Diagnosoikaa minut
Minulla on paljon kavereita ja tuttuja, moni kehuu mukavaksi ja hurmaavaksi. Pyydetään paljon mukaan tapahtumiin, syömään, bileisiin jne. Minulle vain tulee _aina_ paska olo kun näen ketä tahansa muuta paitsi perheeni ulkopuolisia ihmisiä. Itkettää, masentaa ja tuntuu etten halua koskaan enää nähdä ketään.
Sosiaalisiin tilanteisiin lähteminen on tämän vuoksi aina silkkaa taistelua. Seuraavana päivänä on ihan itsemurhafiilikset, aivan sama ketä näen ja miten hauskaa mulla on sen illan aikana. Koen kyllä itse tilanteissakin suurta halua päästä jo lähtemään sekä poistun usein eri tekosyiden varjolla muita aiemmin.
Kyse ei ole siitä etten pitäisi ihmisistä, vaan mieleni ei vain tunnu kestävän heidän seuraansa puolta tuntia pidempään. En varsinaisesti jännitä sosiaalisia tilanteita enkä esimerkiksi pelkää esiintymistä. Tämä ei tosiaan koske mm vanhempiani, serkkujani, miestäni tai sisaruksiani.
Tuntuu vaikealta kieltäytyäkään muiden näkemisestä ilman kunnon syytä. Se tosin taitaisi olla mielenterveydelleni parasta. Olen todella onnellinen ja tasainen jos ei tarvitse nähdä kavereita pidempään aikaan.
Korona ei siis ole kunnon syy esimerkiksi opiskelukavereideni mielestä, kun asutaanhan me kaikki yksin ja etäopiskellaan eikä edes olla pk-seudulla.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Ei asperger, olet erityisherkkä intovertti tai ambivalentti. Itselläni erityisherkkänä sama, koska luen ihmisten tunteita ja ilmeitä erityisen herkästi. Näen/ymmärrän valheiden ja ulkokultaisuuden läpi, joka nostaa juuri nuo ” ällö” tunteet sosiaalisissa tilanteissa.
Lue Elaine Aaronin ”Erityisherkkä”- kirja, uskon, ettö tunnistat itsesi.
On hienoa tuntea asiat herkästi, toki se on raskasta. Mutta kun sen ymmärtää, oppii arvostamaan tätä ominaisuutta. Kyse ei ole siis sairaudesta, vaan ominaisuudesta.
Tsemppiä tutkimusmatkalle itseesi!🌸
Olen samaa mieltä. Aspergeriin tarvitaan paljon muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Luulotautinen. Erityisherkän suomalainen nimitys.
Jahas, tännekin ehti eksyä tämä palstojen kiusaaja. Miksi dissaat, kun et edes viitsi paneutua aiheeseen??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei asperger, olet erityisherkkä intovertti tai ambivalentti. Itselläni erityisherkkänä sama, koska luen ihmisten tunteita ja ilmeitä erityisen herkästi. Näen/ymmärrän valheiden ja ulkokultaisuuden läpi, joka nostaa juuri nuo ” ällö” tunteet sosiaalisissa tilanteissa.
Lue Elaine Aaronin ”Erityisherkkä”- kirja, uskon, ettö tunnistat itsesi.
On hienoa tuntea asiat herkästi, toki se on raskasta. Mutta kun sen ymmärtää, oppii arvostamaan tätä ominaisuutta. Kyse ei ole siis sairaudesta, vaan ominaisuudesta.
Tsemppiä tutkimusmatkalle itseesi!🌸
Olen samaa mieltä. Aspergeriin tarvitaan paljon muutakin.
Juuri näin, itse asperger-ihmisiä kouluttaneena erityisherkkänä🌸
Kyllä minäkin näkisin erityisherkkyyttä sinussa sinun kirjoituksen perusteella:)
Ihanaa, että sulla on monta ihmistä + liikut ja sellaisia kaikkia rikkaita asioita elämässä.
