Mitä tehdä, kun vuorokauden tunnit eivät meinaa riittää kaikkiin pakollisiin velvollisuuksiin?

Sosiaalista elämää voi viettää viikonloppuna. Harrastukset jäihin, jos ne vie aikaa perheeltä. Voi myös harrastaa yhdessä lasten kanssa.

Jätä työ. Suomessa on varsinkin lapsia omaavilla sen verran hyvät tuet, ettei ole mitään järkeä käydä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Jätä työ. Suomessa on varsinkin lapsia omaavilla sen verran hyvät tuet, ettei ole mitään järkeä käydä töissä.

En uskalla sellaista riskiä ottaa. Pitäisi vain muuten tehostaa kaikkea muuta.

Varmaan ainakaan jokaiseen päivään on turha yrittää mahduttaa sekä sosiaalista elämää että harrastuksia tai edes jompaa kumpaa. Voisko harrastuksen jättää tauolle ja sosiaalisen elämän puolesta nähdä sellaisia kavereita, jotka suostuu tulemaan sun luo kylään silloin kun sun lapsetkin on paikalla.

Olen tässä miettinyt sellaista, jos koettaisin palata exän kanssa yhteen -> ratkaisisi monta asiaa. Tosin exä ei ehkä enää ota takaisin. En uuttakaan kumppania voi etsiä noin kymmeneen vuoteen.

Tuskin ne kaikki mitään pakollisia juttuja ole. Jos on kiire ja ahdistaa, niin karsi kaikki turha pois muutamaksi viikoksi. Ei maailma siihen kaadu.

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä miettinyt sellaista, jos koettaisin palata exän kanssa yhteen -> ratkaisisi monta asiaa. Tosin exä ei ehkä enää ota takaisin. En uuttakaan kumppania voi etsiä noin kymmeneen vuoteen.

Eikö se sun exä voi ottaa välillä lapsia hoitoon? Mikä isä se edes sellainen on joka ei ota. Jos riitelette paljon, niin en suosittele että palaatte yhteen. Lapsista kasvaa arkoja ja pelokkaita.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin ne kaikki mitään pakollisia juttuja ole. Jos on kiire ja ahdistaa, niin karsi kaikki turha pois muutamaksi viikoksi. Ei maailma siihen kaadu.

Ihmetyttää vain se, miten kaikki muut ehtivät elää laadukasta elämää näillä spekseillä. Monet ikätoverini ovat ihan mielettömän nättejäkin ja raportoivat elämäänsä instagramiin jne. Itse olen täysin kulahtanut tapaus fyysisesti.

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä miettinyt sellaista, jos koettaisin palata exän kanssa yhteen -> ratkaisisi monta asiaa. Tosin exä ei ehkä enää ota takaisin. En uuttakaan kumppania voi etsiä noin kymmeneen vuoteen.

Mikset voi etsiä? Kyllä niitä lapsirakkaita ihmisiä ja pienten lasten yksinhuoltajia löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä miettinyt sellaista, jos koettaisin palata exän kanssa yhteen -> ratkaisisi monta asiaa. Tosin exä ei ehkä enää ota takaisin. En uuttakaan kumppania voi etsiä noin kymmeneen vuoteen.

Eikö se sun exä voi ottaa välillä lapsia hoitoon? Mikä isä se edes sellainen on joka ei ota. Jos riitelette paljon, niin en suosittele että palaatte yhteen. Lapsista kasvaa arkoja ja pelokkaita.

Ei riidellä juurikaan enää.

Jos tuolta tuntuu, pitää tarkastella niitä velvollisuuksia. Ettei niissä nyt olisi jotain itserakennettua? Jostain on karsittava, jos kuormittuu liikaa. Harrastukset ja pienet lapset on sellainen yhtälö, että kannattaa miettiä mikä se on ihan oikeasti tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä miettinyt sellaista, jos koettaisin palata exän kanssa yhteen -> ratkaisisi monta asiaa. Tosin exä ei ehkä enää ota takaisin. En uuttakaan kumppania voi etsiä noin kymmeneen vuoteen.

