En halua mennä kenenkään hautajaisiin enää
Olen ollut elämäni aikana kolmissa hautajaisissa ja olen tullut siihen tulokseen, että en halua osallistua enää yhtiinkään. Onko mielestäsi hyväksyttävää olla osallistumatta läheisen hautajaisiin ihan vaan koska ei halua? Kukaan ei ole nyt kuollut, mutta jos kuolisi niin en haluaisi mennä.
Kommentit (57)
Jos sinulla on oma tapasi käsitellä surua ja jättää hyvästit kuolleelle lähimmäiselle, niin sitten teet niin.
Kyllä läheisen hautajaisiin on velvollisuus mennä. Tuo on sitä nykyajan itsekästä ajattelua, ettei tartte tehdä mitään mikä ei ole itselle mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko että sinut haudataan?
Mitä hourailet? Suomen laki PAKOTTAA yhteiskunnan (lue: sosiaaliviraston) järjestämään hautajaiset jokaiselle ihmiselle, jolla ei ole sukulaisia tai läheisiä.
Vainajan hautaamatta jättäminen on rikos. Vainajalla on ihmisoikeudet eli oikeus hyvään kohteluun vielä kuolemansa jälkeenkin. Ruumista ei saa häpäistä.
Laki ei pakota kuin hautaamaan, hautajaisten pakollisuudesta ei ole sanaakaan. Hautaamisen tulee tapahtua kunnioittavasti ja lailliseen paikkaan, muuta vaadetta ei ole.
Ainoastaan omiin hautajaisiinsa on pakko osallistua.
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä käynyt kenenkään hautajaisissa ja olen jo 25. Alkaa kyllä mummot olla iäkkäitä(ukit kuoli jo ennen syntymääni). Toisaalta en ole nähnyt toista kahdeksaan vuoteen ja toista kuutentoista vuoteen(etäisyydet 90 ja 120 km). Joten en kyllä välittäisi sen vertaa, että menisin hautajaisiin. Kummitätini kuoli n. 10 vuotta sitten ja en käynyt hänenkään hautajaisissa.
Kylläpä on HIRVEÄN pitkät välimatkat, eihä tuollaista voi tehdä tavatakseen mummoa (normiaikana)! Eiku...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihan puhtaasti itsekkäistä syistä jätät tulematta, mutta lähiomaiset kokisivat tärkeäksi, että osallistuisit, niin onhan se sitten vähän epäkunnioittavaa.
Vainaja on kuollut, joten omaisten pönkistelytilannehan hautajaiset on. Mitä väliä mitä mieltä joku kerttu-täti on?
Hautajaiset on samanlainen siirtymäriitti kuin vaikka nimiäiset tai eka koulupäivä. Jotain muuttuu lopullisesti ja hautajaiset on yhden prosessin loppu ja toisen alku. Vainaja ei niitä tarvitse, mutta aika usein sureminen on kuitenkin yhteisöllistä, se muistotilaisuuteen kokoontunut porukka suree jokainen vähän eri tavalla Kerttua.
Ennen hautajaiset oli viimenen kunnioituksenosoitus eletylle elämälle, nyt nuorempi sukupolvi ei halua hautajaisiin, kun tulee paha mieli. Oikeastiko haluatte, että kun olette kuolleet, niin kukaan ei muista ja muistele?
Surullinen ketju. Tämä kertoo vain siitä, miten ihmiset ovat täysin etääntyneet kuolemasta.
Oletteko naimisissa/parisuhteessa? Onko lapsia? Kenellekään en sellaista tilannetta toivo, mutta puolison tai lapsen kuollessa, ettekö järjestäisi hautajaisia?
Vierailija kirjoitti:
Haluatko että sinut haudataan?
>olipa typerä kysymys,ei hän ite tiedä tuleeko joku vai ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä käynyt kenenkään hautajaisissa ja olen jo 25. Alkaa kyllä mummot olla iäkkäitä(ukit kuoli jo ennen syntymääni). Toisaalta en ole nähnyt toista kahdeksaan vuoteen ja toista kuutentoista vuoteen(etäisyydet 90 ja 120 km). Joten en kyllä välittäisi sen vertaa, että menisin hautajaisiin. Kummitätini kuoli n. 10 vuotta sitten ja en käynyt hänenkään hautajaisissa.
Kylläpä on HIRVEÄN pitkät välimatkat, eihä tuollaista voi tehdä tavatakseen mummoa (normiaikana)! Eiku...
En ihan kertonut kaikkea. Lapsuudessani etäisyydet oli n. 310 km ja 410 km. Joten ei olla koskaan oltu paljon yhteydessä, vaikka 2005 vietin suureltaosin kesäloman toisella noista. Jotenkin vain ei ole mitään yhteistä. 8 vuotta sitten mummo kävi vierailemassa ja asuin silloin vielä lapsuudenkodissa. Ja muuta sukua on kyllä mummoille riittämiin. 1. setäni asuu jopa mummoni naapuritalossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihan puhtaasti itsekkäistä syistä jätät tulematta, mutta lähiomaiset kokisivat tärkeäksi, että osallistuisit, niin onhan se sitten vähän epäkunnioittavaa.