Ymmärrän myös sitä, että se kuormittaa, jos jälkikäteen jää tapaamisista asioita, joita sitten pohdiskelee paljonkin ennenkuin taas elämä rullaa eteenpäin. Anna silti armoa sulle; kaikilla mieli toimii niin, että jälkikäteen jää niitä yksityiskohtia treffeissä tai puhehetkissä mieleen ja sitten järjestelee vähän niitä päässään. No, ei ehkä kaikilla, mutta aika usein, uskon. Ehkä sitä' päänjärkkäilyä' voisi tehdä ihan rauhassa, lämmin kuppi teetä ja sitten miettiä, mitä haluaisit oppia tilanteesta?
Mitä ehkä jatkossa voisi sanoa vastaavassa tilanteessa, ja siinä hiljaa olemisen ihanuudessakin piilee sellaista rauhaa; aina ei tarvitse sanoa mitään. Voi vain kuunnella.
Silloin, kun sopii tapaamisia, herkästi kuunnella itseä ja ehkä aikalisän otto helpottaa sen päätöksen tekemistä. Saahan sanoa ei ja sen voi tehä aina kivasti, lämpimästikin.
Miellyttämisherkkyys ja loukkaantumisherkkyyskin on sellaisia joissa voi kehittyä. Niistä voi etsiä infoa, jos nämä kolahtaisi sulle! Vastuunotto omista tunteista ja omasta hyvästä olosta on kaikille sitä tosi tärkeää eli oot jo hyvällä polulla, kun pohdiskelet sitä, miten voisi voida hyvin:)
Myös oma rooli kaveripiirissä voi vakiintua jonkinlaiseksi ja sitä voisi haluta muuttaa.
Sellaisen kuulin, että ' tee pienin mahdollinen muutos'. Sitä voi käyttää kai ihan kaikkeen kehittymiseen. Ihan yhtäkkiä ei ehkä asiat muutukaan, mutta pikku muutos hetkiin ja vaikka omaan reaktioon voi tehdä jo ison muutoksen omaan olotilaan sillä hetkellä + sen jälkeen.
Hyviä + rentoja keväthetkiä kaikille:)
Olet niin suomalainen kuin suomalainen voi olla. Jos joen yläjuoksulta tulee lastu, lähdet virsut villisti narskuen kivikirveen kanssa katsomaan, kuka rauhaasi häiritsee.
Mitä ajatuksia näistä kirjoituksista Ap?
Lisäisin vielä ihan yleisesti siihen, että jos uupuu seurassa, meneeköhän sitä jotenkin yli omien rajojen niissä seuratilanteissa; nauraa, vaikkei juuri silloin naurata, suostuu ehdotuksiin ihan sellaisen ' hyvän hengen nimissä', vaikka oikeastaan ajatteli mennä metsälenkille tai viettää rauhallista leffailtaa?
Silloinhan ehkä sitä just uupuu, ja palautuminen voi kestää useita tunteja, kunnes taas keho rauhoittuu ja on ikäänkuin omassa itsessään ' kotona'. Se voisi aiheuttaa myös vihaisia tunteita, koska on tavallaan sotinut sitä ihan omaa sydämen ääntä vastaan. Sehän suuttuu:)
Siihen ehkä paras lääke on opetella kuuntelemaan itseä tarkemmin ja pikkuhiljaa oppia kuulemaan ja kunnioittamaan itseä, sillä lailla ' rakastamaan itseä' vähän enemmän ja pitämään sitä omaa hyvää oloa suuressa arvossa. Tehdä niinkuin hyvältä tuntuu:)
Saitko näistä jotain, ap?
Lisäyksenä edelliseen/16:
Olen myös samanlainen kuin sinä perheen kesken, onnellinen ja tasapainoinen. Toisaalta, jos jollain perheessä on jotain stressiä, murheita jne. tunnen nämä fiilikset hänessä herkästi vaikka ei puhuisi mitään asiasta.
Olen aiemmin työskennellyt todella sosiaalista vuorovaikutusta vaativassa työssä, mutta se alkoi kuormittaa liikaa eli järkyttävä väsymys työpäivän jälkeen ym. Myös esim. yli 2 tuntia kauppakeskuksessa käydessä, makaan lähes loppupäivän/illan toipumassa väsymyksestä. Ja monia monia muita tilanteita, joissa väsyn helposti.