä näyttelijä jaksoi kuunnella lasten juttuja varsinkin kun ottaa huomioon sisarentytön englannin mistä joka toinen sana oli suomea:D Luultavasti ei tajunut sanaakaan mutta viitsi silti esittää että jutut kiinnosti. Mutta summa summarum. Asuinpaikkana en pitänyt briteistä mutta ihmisistä kyllä tykkäsin!
Naiset ovat rumia, ruoka on pahaa, eivät osaa puhua edes omaa kieltään, lisäksi keksivät kansallisen pallopelinsä, ja siinäkin häviävät muille maille.
0/5, en suosittele
On siinä oma viehätyksensä niissä vanhoissa kivitaloissa tai vanhoissa 3-5 kerroksisissa rivitaloissa, joissa pieni etupiha ja takana suurempi puutarha.. Uudemmat halvat tiilitalon näköiset ei kyllä viehätä yhtään. Eikä ne korkeat slummien kerrostalot.
Kaunis ja monimuotoinen maa.
Ihan samoin kuin keski-euroopassa historiaa huokuu joka paikassa. Jos ei ole kiinnostunut historiasta niin ymmärrän, ettei mikään muu säväytä kuin glamouri ja ylellinen asumistyyli, joissa omasta mielestäni ei ole mitään muuta kuin överiksi vietyä liioittelua.
Vanha ketju, mutta ap:lla ollut kulttuurishokki päällä. Tulee juuri tuossa vaiheessa, kun on ollut pari vuotta ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
Britanniassa olisi kiva asua jossain maaseudulla, mutta ei missään isossa kaupungissa tai pikkukaupungin keskustassa kylmässä kivitalossa, jossa on talvella +4 astetta lämmintä ja vetää jokaisesta ikkunasta.
Asuin 16 kuukautta Coventryssa juuri tällaisessa homeloukussa. Talvella piti ikkunoiden karmeihin laittaa pyyhkeitä tai silikoonia, koska muuten oli koko ajan kauhea veto. Joka aamu sai herärä nenä tukossa ja öisin kuumavesipullo oli ehdoton, että sängyssä oli vähän lämmin. Kylpyhuoneessa oli kokolattiamatto, jonka alla muhi varmasti hieno yllätys.
Mutta mun työkaverin vanhemmilla oli ihana talo Coventryn laitamilla ja kävin siellä pari kertaa kesällä. Oikein idyllistä maaseutua.
Vähän ohis: Hyacinth Bucket (lausutaan Bouquet) asui/asuu Coventryssa Binley Woods nimisellä alueella, Heather Roadilla. Ihan kivannäköistä, ei tainnut vetää ikkunoista eikä varmaan homettakaan ollut. Siskot Daisy ja Rose plus Onslow asuivat kunnan vuokratalossa Michell Close-nimisellä kadulla. Siellä ehkä vähän vetikin ikkunoista plus muuta pientä. Rahalla varmaan saa tasoa ja ihan kivaa asumista niin kuin melkein missä vaan.
Alue: Aihe vapaa
Hassuja kuvitelmia sinulla...
Kyllä minäkin naapurin Tanen ja Kalen kuulumisia kyselen, vaikka oikeasti ei voisi vähempää kiinnostaa. Haluan vain pysyä väleissä ja elää ilman draamaa.
Sama juttu töissä, oikeasti inhoan sitä porukkaa, mutta niiden kanssa pitää elää ja olla, niin kyselen ja olen ystävällinen.