80-luvulla ja sitä ennen syntyneet: onko byrokratiaa ja sääntöjä ollut aina näin paljon? Eli onko tämä sääntö-Suomi vaan muuttanut muotoaan vai onko tämä uusi asia?

Siinä vaiheessa, kun olut tuli ravintoloihin, oli hyvin tarkkaa miten sitä juotiin.

Ensinnäkin oli pakko tilata myös ruokaa, ei saanut juoda pelkkää kaljaa. 

Toiseksi piti olla siististi pukeutunut. Hippejä ei päästetty sisään. 

Nykyisiä räkäläpubeja on toki ollut jo pitkään, mutta tätä se oli alun perin.    

Paheksuttiin vääriä pelejä

https://areena.yle.fi/1-50094617

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on ollut sääntöjä, nykyisin on monella tavalla joustavampaa ja vapaampaa kuin 40 vuotta sitten.

Sääntö-Suomi-kitinä on tarkoitushakuista vaikuttamista, joka ei perustu faktoihin.

Niin, mutta vain Suomessa.  Sääntö-suomi-idea ei ole keksitty tyhjästä.

Kertoo lähinnä ihmisten kokemusten puutteesta. Tuttu kertoi omia kokemuksiaan Tsekeistä ja suomalainen byrokratia netin ohella tuntui todella kehittyneeltä. Tsekeissä jos olet sairaslomalla, niin sinun tulee olla kotona, koska valtion tarkastajat kiertävät kodeissa. Saat poistua apteekkiin tai lääkäriin, mutta reissun kesto rajattu. Et saa sairaspäivästä korvauksia, jos narahdat olemalla poissa kotoa. 

Vertaat siis Suomea entisiin itäblokin maihin!? 

Itäblokki KGB-historioineen on aivan eri kategoriaa. Vai onko? 

Sääntöjä on ollut aina, mutta yksittäisellä virkamiehellä on ollut enemmän valtaa. Siksi sitä ei välttämättä ollut kirjoitettu mihinkään. Avoin valmistelu ja valitusoikeus on tullut paljon myöhemmin.

Nykyasiakkaat sen sijaan kunnioittavat sääntöjä paljon huonommin. On selvä ilmiö, että ajatellaan vain omaa etua, ei kunnioiteta eikä edes mietitä, että sääntöjä on myös yhteisen edun ja oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi.

Mitä pitemmälle mennään, sitä enemmän sääntöjä tulee, koska vanhoja ei pureta.

Minulla on semmoinen perstuntuma, että ennen vanhaan ne säännöt olivat sosiaalisia sääntöjä. Ainakin vielä 70-luvulla. Ihmiset tiesivät paikkansa ja tiesivät miten kuuluu käyttäytyä. Ne oli piiskattu kaikkiin jo lapsena.

Nykyään kukaan ei uskalla enää puuttua kenenkään toisen käytökseen (muuta kuin somessa huutelemalla), joten on lisätty lainsäädännöllisiä määräyksiä. Pidin enemmän siitä entisestä, koska toisten paheksunnasta on kumminkin helpompi selvitä tai muuttaa sitä, kuin jäykistä laeista

Vierailija kirjoitti:

Nykyäänkin pitää pyytää lupa jos aikoo esim. kaataa omalta pihaltaan puun. Tätä on monen ulkkarin vaikea ymmärtää.

Lupa - keneltä? Mistä? Puultako?

kaipausta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, ennen niitä vasta olikin. Esimerkiksi asiointi verottajan kanssa. Tai katsastusasemat. Tanssikielto pääsiäisenä, koska jeesus. Alkot. Kauppojen aukiolot. Kasikympin lätkä.

Nyt elämme poikkeusaikoja. Yritetään kestää.

Alkon jonossa piti seistä hiljaa ja tiskin takana myyjä kiersi pullon paperiin , valinnan varaa ei juuri ollut eikä suositeltu mikä sopii millekin . Myyjä oli pomo , asiakas nöyrä . 

Iltaravintoloissa oli tiukempi pukeutumiskoodi 1980-luvulla ja eikä miehet olisi päässyt sisälle missään hupparissa ja lenkkareissa.

Kaupat olivat aina kiinni sunnuntaisin ja juhlapyhinä ja ihmiset suunnittelevat ruokaostostensa sen mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sääntöjähän on poistettu vaikka miten paljon. Esim. sukunimilaki, kauppojen aukiolo, Alkon itsepalvelumyynnin kielto, aborttilainsäädäntö, tv-luvat, koulupiirien ehdottomuss tulevat mieleen. Näissä on tullut valtavaa sääntöjen purkamista.

Tv-lupien sijaan jokainen joutuu maksamaan yle-veroa, vaikka sieltä ei tule kuin pelkkää punaviherpropagandaa. Eli tv-lupa ei ole kadonnut mihinkään.

Näinpä. Moni näkee asiat niin, että kun nyt saa valmiiksi täytetyn veroilmoituksen, asiat tapahtuvat automaattisesti, kuten tv-luvun verottaminen ja viranomaisten kanssa voi asioida etänä, niin rajoitukset ovat maagisesti kadonneet. Eivät ne ole. Sitä on vain helpompaa elää rajoitusten kanssa.

