Masennuslääke. Kyllä vai ei?
Mun mielikuvat mielialalääkkeistä perustuu kuulopuheisiin ja internetin keskustelupalsoille.
Ainoa kokemus on lähes 10 v sitten unettomuuteen määrätty Mirtazapin, joka nukutti mut 14 tunniksi ja "hereilläoloajan" olin aivan zombie. Lopetin 2 päivän jälkeen. Tiedän, että tilanne olisi ehkä tasaantunut ajan myötä, mutta tuo oli jotain niin hirveää, etten halunnut edes yrittää.
Olen ollut jo 3 kk sairauslomalla sekamuotoisen masennus- ja ahdistustilan vuoksi. Tilanne pahenee aina iltaa kohti. Päivät ovat pääosin ok, satunnaisia ahdistuskohtauksia lukuunottamatta.
Lääkärin ykkösehdotus oli essitalopraami. Lisäkoukun tilanteeseen tekee voimakas syömishäiriöoireilu. Pelkään lihomista kuollakseni. Olen normaalipainoinen, vaikka omasta mielestä hirveän ylipainoinen eikä yhtään saisi tulla lisää.
Millaisia kokemuksia teillä on masennuslääkkeistä? En halua turruttaa itseäni, vaan pystyä toimintakykyisenä. Tai nyt en kyllä ole ollenkaan toimintakykyinen, elän vain robottina päivä kerrallaan tehden väkisin asioita, joista ennen nautin (pitääkseni itseni kiireisenä ja ahdistavat ajatukset poissa) ja iltaisin mietin kuolemaa ja miten helppoa se olisi kun mua ei vaan enää olisi.
Mietityttää myös, miten koukuttavia nuo ovat ja miten niistä pääsee eroon.
Kommentit (40)
Mulla myös syömishäiriö. Essitalopraamin lopetin lihomisen takia.
Essitalopraami on aika tyypillinen aloituslääke. Kauhutarinoita kerrotaan, mutta ei kannata silti jättää kokeilematta. Jos lääkitys ei ala annosnostojen jälkeen auttaa, se vaihdetaan toiseen.
Voxra on ehkä paras jos pelkää lihomista, mutta terveyskeskuslääkärit ovat aika haluttomia kokeilemaan muita kuin ihan nuo tyypillisimmät sitalopraami ja essitalopraami. Voxrasta ei toisaalta ole apua ahdistukseen.
No mä syön kolmea eri lääkettä. On kivempaa olla turtunut kuin ahdistunut/masentunut. Vaikuttaa siltä että pärjäät ilman lääkkeitä koska et halua turtua. Ehkä sisäiset tuskasi ei ole sitä luokkaa. Itse en varmaankaan pärjäisi ilman lääkitystä, ainakaan nyt. Tietenkin tarkoitus olisi jossain vaiheessa lopettaa ne ja pärjätä ilman.
Siinä vaiheessa kun löytyi oikea lääke niin elämä pelastui. Sitä ennen 15 vuotta masennusta, joka vei työkyvyttömyyseläkkeelle. Nyt kaksi vuotta lääkitystä takana enkä koskaan ajatellut että voisin elää näin hyvää ja tervettä elämää. ❤️
Minulla pelastava lääke oli Valdoxan. Tätä ennen kokeiltiin myös Voxra, Abilify, Escitalopram, Mirtazapin, Ketipinor ja mitähän vielä.
Voxra ja ahdistus ovat huono yhdistelmä. Kokemusta on.
En suosittele. Mieluummin kävisin selvittämässä omat tunteet yms kuin olisin pönttö sekaisin loppu elämän.
Semmoinen ongelma Voxrasta että siemensyöksy estyy. Escitalopraami on ihan hyvä jos se vaan sopii.
MIrtazapiinista on ainakin vaikea vieroittautua. Tuli hirveä syyhy, kun yritin siirtyä melatoniiniin.
