Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla nyt menee taloudellisesti hyvin, pelottaako tulevaisuus?
07.08.2008 |
Meillä on tällä hetkellä miehen kanssa hyvät työpaikat ja tulot, mutta silti minua vaivaa tulevaisuuden pelko. Mies haluaa "elää" eikä venyttää senttiä; minä haluaisin nostaa lainanhoitokulut nyt niin korkealle että laina lyhenisi nopeammin. Nykyisellä tahdilla on jäljellä 10vuotta / 1100€/kk..
Mies haluaisi mm. ostaa uudet sohvat yms. minusta siihen ei ole tarvetta vaikka vanhat on kamalat ja kummankin ainakaan opiskelukämppiinsä hommaamat.
Nykyisellään lainanhoitokulu ei tee tiukkaa ja pystytään hoitamaan kaikki menot pienellä suunnittelulla ja ollaan mm. rempattu taloa paljon. Ylellisyyteen kuten merkkivaatteisiin, matkoihin tms. emme käytä rahaa, mutta toisaalta esim. ruokakaupassa en niin hirveästi katso mitä mikäkin maksaa.
Miten muut; elättekö kituuttamalla ja pääpaino säästämisessä vai elättekö tätä päivää olettaen että nykyinen tulotasonne säilyy tuleviauudessakin?
Kommentit (9)
Mutta tulevaisuutta on silti mahdotonta suunnitella varmaksi eikä pelko ainakaan kannata. Meillä lainaa 185000 ja maksuerällä 1300eur/kk sen maksamiseen menee kuitenkin 20 vuotta. Sinä aikana ehtii tapahtua niin paljon, että turhaan turvallisuudentunteeseen on hullua tuudittautua. Olemme henkisesti varautuneet ja tietoisia siitä, että jos maailmantalouteen tulee suuria ongelmia, tapahtuu luonnonkatastrofeja tai ilmastonmuutos kiihtyy jne. niin henkilökohtainen katastrofikin voi tapahtua. Mutta ei se murehtimalla parane.
Elämme tavallista elämää. Meillä on kolme pientä lasta, kaksi autoa ja se omakotitalo. Emme ole kiinnostuneita trendivaatteista emmekä matkustele paljoa. Toisaalta emme ruokakaupassa kitsastele terveellisestä ja hyvästä ruoasta. Lapsilla on kaikkea mitä he _tarvitsevat_.
Säästämme joka kuukausi tilille jääneet rahat säästötilille ja automaattimaksuna jonkin verran rahastoihin ja eläkevakuutuksiin. Tällä hetkellä tavoitteena on saada säästötilille puolen vuoden aikana sen verran, että se mahdollistaa miehen jäämisen hoitovapaalle vuodeksi (5000 euroa voisi riittää..).
PÄIVÄ KERRALLAAN - tyhmyyksiä tekemättä kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät "varmat" duunit kummallakin mutta silti hannaamme rahojen kanssa. Eletään hyvin mutta ei leveästi. Joku toinen voisi antaa palaa surutta mutta me maksamme mieluummin lainaa pois ja laitamme osan säästöön. Oikeastaan meitä on lähinnä alkanut vituttamaan tämä jatkuva kulutuksen ihannointi mitä joka tuutista suolletaan. Aina pitäisi olla isompaa ja uudempaa.
Ostamme tarpeellisen ja oikeastaan ainoa mihin törsäämme on kalliit urheilukamat koko perheelle. Säästöillä saamme henkisesti rauhan/pahanpäivän varan sekä mahdollisuuden viettää vuosittain palkatonta vapaata perheen kesken.
Ruuasta, vaatteista tmv. emme tingi. Mutta muuten pyrkimys on maksaa ensin velat ja matkustella ja nostaa elintasoa vasta sitten.
Meilläkin on molemmilla hyvät työpaikat ja miehellä varsinkin oikein hyvä palkka.
Silti tulevaisuus joskus huolestuttaa, ei niinkään työpaikan menetys, koska meillä on molemmilla hyvä ammattitaito ja miehellä varsinkin omalla alallaan sellaista erityisosaamista, jota harvalla Suomessa on. Eli uskon meidän työllistyvän tavalla tai toisella.
Eniten huolestuttaa sairastuminen, se olisi meilläkin taloudellinen kriisi.
Me lyhennämme säännöllisesti lainasta ylimääräistä, tällä hetkellä se ei vaikuta meidän kulutustottumuksiimme, mutta nyt syksyllä alkoi kuitenkin jonkinlainen tsemppikuuri ruoan hintojen nousun suhteen. Akaisemmin en ole katsonut yhtään mitä kärryyn mätän, nyt olen hiukan ruvennut vertailemaan hintoja ja tuotteita ja suunnittelemaan ruokalistaa viikoksi kerrallaan.
