Mitä "rajattomuus" tarkoittaa psykologiassa ja ihmissuhteissa?

Vierailija kirjoitti:

Rajaton ystävä saattaa esimerkiksi puuttua liikaa toisen yksityisasioihin, kuten parisuhteeseen tai lapsenkasvatukseen. Rajaton ihminen saattaa lörpötellä toisen yksityisasioita eteenpäin. Keskusteluissa rajaton ihminen vie liikaa tilaa, kertoo vuolaasti omista huolistaan huomioimatta toista. Rajaton ihminen ei siis tunnista muiden erillisyyttä suhteessa itseensä vaan kokee voivansa kontrolloida muiden asioita samalla tavalla kuin omia asioitaan, tai oikeastaan hän ei edes näe muiden asioita näiden omina asioina.

Miten minusta gaikuttaa, että lähes kaikki tuntemani (ekstrovertit) ihmiset ovat rajattomia. Ainakin vanhemmat ikäluokat. Ja nuoremmissakin on melkoisia räpätätejä, joille kelpaa kaluttavaksi aihe kuin aihe. He ovat kaikenkaikkiaan hyvin tahdittomia, puhuvat mitä sylki suuhun tuo. Olen itse pitänyt tällaista osoituksena heikosta älyllisestä kapasiteetista. Introvertit ovat harvoin rajattomia, päin vastoin, eivät puhua pukahda, vaikka olisi aihettakin.

Vierailija kirjoitti:

Tuo ensimmäinen esimerkki on huono. Kyllä itse otan mielelläni neuvoja vastaan niin lasten kasvatukseen kuin opiskelu- ja työasioihin äidiltäni, vaikka aikuinen olenkin. Ehkä tarkoitit, että äiti käskee lastaan tekemään asiat niin kuin äiti haluaa, se kyllä olisi rajattomuutta, mutta neuvojen antaminen on kylläkin ihan normaalia hyvää vanhemmuutta.

Olen samaa mieltä. Usein aikuiset lapset ja miniät (😉) tulkitsevat kaiken heitä kosevan puheen "rajattomaksi". Hyvän itsetunnon ihmiset eivät koe useinkaan toisten puuttuvan heidän elämäänsä, koska eivät ota itseensä vaan ymmärtävät, että toinen tuo vain esiin oman näkökulmansa, mikä normaalisti on positiivinen, avartava asia.

Tuputtaminen ja omaan tahtoonsa pakottaminen on tietysti eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajaton ystävä saattaa esimerkiksi puuttua liikaa toisen yksityisasioihin, kuten parisuhteeseen tai lapsenkasvatukseen. Rajaton ihminen saattaa lörpötellä toisen yksityisasioita eteenpäin. Keskusteluissa rajaton ihminen vie liikaa tilaa, kertoo vuolaasti omista huolistaan huomioimatta toista. Rajaton ihminen ei siis tunnista muiden erillisyyttä suhteessa itseensä vaan kokee voivansa kontrolloida muiden asioita samalla tavalla kuin omia asioitaan, tai oikeastaan hän ei edes näe muiden asioita näiden omina asioina.

Miten minusta gaikuttaa, että lähes kaikki tuntemani (ekstrovertit) ihmiset ovat rajattomia. Ainakin vanhemmat ikäluokat. Ja nuoremmissakin on melkoisia räpätätejä, joille kelpaa kaluttavaksi aihe kuin aihe. He ovat kaikenkaikkiaan hyvin tahdittomia, puhuvat mitä sylki suuhun tuo. Olen itse pitänyt tällaista osoituksena heikosta älyllisestä kapasiteetista. Introvertit ovat harvoin rajattomia, päin vastoin, eivät puhua pukahda, vaikka olisi aihettakin.

Voi olla niinkin päin, että monet itseään ekstroverttina pitävät ovat itse asiassa vain rajattomia ihmisiä. Ekstroversioon lähtökohtaisesti ei kuulu toisten asioihin sekaantuminen pyytämättä, tahdittomuus, räävittömyys tai kyvyttömyys erottaa rajaa itsen ja muiden välillä. Sama kuin että monet mielestään introvertit ovat itse asiassa vain vihamielisesti ja kyynisesti muihin ihmisiin suhtautuvia. Mutta että introversio ei ole sama asia kuin ylimielinen asenne muita ihmisiä kohtaan tai suoranainen ihmisviha. Temperamentilla ei ylipäätään voi selittää häiriintynyttä tai epäsopivaa käytöstä. Silloin kyse ei ole enää temperamentista vaan mielen tai käyttäytymisen häiriöstä.

