Kuinka moni on lukenut " miehet ovat marsista ja naiset venuksesta" -kirjan?
Oliko mielestänne hyvä ja hyödyllinen kirja? Oletteko saaneet miehenne lukemaan sitä? Mitä mieltä he olivat?
Kommentit (14)
Luin sitä joskus kylässä ja oli hirveää sontaa. Lapsellista, yleistävää ja sovinistista. Yök.
Ihmiset on yksilöitä ja tuollainen stereotypisoitu muka-psykologia on ihan paskaa. Luokitellaan ihmiset lokeroihin ja yleistetään ja keksitään toimintatapoja. Älä lue tuollaista.
Jos haluat myydä sen niin ostan mielellään!
kirja on kirjoitettu jenkkimäiseen tyyliin (kuin idiooteille). Kaikki sanotaan ja toistetaan moneen kertaan. Joitain hyviä ajatuksia kirjassa oli, mutta monissa kritiikinkin varaa.
Hyviä kirjoja kaikki, jos vain jaksaa suodattaa sen jenkkityylisen höpötyksen pois :)
Vierailija:
kirja on kirjoitettu jenkkimäiseen tyyliin (kuin idiooteille). Kaikki sanotaan ja toistetaan moneen kertaan. Joitain hyviä ajatuksia kirjassa oli, mutta monissa kritiikinkin varaa.
Hieman sovinistinen kuitenkin, vai mitä sanoisitte seuraavasta ohjeesta seuraavassa tilanteessa:
Nainen pyytää miestä tekemään jonkin pikkuhomman, esim. kuorimaan perunat tai viemään roskat. Mies kieltäytyy, koska hänellä on nyt jotain muuta meneillään (tai mies on vetäytynyt " luolaansa" ). Hän siis sanoo, että ei nyt. Johon naisen kuuluu todeta: " hyvä on" . Kuinkahan moni täti jaksaa hymyillen vain kohauttaa olkaansa, että voi voi, eipä nyt herralle sopinut tällä kertaa...
kritiikin varaa on. Laiskuutta ja vastuuttomuutta ei voi pistää synnynnäisten sukupuolierojen piikkiin.
" Jos itse uskoo siihen paskaan, niin mikä ettei"
En ole itse lukenut noita kirjoja, joskus 10 vuotta sitten selailin hajamielisesti ja muutaman katkelman luin. Mikä siinä on " paskaa" ? Tarkoitatko sitä samaa jenkkityylin höpinää, mistä muut puhuivat vai jotakin muuta?
Mietin tässä, lähtisikö metsästämään tuota kirjaa.
ap
Metsästä itsellesi parempaa kirjallisuutta. Kirja on myyntiluvuistaan huolimatta täysin tolloille tehty. Ei iske!
Mars ja Venus-kirjoista olen saanut aika paljon ahaa-elämyksiä sukupuolten välisistä eroista. Eiväthän ne kaikki " opetukset" ole varmaankaan suomalaisten naisten mieleen mutta itse huomasin, että ihmeesti toimivat käytännössä. Ainakin minua on helpottanut huomattavasti, kun ymmärrän, miksi mies lähtee välillä omille teilleen tai on etäisen tuntuinen...
Kyllä olen lukenut ja innolla. Kirjan kirjoittajan tyyli on liian toistava, mutta ydin tulee hyvin esille. Kirjaa on turhaan parjattu ja jos mies ei vaivaudu lukemaan tai edes ymmärtämään kirjan sisältöä, niin ei miehellä kovin iso halu ole tutustua naiseensa. Minusta miesten "se on humpuukia" -asenne kertoo enemmän miehestä, kuin kirjan suosittelijasta. Luin kirjan pari vuotta sitten ja silloinen poikaystävä kyllä kiltisti luki sen. Suhteen kiemuroiden ymmärtäminen auttoi suhteen kehittymistä paljon ja toistemme ärsyttäminen tahattomasti/tahallisesti väheni. Kirja ei kuitenkaan pelastanut suhdetta, mutta opin miehistä paljon ja nyt sinkkuna etsin miehistä ihan eri näkökulmasta. Enää ei ole kiire suhteeseen, vaan tämä rennosti suhteen mahdollisuuteen antaminen on paljon mukavempaa.
Itse luulin useamman miehen olevan "sika", mutta se väheni, jos ei nyt kokonaan hävinnyt ajatusmaailmastani. Miehet ovat erilaisia ja eri miehet kokee miehisen itsetunnon seurassani erilaiseksi. Osaan itseasiassa paremmin ottaa miehen apua vastaan. Luulin sen aiemmin olevan vain tietoinen keino päästä housuihin ja kieltäydyin, mutta se ritariajattelu onkin miehen geeneissä. Samoin tuo tunnettu luolaan vetäytyminen ei häiritse yhtään enää. Olen oppinut tekemään itselle mieluisia asioita sillä aikaa, kun mies luolailee. Sen tilan antaminen miehelle on yksi tärkeistä parisuhdeasioista. ex-poikaystävä myös oppi huomioimaan kuunteluntarpeeni ja osallistui enemmän keskusteluihin. Samoin seksin harrastaminen ajoitettiin eri kellonaikaan. Aiemmin mies oli sen jälkeen hyvin väsynyt ja vain halusi nukkua. Aloimme harrastamaan seksiä ennen myöhäisiltaa tai aamuisin, viikonloppuisin päivälläkin tms, jotta sain sen naisille tärkeän keskusteluhetken rakastelun jälkeen. Mies oppi siinä samalla avautumaan ihan eri tavalla ja hänen uniongelmansa lieveni huomattavasti. Loppuaikoina seksistä opittiin puhumaan yhtä luontevasti, kuin mistä tahansa maidosta tai leivästä. Loppuajan seksiä jäin kaipaamaan suhteesta, mutten paljoa muuta.
Itselle kirja oli erittäin vaikuttava ja edelleenkin luen sitä ajoittain, kun kohtaan ongelman miehen kanssa. Aina sitä huomaa oppineensa jotain uutta, vaikka aikaa eka lukukerrasta onkin.
Minusta ihan yleistävää paskaa. Meillä ei edes toimi se niin kuin kirjassa sanotaan, vaan kirjan stereotyyppien mukaan minä (nainen) olisin se suhteen mies ja mieheni nainen. Minulla siis on ne kirjan miehisiksi väittämät tarpeet ja reagointitavat ja miehelläni naiselliset. Esim. minä tarvitsen paljon tilaa "luolassani", mies kaipaisi enemmän läheisyyttä. Minä olen myös meidän perheen tekninen ja matemaattinen. Minä olen se joka haluaa ratkaista ongelmat eikä puhua niistä, kun taas mies haluaa analysoida ja käsitellä tunteen ja puheen tasolla.
Meillä myös mies on se analysoija ja tunneperäinen reagoija. Minäkin kyllä analysoin, mutta tulen johonkin lopputulokseen ja pidän siitä sitten kiinni (jos ei maatamullistavia näkökohtia ilmene) enkä palaa asiaan uudestaan ja uudestaan.