Lue keskustelun säännöt.
Suositelkaa kirjaa, jonka kirjoittaja ei ole valkoinen
25.03.2021 |
https://yle.fi/uutiset/3-11390734
” Valkoinen lukija suhtautuu ei-valkoisen kirjailijan teokseen usein kuin turisti safariin, sanoo tutkija.”
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Toni Morrison: Sula
Toni Morrison: Tar Baby
Jälkimmäinen on oikeasti aika hyvä, ja käsittelee mustien historiaa Amerikoissa kiinnostavasti. Hyvä kirja. Sula on aika hc.
Tony Mørrisonin Sinisimmät silmät / The Bluest Eye oli minulle henk. koht. aivan mahtava lukukokemus. Olin niin iloinen että osuin lukemaan k.o. kirjan, koska en tiennyt voivani nauttia sellaisesta kirjallisuudesta. Kokemus muistutti vähän sitä kun aloin ahmia Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -sarjaa. Teksti vei kuin virta mukaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes tiedä minkä värisiä ovat lukemani kirjojen kirjoittajat. En tiennyt, että sillä on väliä. Marssin kirjastoon, mietin mitä genreä tekee mieli lukea ja sitten valitsen sen mukaan, miltä teksti alusta vaikuttaa. Nappaako se mukaansa vai ei. Tämä ihonvärivouhotus on kyllä saanut aikaan sen, että olen alkanut miettimään, että ehkä pitäisikin tarkoituksella tukea vain valkoihoisia jatkossa. Transvouhotus on jo aikaan saanut sen, etten katso transihmisiä sisältäviä sarjoja enkä elokuvia. Katselkoot itse vain transleffojaan, jos kerran sanelevat, mitä rooleja muut näyttelijät saavat ja eivät saa tehdä.
Sama. Olin ennen maailmaa syleilevä värisokea humanisti, joka kunnioitti jokaista vastaantulijaa yksilönä. Nyt viimeisten viiden vuoden aikana olen muuttunut aste asteelta kriittisemmäksi kyynikoksi ihan vain näiden itseään ylentävien ryhmittymien herättämän ärsyyntymisen vuoksi.
Tyypillinen irrationaalinen höpsö tarjoilee ontuvia selityksiä. Humanisti on humanisti vaikka voissa paistaisi.
Oyinkan Braithwaite: Sisareni, sarjamurhaaja (My Sister, the Serial Killer)
Yksi hauskimmista lukukokemuksista pitkään aikaan. Lue siksi että se on hyvä. Ei ihonvärin takia.
Koko Hubara: Ruskeat tytöt. Suomalainen, ei-valkoinen kirjoittaja.
Sun Tzu - Sodankäynnin taito
Kungfutse - Mestari Kongin keskustelut
Saburo Sakai - Samurai: Japanilaisen hävittäjälentäjän muistelmat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes tiedä minkä värisiä ovat lukemani kirjojen kirjoittajat. En tiennyt, että sillä on väliä. Marssin kirjastoon, mietin mitä genreä tekee mieli lukea ja sitten valitsen sen mukaan, miltä teksti alusta vaikuttaa. Nappaako se mukaansa vai ei. Tämä ihonvärivouhotus on kyllä saanut aikaan sen, että olen alkanut miettimään, että ehkä pitäisikin tarkoituksella tukea vain valkoihoisia jatkossa. Transvouhotus on jo aikaan saanut sen, etten katso transihmisiä sisältäviä sarjoja enkä elokuvia. Katselkoot itse vain transleffojaan, jos kerran sanelevat, mitä rooleja muut näyttelijät saavat ja eivät saa tehdä.
Sama. Olin ennen maailmaa syleilevä värisokea humanisti, joka kunnioitti jokaista vastaantulijaa yksilönä. Nyt viimeisten viiden vuoden aikana olen muuttunut aste asteelta kriittisemmäksi kyynikoksi ihan vain näiden itseään ylentävien ryhmittymien herättämän ärsyyntymisen vuoksi.
