Miksi ihmiset tahtovat hankkia lapsia?

Jos yrittää miettiä lasten tekemistä hyötyperiaatteella, saa miettiä kyllä maailman loppuun asti. 

Tylsyys kun eivät keksi tekemistä, lapsi antaa tekemistä. T. Vapaaehtoisesti lapseton jolla ei ole tyls

Se on aika pitkälti biologinen tarve.

Halu kasvattaa omia jälkeläisiä

Miksi ihmiset tekevät palkkatöitä? Eivätkä muka keksi mitään hyödyllisempää tekemistä? No, osa tekee koska niin tekevät muutkin, osa pitää työstään, osalla on kutsumus. Ja työn teko kuten lastenkin tekeminen on ihan yleishyödyöllistä. Tietysti voisi ajatella, että parempi kun vaan kaikki ihmiset lakkasivat tekemästä mitään koska äiti Maa. Jostain syystä vasta seuraavan sukupolven pitäisi jättää elämättä, t. Hulluvelat

Mä en millään käsitä miten ylipäätän joku jaksaa nähdä niin paljon vaivaa.

Se on kato tämän elämän ja luonnon pointti, lisääntyä.

Halu jättää jälkensä maailmaan, halu saada kasvattaa maailman upein ihminen, halu saada perillinen kaikelle sille mitä on itse saanut kertymään niin tiedoissa, taidoissa kuin omaisuudessa, halu saada rakastamansa puolison kanssa yhteinen projekti, halu saada elämäänsä valtava määrä iloa ja naurua lapsen rinnalla elellessä. 

Sanoppa yksikin kasvi tai eliö joka ei halua lisääntyä?

Kivuliastakin se synnyttäminen on. Ja epäkiitollista hommaa. Yksin olet kuitenkin vanhainkodissa.

ap on tainnu vähän vieraantua luonnosta.

Kopio omasta itsestään.

Maailmassa muutenkin liikaa ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Sanoppa yksikin kasvi tai eliö joka ei halua lisääntyä?

Minä

Ihmiset ovat eliöitä.

- AP

Vierailija kirjoitti:

Se on kato tämän elämän ja luonnon pointti, lisääntyä.

Mä ihmettelen ettei ihmiskunta ole jo loppunut omasta halustaan jos, ja ilmeisesti kun tuo lisääntyminen on joku homman ainoa pointti. Pitäisi olla niin paljon siistimpää tämän elämisen että tämä olisi mielestäni jotenkin kannattavaa.

Kysy vanhemmiltasi, he ovat kokemusasiantuntijoita.

Vierailija kirjoitti:

Halu jättää jälkensä maailmaan, halu saada kasvattaa maailman upein ihminen, halu saada perillinen kaikelle sille mitä on itse saanut kertymään niin tiedoissa, taidoissa kuin omaisuudessa, halu saada rakastamansa puolison kanssa yhteinen projekti, halu saada elämäänsä valtava määrä iloa ja naurua lapsen rinnalla elellessä. 

Varmasti se johtuu kaikesta tuosta. Todellisuus voi sitten olla kaikkea muuta, ainakin omalla kohdallani niin oli.

Mun lapset on mun perhe, nyt vanhempana mun parhaat kaverit joiden kanssa voidaan tehdä kaikkea kivaa yhdessä. Olivat ne kyllä aiemminkin, tosin silloin olin heille erilailla auktoriteetti ja vanhempi.

On mulla muitakin ystäviä, mutta heillä myös omat perheet ja omat kuviot. Miehistä olen todennut että liikaa vaivaa suhteessa hyötyyn, tuurilla voi saada hyvän mutta vaatii liikaa kompromisseja. Sohvalla röhnöttäjästä en hyödy ollenkaan.

En kadu lasten hankintaa, en silti tarkoita että lasten hankinta sopisi kaikille, kukin tyylillään!

Vierailija kirjoitti:

Halu jättää jälkensä maailmaan, halu saada kasvattaa maailman upein ihminen, halu saada perillinen kaikelle sille mitä on itse saanut kertymään niin tiedoissa, taidoissa kuin omaisuudessa, halu saada rakastamansa puolison kanssa yhteinen projekti, halu saada elämäänsä valtava määrä iloa ja naurua lapsen rinnalla elellessä. 

Näillä perusteilla minä olen ollut kyllä totaalinen pettymys, sitä eivät porukat vaan ole ikinä tunnustaneet mutta aistin sen. Olen jo lapsesta asti sairastanut, ollut paljon sairaaloissa, opiskelin harvinaisen ammatin joka ei työllistä Suomessa kuin alle 10 ihmistä, minua ei tietenkään. En ole koskaan mieltänyt samaa elämänkatsomusta kuin vanhempani, olen ateisti ja se on tulehduttanut välejämme aikuisikäni ajan. Näen nälkää ja kituutan työmarkkina + toimeentulotuella.

Joo, ei kannata laskea sen varaan että lapsi tuo iloa elämään. 

Elämä olisi todella tylsää ilman lapsia. Olen siunattu ja tosi onnellinen kun olen saanut kasvattaa kaksi lasta aikuisiksi. Elämä on ollut todella hauskaa ja antoisaa heidän kanssaan. Olisin jäänyt paljosta paitsi jos en olisi tehnyt lapsia. Nyt odotan ensimmäistä lapsenlasta syntyväksi, elämä on ihmeellistä ja ihanaa, odotan niin paljon jo tulevaa mummoilua.

Ne on nää ihmiset, jotka lasten saantia noin törkeästi arvostelevat, sellaisia, jotka saavat minut ihan voimaan pahoin. Ne ovat, kuin jostain ihan eri maailmasta. Kuinka pitkälle itserakkaus ja omahyväisyys voi ihmisen kantaa?