Onko kukaan lukenu Anu Rohima Myllärisen kirjaa

Oli ihan kiva lukea, mutta editointia olisi kaivannut. Aika usein palattiin samoihin aiheisiin kuin aiemmin .Ehkä kirja tahallaan jätetty päiväkirjamaiseksi, eli ajatukset pomppi jonkun verran.



Rankka kyllä se Anun elämäntaival. Hattua nostan hänelle sekä edesmenneelle adoptioisälleen. Kauniisti kirjoitti hänestä.

Olen samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja. Tarina oli vaikuttava, mutta tekstiä olisi pitänyt editoida tarkemmin.

se musta tekikin kirjasta hienon. Kun on vaan tottunut lukemaan tutkimuksia ja yleistyksiä. Hienoa että hän otti nämä negatiivisetkin asiat mukaan.

säälittävä kirja!

Minuakin häiritsi, ettei kirjoittaja vaikuttanut kovin lahjakkaalta mutta ei se kai ole oleellista tuollaisessa kirjassa. Hän kertoi kuitenkin kiinnostavia asiota elämästään ja tunteistaan.



Harmi jos se herättää turhaa adoptiovastaisuutta, sillä adoptio sujuu lähes aina vähän valoisammin. Mekin aiomme miehen kanssa adoptoida kuopuksen ja prosessi on jo aluillaan.

että itse odottelet ulkomaista adoptiota ja pelottaa että LAPSI TULEE KOKEMAAN RASISMIA? Niinkuin ikävä kyllä tuleekin.

Kirjoittajana hän ei ole lahjakas ja se hieman häiritsi lukukokemusta. En syyttäisi pelkkää editointia. Mutta miten tuo liittyy rasismiin.....?

Mä kirjoitin vain ettei kirjoittaja ole kirjoittajana lahjakas. Miten ihmeessä se liittyy tukevan lapseni kokemaan rasismiin? Onko sulla joku ruuvi löysällä?



Sä aloit hihhuloida mulle rasismista kun mainitsin ettei kirjoittaja ole lahjakas kirjailijana... Se kirjoitustaito kun nyt ei mielestäni liity mitenkään adoptioon. Antaa olla..