Rajaton on ihminen, joka tulkitsee sua itseäsi paremmin, mitä tarkoitat ja haluat. Hän ei usko sun ei-sanaa, jos se ei sovi hänen näkemykseensä siitä, millainen olet. Hän analysoi sen pois jollakin keinolla (et esim. muka "uskalla" sanoa, mitä tarkoitit, kun olet niin epävarma pohjimmiltasi, vaikka sitä ei päällepäin muut huomaakaan). 

uppel

Vierailija kirjoitti:

Rajaton on ihminen, joka tulkitsee sua itseäsi paremmin, mitä tarkoitat ja haluat. Hän ei usko sun ei-sanaa, jos se ei sovi hänen näkemykseensä siitä, millainen olet. Hän analysoi sen pois jollakin keinolla (et esim. muka "uskalla" sanoa, mitä tarkoitit, kun olet niin epävarma pohjimmiltasi, vaikka sitä ei päällepäin muut huomaakaan). 

Tätä rajattomuuden tyyppiä on surullisen paljon.

Rajattomuus= käyttäytyy kuin eläin.

Sitä että hemmotellut ja rajattomat kurissa kasvamattomat ihmiset ovat täysiä kusipäitä ihan vain koska voivat olla ja nauttivat siitä.

Rajaton on esimerkiksi sellainen, joka "kysyy" sinua muuttoavuksi, ja kun sanot ettet valitettavasti pääse, alkaa kysellä syitä ja arvioimaan niiden hyväksyttävyyttä ja suuttuu, jos kokee syyn olevan riittämätön. Aivan kuin päätös aikasi käyttämisestä ei olisi sinun mistään riippumatta.

Rajaton voi myös odottaa, että tunnet ja tulkitset kaikki asiat samalla tavoin kuin hän. Ei ole mahdollista olla sopuisasti eri mieltä, vaan eriävän mielipiteen tai näkemyksen esittäminen tulkitaan automaattisesti hyökkäyksenä itseä kohtaan.

Itselläni on ollut myös vaikeuksia omien rajojeni määrittelyssä ja toisten rajojen kunnioittamisessa, koska vanhempani ovat henkisesti täysin rajattomia ja vastuuttomia. Siinä on muuten kova homma opetella uudet pelisäännöt, kun ensimmäiset 20 vuotta joku on antanut ymmärtää, että kaikkien muiden tunteet ja tarpeet ovat ensisijaisia suhteessa omiisi.

Joten antakaa myös hieman armoa ja mahdollisuus huomata oman toiminnan epäreiluus toisen näkökulmasta. Valitettavasti useimmat vain vetäytyvät kertomatta syytä. Tekee käytöksen korjaamisesta ja anteeksipyytämisestä vaikeaa :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä eroa on olla rajaton työntekijä, joka uhriutuu ja vastuullinen työntekijä, joka hoitaa hommat perusteellisesti?

Vastuullinen työntekijä hoitaa perusteellisesti omat hommansa. Rajaton tuppautuu hoitamaan muidenkin hommat kysymättä. Voi jopa olla, että siinä tohinassa rajattoman omat työtehtävät jäävät kokonaan hoitamatta.

Rajaton voi lisäksi martyrisoitua, koska on niin paljon tehnyt ja saanut niin vähän. On uuvuttanut itsensä, mutta tekeminen ei ole ollutkaan pyyteetöntä, vaan odotuksena on saada jotain etua siitä hyvästä.

Rajattomuus tarkoittaa sitä, että ei tunne tai ymmärrä omia rajojaan: kykyjään, jaksamistaan, voimavarojaan, oman tonttinsa rajoja, toisten tonttien rajoja, toisten jaksamista tai ihan fyysisiä tarpeita: kylmänsietoa, nälkää, muuta fyysistä epämukavuutta. Tai sitten ei piittaa niistä.

Vierailija kirjoitti:

Rajattomuus= käyttäytyy kuin eläin.