Essitalopraami auttoi kaverilla tosi hyvin, mutta itsellä aiheutti ahmimista eikä auttanut masennukseen.
Doxal veti jalat alta. En uskaltanut jatkaa kokeilua.
Voxrasta meni itsellä ruokahalu täysin. Tulin myös tosi kiukkuiseksi. Piristi vain semisti.
Brintellix nyt kokeilussa. Väsyttää aika lailla, mutta muuten en huomaa mitään ihmeellistä. Ehkä hieman rauhallisempi.
Sanoisin, että kokeile rohkeasti. Itse en kokeillut ja masennus kroonistui. Olen nyt 15 vuotta kipuilut kroonisen masennuksen kanssa toistuvilla keskivaikeilla masennusjaksoilla. Nyt kokeilen sitten senkin edestä.
Vierailija kirjoitti:
En suosittele. Mieluummin kävisin selvittämässä omat tunteet yms kuin olisin pönttö sekaisin loppu elämän.
Mielummin käyttäisin lääkettä kun tappaisin itseni. Eihän lääkkeitä tulisikaan käyttää ellei olisi aivan pakko.
Jos lopetat lääkkeiden käytön kahden päivän jälkeen kun et tykkää alkuoireista niin eihän sulle kannata mitään suositellakaan, koska niillä on kaikilla alussa kummallisia vaikutuksia kun kehosi yrittää tottua niihin.
Minulla esim. Mirtazapiini ollut kohta kolme vuotta, se unettaa vähän, mutta saman vaikutuksen saisi käsikauppatavara melatoniinilla, joten ei ole ollenkaan haitannut että saan helpommin unen päästä kiinni.
Essitalopraami toimii minulla täydellisesti. Liian pitkään (useita vuosia) pitkitin minkään mielialalääkkeen aloitusta, kun luin netin kauhutarinoita sivuvaikutuksista (etenkin pelkäsin lihomista ja orgasmikyvyttömyyttä). Sivuoireita tuli kyllä aloituksessa ja lääkkeen nostossa, mutta ne menivät viikossa aina ohi annoskoon muutoksesta. En lihonut, itse asiassa stressiahmiminen ja tunnesyöminen jäi pois, joten hieman hoikistuin (osasyynä hoikistumiselle myös parempi fyysinen jaksaminen ja ulkoilu). Unen laatu parani, ja miehenikin mielestä parempi näin (en ole enää jatkuvasti kärttyisä kaikesta). Jatkuva stressaavien asioiden tai surun pyörittely mielessä väheni, ja ikäänkuin puuduin ahdistaville asioille.
Surua edelleen tunnen, samoin stressiä, kuten normaali ihminen tekee, mutta niin lievänä, ettei pääni hajoa. Eli lääke ei vienyt yksilöllistä ajatteluani tai tehnyt minusta zombieta, vaan auttoi selviämään ennen niin ahdistavien asioiden ja ylipäänsä elämän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun löytyi oikea lääke niin elämä pelastui. Sitä ennen 15 vuotta masennusta, joka vei työkyvyttömyyseläkkeelle. Nyt kaksi vuotta lääkitystä takana enkä koskaan ajatellut että voisin elää näin hyvää ja tervettä elämää. ❤️
Minulla pelastava lääke oli Valdoxan. Tätä ennen kokeiltiin myös Voxra, Abilify, Escitalopram, Mirtazapin, Ketipinor ja mitähän vielä.
Ketipinor on ahdistuslääke, ei masennuslääke.
Mutta hyvä että sinulle on löytynyt toimiva lääke! :)
Essitalopraami on pelastanut elämäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun löytyi oikea lääke niin elämä pelastui. Sitä ennen 15 vuotta masennusta, joka vei työkyvyttömyyseläkkeelle. Nyt kaksi vuotta lääkitystä takana enkä koskaan ajatellut että voisin elää näin hyvää ja tervettä elämää. ❤️
Minulla pelastava lääke oli Valdoxan. Tätä ennen kokeiltiin myös Voxra, Abilify, Escitalopram, Mirtazapin, Ketipinor ja mitähän vielä.