Mikset voi etsiä? Kyllä niitä lapsirakkaita ihmisiä ja pienten lasten yksinhuoltajia löytyy.

Ei niitä löydy. Liian iso proggis olisi sellainen. Ei ole eväitä sellaiseen vuosikausiin. Mutta kiitos silti kannustavasta viestistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin ne kaikki mitään pakollisia juttuja ole. Jos on kiire ja ahdistaa, niin karsi kaikki turha pois muutamaksi viikoksi. Ei maailma siihen kaadu.

Ihmetyttää vain se, miten kaikki muut ehtivät elää laadukasta elämää näillä spekseillä. Monet ikätoverini ovat ihan mielettömän nättejäkin ja raportoivat elämäänsä instagramiin jne. Itse olen täysin kulahtanut tapaus fyysisesti.

Ei ne kaikki muutkaan ehdi eikä jaksa. Itse olen lapseton enkä jaksa muuta kuin käydä töissä ja kerran viikossa ruokakaupassa ja pari kertaa viikossa lenkillä. Loput ajasta koomaan sohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuolta tuntuu, pitää tarkastella niitä velvollisuuksia. Ettei niissä nyt olisi jotain itserakennettua? Jostain on karsittava, jos kuormittuu liikaa. Harrastukset ja pienet lapset on sellainen yhtälö, että kannattaa miettiä mikä se on ihan oikeasti tärkeää.

Harrastukset ovat lähinnä sellaisia, että ylläpitävät terveyttä (juoksu ja voimistelu jne.).

muut välttämättömät velvollisuudet ja sosiaalinen elämä?

Harrastukset tauolle ja bileet ja vastaavat ei välttämättömyydet. Ystäviä kannattaa nähdä. On hyväksi järjelle ja hyvinvoinnille että tapaa välillä aikuisiakin ihmisiä, varsinkin jos sitä kumppaniakaan ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuolta tuntuu, pitää tarkastella niitä velvollisuuksia. Ettei niissä nyt olisi jotain itserakennettua? Jostain on karsittava, jos kuormittuu liikaa. Harrastukset ja pienet lapset on sellainen yhtälö, että kannattaa miettiä mikä se on ihan oikeasti tärkeää.

Harrastukset ovat lähinnä sellaisia, että ylläpitävät terveyttä (juoksu ja voimistelu jne.).

Varmasti ylläpitävät. Mutta mitä muuta muka voisit jättää vähemmälle? Työstä luopuminen on ihan päätön ehdotus. Tuskin lapsistakaan haluat luopua. En usko että sä tuossa tilanteessa puunaat kotiakaa turhan tarkkaa.

Lasten takia joutuu luopumaan paljosta, varsinkin yksinhuoltajana.

Olet tehnyt lapsesi tähän maailmaan, joten hoida heidät mallikkaasti ja hyvin. Työ on sinun myös hoidettava, mutta työaika on rajattu, joten pidä se siinä.

Sosiaalinen elämä on nyt kaikilla muillakin jäissä, joten keskity omiin lapsiisi ja perheeseen. Harrastuksia saa olla, mutta niissäkin pitää olla joku järki. Kannattaa muuten hieman miettiä kuinka paljon viettää aikaa esimerkiksi täällä av:lla. Täällä vietetty aika on monella tapaa usein täydellisen turhaa ja pois kaikesta muusta. Laita siis asiat tärkeysjärjestykseen nyt ennen kuin on liian myöhäistä. Lapset eivät kiittele poissaolevaa äitiä, vaan muistavat aina lapsuutensa, jolloin kilpailivat esimerkiksi äidin kännykkää vastaan ja hävisivät 5-0.

Minulla on lapsia ja he ovat tärkeämpiä kuin tämä palsta, tv tai vaikka fb.

Kuinka pienet lapset?

Tee tarkka aikataulu niin näet ajankäyttösi ja oikeastaan tee ajankäytön tutkimus johon merkkaat miten käytät ajan!