Ihmisyyden rajat kuten moraali jne. Eläimillä niitä ei ole vaan toimivat omien tarpeiden ja vaistojen varassa. Aika moni on jo nyt hylännyt moraalin niin ei tunnista asiaa.

On alkanut käymään raskaaksi ystävän kanssa. Hän on saanut eräästä henkilökohtaisesta asiastani päähänpinttymän ja ottaa sen toistuvasti esille. Vaikka asia on ollut olevinaan käsitelty jo lukuisia kertoja, olen ilmaissut selvästi etten halua siitä enää puhua ja hän on jopa luvannut lopettaa. Mutta ei vain näytä kykenevän. Väistämättä tämän vuoksi alan hermostumaan välillä, eikä hän tunnu ymmärtävän lainkaan miksi hermostun. Vaikka kerron että olen kyllästynyt tämän saman asian käsittelyyn, niin hän ei ymmärrä syy-seurausta. Hermostumisestani hän puolestaan tuntuu innostuvan, koska on mielestään oivaltanut että minulla on vihanhallintaongelmia ja tarvitsen ns. apua. Toisinaan hän ihan tarkoituksella tuntuu pyrkivän saamaan minulta hermostumisreaktion esille, jotta pääsee taas diagnooseillaan pätemään. Minä en vain jaksa enää. On alkanut tuntumaan että hän on suorastaan pahantahtoinen, vaikka sanoo haluavansa minulle vain pelkkää hyvää. Käytäntö ei vain tunnu siltä mitä väittää.

No, tällä meidän Venäjän federaatiolla ei ole rajoja ensinkään. Olemme siinä mielessä rajattomia. t: Vladimir

Häiritään toista eikä hänen anneta tehdä omia valintojaan vaan sekaannutaan kaikkeen. 

Se on sitä, kun äiti/isä ei ymmärrä, että lapsesta on tullut aikuinen. Eivätkä ymmärrä myöskään sitä, että lapsi ei ole vanhempiensa kopio. Jatkuva arviointi palaute arvostelu jatkuu loputtomiin... Ihan siis hyvää hyvyyttään ja lapsen parasta ajatellen toki 🥶

Rajaton voi olla myös sellainen, joka ei kysy sopiiko puhua vaan laittaa viestiä/soittaa vaikka keskellä yötä,  jos on joku hänelle päivän polttava asia eikä hyväksy että toinen ei heti vastaa vaan pommittaa viesteillä ja puheluilla ihan niin kuin olisi jäänyt vastasyntyneen vauvan tasolle. 

Eli on sellainen tarvitseva ja rajaton kuin vauvat. Hirveä itku ja möykkä jos et heti vastaa tarpeisiin. 

Suuttuu jos et jaksa koska luulee että sun pitää olla häntä varten 24/7 olemassa niin kuin äidin pitää olla vauvaa varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo ensimmäinen esimerkki on huono. Kyllä itse otan mielelläni neuvoja vastaan niin lasten kasvatukseen kuin opiskelu- ja työasioihin äidiltäni, vaikka aikuinen olenkin. Ehkä tarkoitit, että äiti käskee lastaan tekemään asiat niin kuin äiti haluaa, se kyllä olisi rajattomuutta, mutta neuvojen antaminen on kylläkin ihan normaalia hyvää vanhemmuutta.

 

Olen samaa mieltä. Usein aikuiset lapset ja miniät (😉) tulkitsevat kaiken heitä kosevan puheen "rajattomaksi". Hyvän itsetunnon ihmiset eivät koe useinkaan toisten puuttuvan heidän elämäänsä, koska eivät ota itseensä vaan ymmärtävät, että toinen tuo vain esiin oman näkökulmansa, mikä normaalisti on positiivinen, avartava asia.

Tuputtaminen ja omaan tahtoonsa pakottaminen on tietysti eri asia.

Onko se miniän/pojan vai anopin koti, jonka kaapit anoppi järjestää pyytämättä ja tietenkin lupaa kysymättä uudelleen? Sillai kivasti ja etenkin oikein.

-ohis

Ap. Oletko taas kuunnellut sossuja?? Älä usko kaikkea. 

Sossuthan ne ovat rajattomia. Päättävät mielivaltaisesti elämästäsi ja kertovat sinusta kaiken ilman että edes tietävät sinusta mitään. Tämän sairaammaksi ei voi enää mennä.