Vainaja on kuollut, joten omaisten pönkistelytilannehan hautajaiset on. Mitä väliä mitä mieltä joku kerttu-täti on?
Hautajaiset on samanlainen siirtymäriitti kuin vaikka nimiäiset tai eka koulupäivä. Jotain muuttuu lopullisesti ja hautajaiset on yhden prosessin loppu ja toisen alku. Vainaja ei niitä tarvitse, mutta aika usein sureminen on kuitenkin yhteisöllistä, se muistotilaisuuteen kokoontunut porukka suree jokainen vähän eri tavalla Kerttua.
Ennen hautajaiset oli viimenen kunnioituksenosoitus eletylle elämälle, nyt nuorempi sukupolvi ei halua hautajaisiin, kun tulee paha mieli. Oikeastiko haluatte, että kun olette kuolleet, niin kukaan ei muista ja muistele?
Ennen perheet ja suvut muodostivat tiiviitä yhteisöjä ja oltiin tekemisissä. Ei enää. Ei ole syytä mennä ihmisen hautajaisiin, jonka kanssa ei ole oltu tekemisissä 10 vuoteen eikä sen vainajan lähipiirinkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Surullinen ketju. Tämä kertoo vain siitä, miten ihmiset ovat täysin etääntyneet kuolemasta.
Ei ole yksilön vika, että yhteiskunta ja kulttuuri ovat muuttunut suhteessa kuolemaan. Ihmisillä on myös tehostuneen tiedonvälityksen johdosta omia maailmankatsomuksia ja näkemyksiä siirtymäriittien tarkoituksesta, tarpeellisuudesta ja suoritustavasta. Itseäni ainakin ahdistaa karmealla tavalla sekä ev. lut. hautajaisperinne, sekä koko suomalainen hautajaiskulttuuri. Jos hautajaisista saa tukea myös omaan suruun, voi tietenkin osallistua, mutta mikäli niistä vain jää elinikäisiä arpia, miksi ihmeessä pitäisi?
Vierailija kirjoitti:
Haluatko että sinut haudataan?
Omituinen kysymys ?Mitä haet tällä?Suomessa haudataan vainajat , halusitpa tai et. Jollei omaisia, niin seurakunta hoitaa kunnioittavasti siunauksen / hautauksen . Sossun varoilla jos olet varaton.Adressi laitetaan silloin , kun ei osallistu siunaustilaisuuteen tai muistokukkaset voi toimittaa kappeliin, niin joku osallistujista laskee, ne puolestasi.
Ihminen voi käsitellä kuoleman muutenkin kuin julkisesti esiintyen ihmisten edessä. Ja se on ihan hyväksyttävää.
Ristäisiin ja häihinkään ei kutsuta sukulaisia, joiden kanssa ei olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi käsitellä kuoleman muutenkin kuin julkisesti esiintyen ihmisten edessä. Ja se on ihan hyväksyttävää.
Ilmeisestikkään et ymmärrä mistä on hautajaisissa kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihan puhtaasti itsekkäistä syistä jätät tulematta, mutta lähiomaiset kokisivat tärkeäksi, että osallistuisit, niin onhan se sitten vähän epäkunnioittavaa.
Vainaja on kuollut, joten omaisten pönkistelytilannehan hautajaiset on. Mitä väliä mitä mieltä joku kerttu-täti on?
Hautajaiset on samanlainen siirtymäriitti kuin vaikka nimiäiset tai eka koulupäivä. Jotain muuttuu lopullisesti ja hautajaiset on yhden prosessin loppu ja toisen alku. Vainaja ei niitä tarvitse, mutta aika usein sureminen on kuitenkin yhteisöllistä, se muistotilaisuuteen kokoontunut porukka suree jokainen vähän eri tavalla Kerttua.
Ennen hautajaiset oli viimenen kunnioituksenosoitus eletylle elämälle, nyt nuorempi sukupolvi ei halua hautajaisiin, kun tulee paha mieli. Oikeastiko haluatte, että kun olette kuolleet, niin kukaan ei muista ja muistele?
Ei minua kuolleena kauheasti rapsuttele että muisteleeko ja sureeko joku minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko että sinut haudataan?
Omituinen kysymys ?Mitä haet tällä?Suomessa haudataan vainajat , halusitpa tai et. Jollei omaisia, niin seurakunta hoitaa kunnioittavasti siunauksen / hautauksen . Sossun varoilla jos olet varaton.Adressi laitetaan silloin , kun ei osallistu siunaustilaisuuteen tai muistokukkaset voi toimittaa kappeliin, niin joku osallistujista laskee, ne puolestasi.
Tämäkin vain jos vainaja on löydettävissä.
Jos on kadonnut ja ruumista ei löydy ei höntä haudata, sama myös jos hukkuu mereen tai joutuu henkirikoksen uhriksi eikä jäänteitä löydetä.
Ei nyt saa hautajaisia järjestääkään. Toki ihmisen saa haudata mutta muistotilaisuuksia ei saa järjestää.