80-luvulla ravintolaan ei päässyt jos erehtyi jonossa nauramaan ääneen. Katsottiin että se on merkki rankasta humalatilasta

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ravintolaan ei päässyt jos erehtyi jonossa nauramaan ääneen. Katsottiin että se on merkki rankasta humalatilasta

Tämä selittää paljon. This explains a lot. Onks tää ihan tosi tarina? 

kaipausta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, ennen niitä vasta olikin. Esimerkiksi asiointi verottajan kanssa. Tai katsastusasemat. Tanssikielto pääsiäisenä, koska jeesus. Alkot. Kauppojen aukiolot. Kasikympin lätkä.

Nyt elämme poikkeusaikoja. Yritetään kestää.

Alkon jonossa piti seistä hiljaa ja tiskin takana myyjä kiersi pullon paperiin , valinnan varaa ei juuri ollut eikä suositeltu mikä sopii millekin . Myyjä oli pomo , asiakas nöyrä . 

Ja se tiski myyjineen oli KORKEALLA ja asiakas matalalla.

Kyllä ja ei.

Viranomaiset olivat oikeita simputtajia.

Mm. auto katsastus on mainittukin.

Verottaja oli kovin mielivaltainen mm. yritysverotuksessa.

Muuten tavallinen elämä oli aika mutkatonta, ei vaadittu kaikenmaailman passeja ja kortteja tavallisissa töissä.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs tv-lupa on kadonnut. Silloin se oli tv-lupa ja lupatarkastajat kiertelivät ovelta ovelle tarkistamassa, onko kotona tv.

Nyt on yle-vero. Sitä maksavat sellaisetkin, joilla ei televisiota ole.

Ennen muinoin ei ravintolassa saanut alkoholia, jollei tilannut myös samalla jotain syötävää. Ravintolassa ei saanut liikkua juoma kädessä. Jos halusi vaihtaa pöytää, tarjoilijan piti tulla siirtämään alkoholijuomat. Kyllä tää viinakuvio on Suomessa ollut aina melkoisen kummallista ja säädeltyä.

Olin 80 luvun alkupuolella töissä ravintolassa järjestysmiehenä. Byrokraatilta piti hakea järjestysmieskortti ja poliisilta aseenkantolupa kaasusumutinta varten. Alkon määräykset piti tuntea riittävän hyvin. Niissä määräyksissä oli yksi tosi erikoinen sääntö; "Jos on oletettavissa henkilön tulevan alkoholia tarjoaviin tiloihin juopumustarkoituksessa, häntä ei saa päästää ravintolaan." Jos tuota sääntöä olisi noudatettu kirjaimellisesti, ravintoloissa olisi ollut aika hiljaista. Ruokailijoita oli aina, mutta tankkaajia oli paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Sanotaanko näin että jos nyt tulisi Hannu Karpo, niin hommat loppus lyhyeen.

Se oli ennen EU:ta, virkamiehet teki niin kuin lystäsivät ja kansalla ei ollut valitusmahdollisuutta, no 1995 sekin muuttui

1970 -luvulla jos oli alkoholijuomia baarissa niin toiseen pöytään et saanut siirtyä

Vierailija kirjoitti:

kaipausta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, ennen niitä vasta olikin. Esimerkiksi asiointi verottajan kanssa. Tai katsastusasemat. Tanssikielto pääsiäisenä, koska jeesus. Alkot. Kauppojen aukiolot. Kasikympin lätkä.

Nyt elämme poikkeusaikoja. Yritetään kestää.

Alkon jonossa piti seistä hiljaa ja tiskin takana myyjä kiersi pullon paperiin , valinnan varaa ei juuri ollut eikä suositeltu mikä sopii millekin . Myyjä oli pomo , asiakas nöyrä . 

Iltaravintoloissa oli tiukempi pukeutumiskoodi 1980-luvulla ja eikä miehet olisi päässyt sisälle missään hupparissa ja lenkkareissa.

Kaupat olivat aina kiinni sunnuntaisin ja juhlapyhinä ja ihmiset suunnittelevat ruokaostostensa sen mukaisesti.

Me ja monet naapurimme kävimme kirkossa 60 -70 luvulla sunnuntaisin ja koko perhe pukeutui pyhävaatteisiin.

Oli niin hieno ja ylevä tunne Uspenskin katedraalissa -  kaikki ihmiset olivat pukeutuneet kauniisti, ilmapiiri oli rakkaudellinen, ilma tuoksui pappien suitsukkeilta, kynttilät loistivat jumalaisesti ja ikonit hohtivat kauniisti. 

Ihmiset puhuivat hyväntahtoisesti, fiksusti ja hillitysti koko päivän.

Kirkon jälkeen syötiin paistia ja perunoita sekä jälkiruoaksi usein appelsiini- tai sitruunavanukasta.

Erityisen kaunis oli ikonin edessä lampukassa palava tuli kotonakin -  Olimme siis ortodokseja.

Vierailija kirjoitti:

Vielä 70-luvulla oli koiravero. Se oli hyvä vero se.

autonrenkaiden hinnoissa oli silloin erillinen vero ja kahvissakin oli kulutusvero

On ollut ennenkin, mutta eri aikoina säännöt koskeneet erilaisia asioita. Tämä periytyy jo tsaarin ajoilta, tai kauempaakin. Meillä on sellainen virkamiesmentaleetin luoma byrokraattinen perinne, ollaan aina totuttu alamaisuuteen.

Sehän tässä nurinkurista on, kun on vihdoin päästy eroon monopolista ja byrokratiasta, luodaan ja halutaan uusia sääntöjä tilalle. Kuten nyt koronarajoitukset. Ei riitä suositukset, vaan pitää olla laki, jotta kansa käyttää maskia tai pysyy kotona. Alkaa muistuttaa amerikkalaisten meininkiä.