Onko muilla kunnollisuudellaan uuvuttavia sukulaisia?

Äitini suvussa on paljon opettajia, lääkäreitä, lakimiehiä, insinöörejä ja ekonomeja. Olen heistä ylpeä, koska tiedän noiden titteleiden olevan kovan työn tulosta. Itse elän puolisoni kanssa hyvää elämää, toimeentulomme on hyvällä tasolla ja olemme arvostettuja ja ahkeria työntekijöitä duunariammateissamme.
Viimeksi kun kävin mummoni luona tai juttelin setäni kanssa huomasin olevani täysin uupunut. Huomaan esittäväni heille jotain muuta mitä olen ja teen sen siksi etten riitä heille tällaisena. Esim Minusta oli kiva kertoa bonuksesta jonka olin töissä saanut hyvin tehdystä työstä. Heille se on vähän tyhjän kanssa, kun serkustani on tulossa erikoislääkäri. Eli minulla on jatkuvasti heidän seurassaan tunne, jonka mukaan seuraavaksi he olettavat minun kertovan tekeväni esim. väitöskirjaa.
Onko asialle mitään tehtävissä? En jaksaisi elää elämää heitä varten, ollut muutenkin riittävästi vastoinkäymisiä elämässä. Välejäkään ei ole mitään järkeä viilentää kun kuitenkin aina ovat minusta välittäneet.