Värisokea on aina ollut rasisti ja nyt loukkaantuu kuten sinä teet kun se sanotaan ääneen. Värisokeus vain edistää epäkohtia koska värisokea ei niihin puutu kun ei niitä näe. Joten et sinä mitenkään muuttunut. Loukkaannuit vain.
Ei kyllä se olet sinä, joka on rasisti. Rasisti on henkilö, joka kohtelee muita eri tavalla ihonvärin takia. Ajattelet, että tummaihoinen kärsii epäkohdista ja tarvitsee valkoista sankaria auttamaan. Tuo on juuri rasismia ja ennakkoluuloisuutta. Arvotat itsesi valkoisena korkeammalle "pelastajaksi" ja tummaihoisen alas "uhriksi", joka on avuton eikä pärjää ilman apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ayaan Hirsi Al - Neitsythäkki
Kirjoittaja on tunnettu rasistipelle.
Kaikkea sitä saakin lukea internetissä. Peru puheesi ja pyydä anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Zadie Smithin Kauneudesta.
Olin ehdottamassa mitä tahansa Zadie Smithin kirjaa.
Liisa59 kirjoitti:
Koko Hubara: Ruskeat tytöt. Suomalainen, ei-valkoinen kirjoittaja.
Hän on kylläkin valkoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Zadie Smithin Kauneudesta.
Zadie ei ole musta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Zadie Smithin Kauneudesta.
Zadie ei ole musta.
Eihän tässä ollutkaan kyse mustista kirjailijoista, vaan kirjailijoista, jotka eivät ole valkoisia. Se ei ole sama asia.
Zadie Smith ei ainakaan kuvan perusteella ole "puhtaasti" valkoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En edes tiedä minkä värisiä ovat lukemani kirjojen kirjoittajat. En tiennyt, että sillä on väliä. Marssin kirjastoon, mietin mitä genreä tekee mieli lukea ja sitten valitsen sen mukaan, miltä teksti alusta vaikuttaa. Nappaako se mukaansa vai ei. Tämä ihonvärivouhotus on kyllä saanut aikaan sen, että olen alkanut miettimään, että ehkä pitäisikin tarkoituksella tukea vain valkoihoisia jatkossa. Transvouhotus on jo aikaan saanut sen, etten katso transihmisiä sisältäviä sarjoja enkä elokuvia. Katselkoot itse vain transleffojaan, jos kerran sanelevat, mitä rooleja muut näyttelijät saavat ja eivät saa tehdä.
Sama.
"Miten ei-valkoisten kirjoittamia kirjoja sitten pitäisi lukea?
Jagne-Soreaun vastaus on yksinkertainen ja monimutkainen.
– Lue se kirja niin kuin mikä tahansa muu kirja. Ja lue se siksi, että haluat lukea sen eikä vain siksi, että oppisit jotain mustien elämästä."
En tiennytkään, että kaikki ei-valkoiset ovat mustia.... Niin, tähän asti en ole tiennyt minkävärisiä kirjoittajat ovat, enkä aio tarkistaa kirjoittajan väriä tlevaisuudessakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes tiedä minkä värisiä ovat lukemani kirjojen kirjoittajat. En tiennyt, että sillä on väliä. Marssin kirjastoon, mietin mitä genreä tekee mieli lukea ja sitten valitsen sen mukaan, miltä teksti alusta vaikuttaa. Nappaako se mukaansa vai ei. Tämä ihonvärivouhotus on kyllä saanut aikaan sen, että olen alkanut miettimään, että ehkä pitäisikin tarkoituksella tukea vain valkoihoisia jatkossa. Transvouhotus on jo aikaan saanut sen, etten katso transihmisiä sisältäviä sarjoja enkä elokuvia. Katselkoot itse vain transleffojaan, jos kerran sanelevat, mitä rooleja muut näyttelijät saavat ja eivät saa tehdä.