Lainaa on tässä elämässä maksettu jo 26 vuotta joten siihen on tottunut:) Tällä hetkellä maksetaan 1500€/kk ja elämiseenkin jää vähän rahaa. Mutta toisaalta näillä asumiskuluilla ei voitaisi asua yhtä hulppeasti vuokrakämpässä. Voidaan matkustellakin jo mukavasti 2-3x vuodessa. Olemme miehen kanssa todenneet että eletään vain kerran ja siitä pitää voida nauttia, mitään ei säästetä (lyhyellä tähtäimellä vain matkarahat) koska elämä kantaa kuitenkin.
Tulotasonkaan ei tarvitse säilyä, itseasiassa olen vähentämässä työntekoa parin vuoden sisällä (n 50v) kunhan 3. lapsista lähtee kotoa ja vain kuopus jää iloksemme. Siinä vaiheessa iso talomme myydään, maksetaan lainat veks ja nautitaan elämästä. Rahat tulevat riittämään loistavasti tilavaan rivariin tms ja toinen mokoma jää vielä jemmaankin:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhkakuvia on niin paljon: eniten tällä hetkellä huolettaa ympäristökatastrofit ja niiden seurannaisvaikutukset. Haluan että minulla on vanhempana sen verran kapitaalia, että ei koirat kuse nilkoille eli ettei tarvitse kitua pienellä eläkkeellä. Tai jos silloin edes maksetaan eläkkeitä? Ja että voin vaikka tukea lapsia ja lapsenlapsia tms.
Osoittain tästä johtuen haluan säästää tulevaisuuden varalta. Yritän kuitenkin säilyttää sellaisen kultaisen keskitien, että en käytä samaa teepussia viikkoa tai muuta naurettavaa, mutta ei pröystäillä vaikka siihen olisi varaakin.
Säästän lapsille rahastoihin, itselläni on rahasto-osuuksia, osakkeita ja määräaikaisia säästötilejä.
Eikä säästäminen ole edes vaikeata, kun homman sisäistää. Kun lopettaa shoppailun ja ostaa vain mitä oikeasti tarvitsee, säästöjä alkaa syntyä.
Sitä paitsi, pihi elämäntapa olisi ympäristöllekin hyväksi. Että kuluttaisimme vähemmän.
Hyvät "varmat" duunit kummallakin mutta silti hannaamme rahojen kanssa. Eletään hyvin mutta ei leveästi. Joku toinen voisi antaa palaa surutta mutta me maksamme mieluummin lainaa pois ja laitamme osan säästöön. Oikeastaan meitä on lähinnä alkanut vituttamaan tämä jatkuva kulutuksen ihannointi mitä joka tuutista suolletaan. Aina pitäisi olla isompaa ja uudempaa.
Osittain se johtuu siita, etta kumpikin meista on opetettu saastavaisyyteen jo pienest
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät "varmat" duunit kummallakin mutta silti hannaamme rahojen kanssa. Eletään hyvin mutta ei leveästi. Joku toinen voisi antaa palaa surutta mutta me maksamme mieluummin lainaa pois ja laitamme osan säästöön. Oikeastaan meitä on lähinnä alkanut vituttamaan tämä jatkuva kulutuksen ihannointi mitä joka tuutista suolletaan. Aina pitäisi olla isompaa ja uudempaa.
Osasyyna varmaan se etta meidat on kummatin opetettuo jo pienesta saastavaisyyteen (minut enemmankin pakosta, mieheni muuten vaan, kai, vaikka varoja olikin heilla enemman). Niin ja avioelamankin alkutaipaleella olimme kumpikin opiskelijoita, sitten harjoittelussa, ja vasta pari vuotta on ollut kummallakin hyvapalkkainen vakituinen tyo. Ehka on vain ajan kysymys milloin totumme tuhlaamaan enemman. Tahan mennessa olemme kylla viela aika saastavaisia: meilla i ole viela omistusasuntoa, niin tuntuu, etta siihenkin pitaa saastaa sen mita pystyy. Ei me mietita paljon mita kaupasta ostetaan, vikka tarjouksia tokin seurataan, kaydaan joskus ulkona syomassa (ehka kerran parissa kuussa), yms. Mutta itseankin on jo nyt alkanut valilla inhottamaan oma 'lipsuva' asenne ja kulutukseen mukaan laheteminen (vaikka viela aika lievassa muodossa)... Hehe, se on vaikeaa se kultaisen keskitien loytaminen..
mutta säästämme kyllä kuukausittain kuitenkin. Suurin osa menee kulutukseen, mutta kyllä jonkin verran pitää olla aina säästössä. Parikymmentä tuhatta euroa eri muodoissa löytyy.