Miten selviätte siitä, että asutte kaukana ikääntyvistä vanhemmist?

Turha sitä on etukäteen murehtia, asiat muuttuvat. Isäni kuoli ennen eläkeikää ja äiti juuri eläkkeelle jäätyään.

Hyvin. Sisko saa hoitaa, kun asuu lähellä. Sille ne aikoo kaiken kuitenkin testamentata.

Isäni kuoli kuusikymppisenä ja äiti asuu 100 km:n päässä. Eläke hänellä on nettona enemmän kuin bruttopalkkani, joten ostaa palveluina sen mitä tarvitsee. Minulla ei ole varaa auttaa.

Asun itse Pirkanmaalla ja vanhempani Itä-Suomessa. Heidän lähellään asuu myös muita omaisia, joten aihe ei ole vielä ajankohtainen. Isäni todennäköisesti on niin jääräpäinen, että hukkuu kevätjäille vielä joku vuosi, mutta äitiäni mietin. Hän on huonompi kuntoinen kuin isä, vaikka on nuorempi. Mietin joskus, että mitähän vuodet tuo tullessaan, mutta niin kauan kuin heillä on toisensa, he tulevat toisiaan. Kun toisesta aika käyttää, täytyy miettiä uudestaan. Tiedän kuitenkin heidän haluavat, etten anna sen vaikuttaa liiaksi omiin tulevaisuuden suunnitelmiin, hyvinvointiini ja arkeeni nyt, kun heillä on kaikki hyvin. Vanhempasikin varmasti arvostaisivat, jos olisit tyytyväinen työssäsi ja hakeutuisi paikkakunnalle, missä työllistyt.

Olen käynyt kerran kuukaudessa kurkkaamassa, nyt tosin polttoaineen hinta on vaan niin korkea, että jää ainakin parit käynnit vähiin.

Kiitos hallitus.

Niinhän se menee, että aikuinen lapsi joka asuu lähellä, hoitaa arkiset asiat, huolehtii ja kuuntelee jatkuvat valitukset. Toinen kauempana asuva kun käy, on yhtä juhlaa. Lopuksi vielä lähellä asuva hoitaa kuolinpesän asiat yksinään, paperisodat ja siivoamiset, perintö jaetaan sitten puoliksi niin kuin kuuluukin.