Miten päästä eroon videokammosta videohaastattelua varten?
Olen kärsinyt aina kuvatuksi tulemisen kammosta ja vältellyt sekä valo- että videokuvatuksi tulemista viimeiseen asti. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että omalta alaltani ei ole mahdollista saada enää työpaikkaa ilman videohaastattelua, koska se tuntuu sisältyvän joka ikisen paikan rekryprosessiin.
Löytyykö jostain jotain tahoa joka voisi auttaa videokuvauksessa (vrt. ammattivalokuvaajat) tai miten ihmeessä olisi mahdollista päästä jäätävästä videokammosta yli? Olen yrittänyt kuvata itseäni, mutta jäädyn joka kerta totaalisesti, räpyttelen silmiäni kuin hullu, katselen hermostuneena minne sattuu, puheeni takeltelee ja alan lopulta itkeä kun tiedostan miten surkea olen. En voi lähettää tuollaista videota minnekään, joten olen jo joutunut jättäytymään monen paikan rekrystä pois siinä vaiheessa kun on ollut vuorossa videohaastattelu (tai siis täytyy vastata tiettyihin kysymyksiin videolle, jonka saisi kyllä kuvata rauhassa).
Ja ei tarvitse tulla kertomaan millainen luuseri olen, tiedän sen itsekin. Olen kuitenkin ihan tosissani yrittänyt tsempata itseäni niihin videoihin, en vain voi mitään että valtava ahdistus iskee aina sillä sekunnilla kun kamera menee päälle vaikka sitä ennen olisi itsevarma olo.
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Älä mieti sitä hetkeä, kun on kuvaus vaan mitä kaikkea uusi työ mahdollistaa. Nykyään on Teams-kokoukset arkipäivää työelämässä. On pakko oppia näkemään itsensä ruudulta samalla, kun osallistuu.
Yritän totta kai olla miettimättä, mutta ei auta. Ja ei minun työssäni ole mitään teams-kokouksia, kyseessä on aspa-työ jota tehdään paikan päällä, en ole kertaakaan elämässäni osallistunut mihinkään videopalaveriin.
AP
Älä mieti sitä hetkeä, kun on kuvaus vaan mitä kaikkea uusi työ mahdollistaa. Nykyään on Teams-kokoukset arkipäivää työelämässä. On pakko oppia näkemään itsensä ruudulta samalla, kun osallistuu.