Sama. Olin ennen maailmaa syleilevä värisokea humanisti, joka kunnioitti jokaista vastaantulijaa yksilönä. Nyt viimeisten viiden vuoden aikana olen muuttunut aste asteelta kriittisemmäksi kyynikoksi ihan vain näiden itseään ylentävien ryhmittymien herättämän ärsyyntymisen vuoksi.
Värisokea on aina ollut rasisti ja nyt loukkaantuu kuten sinä teet kun se sanotaan ääneen. Värisokeus vain edistää epäkohtia koska värisokea ei niihin puutu kun ei niitä näe. Joten et sinä mitenkään muuttunut. Loukkaannuit vain.
Silloin kuin halutaan tasa-arvoa, puututaan ongelmiin, ei väriin. Värein kategorisoidut ihmiset eivät voi saavuttaa tasa-arvoa.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Zadie Smithin Kauneudesta.
Zadie ei ole musta.
Eihän tässä ollutkaan kyse mustista kirjailijoista, vaan kirjailijoista, jotka eivät ole valkoisia. Se ei ole sama asia.
Zadie Smith ei ainakaan kuvan perusteella ole "puhtaasti" valkoinen.
Montako prosenttia valkoista saa olla, jotta pääsee vielä sorrettujen uhrikategoriaan? Geenitesteilläkö näitä määritetään vai mitenkä? Eikös tuo ole aika lailla samaa touhua kuin muuan aatu aikoinaan harrasti ja se on näihin päiviin asti ollut hyvin paha juttu. Nytkö se sitten onkin ihan ok? Ja miksi kirjailijan ihonvärillä on mitään merkitystä? Kertooko ihonväri jotain älystä tms.?
Hmm. Yleisesti ottaen ihmiset usein suhtautuvat kirjoihin "kuin turisti safariin", vaikka kirjailija olisi minkävärinen tahansa. Harva ihminen tykkää lukea jatkuvasti kirjoja jotka kertovat samanlaisesta elämästä kuin omansa, vaikka tiedän kyllä sellaisiakin ihmisiä. Mutta suurin osa lukee etenkin fiktiota kokeakseen jotain uutta.
Pisti silmään myös tämä kohta:
Jagne-Soreaun mukaan kirjaimellisen tulkinnan taustalla voi vaikuttaa se, ettei ei-valkoisten kirjoittajien uskota olevan tarpeeksi fiksuja kirjoittamaan muusta kuin itsestään ja omista kokemuksistaan.
Toisaalta sitten taas ainakin englanninkielisessä maailmassa (joka on aina Suomea muutaman vuoden edellä näissä asioissa) elää vahvasti #OwnVoices -kampanja, eli sellaisia kirjoja preferoidaan, joissa ihmisryhmä X kertoo ihmisryhmästä X. Eli jos Jagne-Soreau kirjoittaa ihmisistä kuin Jagne-Soreau, se on #OwnVoices ja autenttisempaa ja parempaa kirjallisuutta kuin se, että Purjo-Petteri Paavola kirjoittaisi fiktiivisen Jagne-Soreaun elämästä. Vastaavasti myös Jagne-Soreaun kirja Purjo-Petteri Paavolasta olisi automaattisesti vähemmän kiinnostava sekä kustannustoimittajille että aktivisteille, koska se ei ole #OwnVoices, joten turha siinä vaiheessa on keskivertolukijoita syyllistää.
Olisin ehdottanut Zadie Smithin tuotantoa, mutta se on mainittu jo pariin kertaan. Smithin tuotannon ystäville suosittelen Chimamanda Ngozi Adichien teoksia. Suosikkini on Kotiinpalaajat.
Ketjussa mainitaan Adichien teos Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä. Muistan, kun teos jaettiin viitisen vuotta sitten kaikille ysiluokkalaisille ja asiasta nousi kohu. Provosoivasta nimestä huolimatta teos on hyvin maltillinen, ja sen sanoma on helppo allekirjoittaa. En voinut teoksen luettuani olla ajattelematta, että kritisoijat eivät ole viitsineet kirjaa lukea vaan räksyttävät nimen vuoksi.
Kirjoittaja on tunnettu rasistipelle.