Ketipinor on ahdistuslääke, ei masennuslääke.
Mutta hyvä että sinulle on löytynyt toimiva lääke! :)
Ihmettelen, että miten ketipinor on ahdistuslääke? Itselläni ei toimi ollenkaan ahdistukseen...Olosta tulee ehkä jopa ahdistuneempi, koska tulee niin juminen ja hidas olo. Tuntuu etteivät aivot toimi ollenkaan. Muutenkin ihmettelen sellaisia lääkäreitä, jotka suoraan määrävät potilaalle jonkun mielialalääkkeen tutkimatta taustoja tai tarjoamalla jotain keskusteluapua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun löytyi oikea lääke niin elämä pelastui. Sitä ennen 15 vuotta masennusta, joka vei työkyvyttömyyseläkkeelle. Nyt kaksi vuotta lääkitystä takana enkä koskaan ajatellut että voisin elää näin hyvää ja tervettä elämää. ❤️
Minulla pelastava lääke oli Valdoxan. Tätä ennen kokeiltiin myös Voxra, Abilify, Escitalopram, Mirtazapin, Ketipinor ja mitähän vielä.
Ketipinor on ahdistuslääke, ei masennuslääke.
Mutta hyvä että sinulle on löytynyt toimiva lääke! :)
Ketipinor on myös masennukseen. Olantsapiinia käytän ahdistukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun löytyi oikea lääke niin elämä pelastui. Sitä ennen 15 vuotta masennusta, joka vei työkyvyttömyyseläkkeelle. Nyt kaksi vuotta lääkitystä takana enkä koskaan ajatellut että voisin elää näin hyvää ja tervettä elämää. ❤️
Minulla pelastava lääke oli Valdoxan. Tätä ennen kokeiltiin myös Voxra, Abilify, Escitalopram, Mirtazapin, Ketipinor ja mitähän vielä.
Ketipinor on ahdistuslääke, ei masennuslääke.
Mutta hyvä että sinulle on löytynyt toimiva lääke! :)
Ihmettelen, että miten ketipinor on ahdistuslääke? Itselläni ei toimi ollenkaan ahdistukseen...Olosta tulee ehkä jopa ahdistuneempi, koska tulee niin juminen ja hidas olo. Tuntuu etteivät aivot toimi ollenkaan. Muutenkin ihmettelen sellaisia lääkäreitä, jotka suoraan määrävät potilaalle jonkun mielialalääkkeen tutkimatta taustoja tai tarjoamalla jotain keskusteluapua.
Joo Keti on tosi paska ahdistukseen. Olantsapiini on minusta kyllä parempi siihen tarkoitukseen.
Lääke ei poista ongelman perussyytä, auttaa vain helpottamaan oireita.
Jos ihmiset ympärilläsi masentavat, vaihda ihmisiä.
Jos asuinpaikkasi masentaa, vaihda asuinpaikkaa.
Jos työ masentaa, vaihda työtä tai lopeta sen tekeminen.
Jos työttömyys masentaa, aloita opisekelu (työtä ei niin vaan saa).
Älä jää tuleen makaamaan ja turruta tunteitasi lääkkeiden avulla, että kestäisit nykyistä elämääsi.
Kaivaudu pääsi sisään ja yritä selvittää mikä sitä masennusta sinulle aiheuttaa.
Yksikään psykiatri, psykologi, terapia tai yksisarvishoito ei sitä pysty sinulle kertomaan, sillä sinun on löydettävä perussyy itse.
Ainiin ja nukun hyvin, kunhan saan nukahdettua. Nukahtaminen on ollut välillä hankalaa, mutta olen saanut melatoniinista siihen avun. En myöskään nuku liikaa, vaan 7-9 tuntia yössä, enkä nuku päiväunia.
-ap