Onko täällä monta, jotka on kokenut oikean rakkauden?

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin niin kokea tän T. N46

Niin minäkin. Nuorena vielä uskoin, että joskus se tulee vastaan. Nyt nelikymppisenä en enää usko siihen. Jotenkin tuntuu että en osaa ottaa vastaan sitä enää näin vanhana ja kyynistyneenä. Aikamoinen muurin rikkoja saa mies olla jotta pääsee tunteisiini käsiksi. No eihän se täysin mahdotonta ole, mutta enemmän se on minulle sellainen fantasia jota pyörittelen päässäni.

Sen tiedän, että oikeaa rakkautta on olemassa, sellaista joka ei lopu vuosikymmenten vieriessäkään. Tunnen sellaisia pareja. Mutta ei kaikki sellaista saa kokea. Itse olen kokenut pelkkää hyväksikäyttöä ja valehtelua miehiltä, joten olen todella varovainen nykyään kehen menen rakastumaan, se tunne on karmiva kokemus jos huomaakin sen olevan yksipuolista.

En usko tuollaiseen rakkauteen.

Lapsiaan voi rakastaa ehdoitta. Aikuisten väliset jutut ovat himoa ym. muita tarpeita.

Naiset vastaa. Niin tässäkin.

Kyllä. Kaksi kertaa.

Ensimmäinen oli ensirakkaus josta toipuminen vei pitkään.

Välissä oli järkiliitto josta erosin.

Sit kävi kuin Robbie Williamsin Feel biisissä, sain rakastua aikuisiällä. Ooo mai gaaaad, mies vei jalat niin alta.

Paljastui kuitenkin ettei meillä ole sama arvopohja ja juttu päättyi.

En oikeastaan halua rakastua tämän enempää. Koen olevani onnekas näistä, jotkut ei rakastu koskaan.

Juu. Tuollahan se rakkauden kohde piereskelee sohvalla, katsoo remppaohjelmia ja juo kahvia. Se on parasta kun on semmonen turvallinen olo että toi tyyppi on mun perhe ja tässä ollaan ja vanhennutaan yhdessä.

Kyllä ihan oikeasti rakastin ja rakastan edelleen. Se oli kuitenkin mahdoton suhde joka ei voinut päättyä kuten salaa haaveilin. Tiedostin sen jo silloin ja nautin joka hetkestä niin kauan kuin sitä riitti.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut. Aina ennen vannoin yksinelämisen nimeen enkä haaveillut mistään suuresta rakkaustarinasta. Sellaisen kuitenkin löysin. Parasta on alkuhuuman jälkeen, kun pääse yli epävarmuudesta että onko tuo nyt kiinnostunut ja haluaako se olla oikeasti mun kanssa, vaan tulee se varmuus että tän tyypin kanssa haluan olla ja elää ja toinen on samoilla linjoilla. 

Sitten kun tuntuu, että ollaan nyt koukussa eikä toinen heti häivykääm, niin kelpaakin alkaa vähän... NALKUTTAMAAN

Muistan vieläkin sen hetken, heräsin aamulla ennen miesystävää joka oli yökylässä ja katselin häntä siinä aamukahvini kansa ja totesin, että tältähän se rakkaus tuntuukin.

Oltiin seurusteltu jo pidempään ja mies oli jo aikaisemmin kertonut rakastavansa, mutta itse en ollut varma. Tämän oivalluksen jälkeen pyysin miestä muuttamaan luokseni ja seuraavana kesänä marssimme maistraattiin.

Nyt vuosia myöhemmin välillä vaatii aktiivista aivotyötä muistaa, mikä tuossa turjakkeessa oikein viehättikään, mutta toisinaan onneksi koen vieläkin näitä rakkaudentäyteisiä hetkiä ja perhosia vatsassa, on se vain ihanaa!

Mä ajattelen samoin, että olen kiitollinen näistä rakkauksistani, joista tämä viimeisin, on kuvatun kaltainen. On ihan uskomattoman hieno kokemus ja tätä kelpaa vaalia.

Ensimmäisessä parisuhteessani, joka on myöskin nykyinen. Muistan vieläkin miten rakastuminen löi minuun kuin salama ja tuntuu että kyseinen rakkaus vain voimistuu ajan kuluessa. Miespuolinen vastineeni.