Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten puhutte parisuhteessa riidellessänne toisillenne?
24.03.2021 |
Meillä mies siirtyy hyvin nopeasti moodiin jossa siirtyy henkilökohtaiselle tasolle tyyliin ”sinä et ole ollenkaan sieltä kiinnostavasta päästä naisia” ja ”lähde jos haluat, on tänne muitakin tulijoita”. Eilen viimeksi sanoi, ettei tiedä rakastaako (vielä viikonloppuna rakasti ”täysillä”) mies on toivonut muuttoa yhteen jo useamman kuukauden.
En enää tiedä uskoako näitä riitojen sanomisia vai puhetta niiden välissä. Ihan suoraan sanottuna tuntuu, etten tunne koko ihmistä. Mitä tässä oikein tapahtuu?
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritetään puhua riidasta huolimatta nätisti tai neutraalisti. Liian usein kyllä sorrutaan siihen, että syytellään toisia "sinä et ikinä...". Se on todella ikävää ja yritetään tehdä töitä sen eteen.
Joskus on tullut loukattua riidan aikana pahasti ja sen jälkeen päätettiin, että meidän on pakko opetella riitelemään paremmin. Esimerkiksi eroa ei ikinä nosteta pöydälle riidan yhteydessä, koska siitä jää pitkäksi aikaa epäilys, vaikka se olisi sanottu vihoissaan.
Meillä oli tosi repiviä riitoja eksän kanssa. Monta kertaa vihan vallassa hän käski lähteä, sanoi että nyt ollaan erottu jne. Tarkoittamatta sitä kuitenkaan. Viimeisen kerran jälkeen pakkasin tavarat ja lähdin lopulta.
Mä tulkitsen erokortin heiluttelun riidan aikana manipuloinniksi enkä hyväksy sitä yhtään. Yksi ex teki näin kerran ja varoitin että seuraavalla kerralla otan asian todesta. Ei uskonut ja veti taas kerran kortin esiin. Keräsin ne tavarat jotka oli hänen luona ja lähdin omaan asuntoon eikä olla oltu sen jälkeen missään tekemisissä.
Me lähinnä muristaan kohdistamatta sitä tarkoituksellisesti toiseen, mutta kyllähän se toisen örinä ja epäselvä kiroilu pilaa fiilikset kummaltakin yleensä ellei sitä joskus pysty vain sivuuttamaan ajatellen, että kohta on toinen ääni kellossa. Esimerkiksi vaipan vaihtaminen yöllä on sellainen juttu, että tönitään toisiamme hereille vähän sen mukaan kumman vuoro (riippuu siitä monelta kumpikin on päässyt nukkumaan, monelta on aamulla herätys. Muuten siis herääjä vaihtaa ellei toisella ole selvästi parempi tuuri nukkumiahdollisuuksissa). Tönäistään ja yleensä heräävä mörisee yksinään sängystä noustessa. Ei lapselle kuitenkaan vaan lepertelee nätisti ja sitten vittuuntuneena kääntää nukkuvalle puolisolle kylkeä. Yleensä näin, onneksi kuopus oppii ihan just kuivaksi. Muuten ei kauheasti riidellä vaan puhutaan asioista kieroilematta. Joskus kyllä sanotaan, että nyt ei jaksa setviä ja puhua ja jauhaa, että tarvitsee omaa rauhaa. Ok. Ihan hyvä että kumpikaan ei jaksa puida asioita pitkiä aikoja vaan ollaan enemmän sillä fiiliksellä että olemme hyvä pari kumminkin ja puhalletaan yhteen hiileen vaikka kaikki ajatukset, tavat ja tulkinnat ei aina mene aivan yks yhteen. Ei jakseta ihan hirveästi jauhaa samoja asioita ja itse ainakin muistutan itseäni välillä että enimmäkseen ollaan silti tosi hyvä pari ja yhdessä jaettu elämä, ettei ole mitään halua riitaantua pahasti. Pitkän suhteen myötä musta on karissut enin vieraskoreus eli voin mennä vähäsanaiseksi murisijaksi melkein missä vain, toki tarvittaessa olen edukseni. Olen vain alkanut oppia tähän, että todelliset tunteeni näyttämällä minutkin otetaan paremmin huomioon. Ennen olin täynnä hymyä, lempeyttä ja sovittelua vaikka olisi ärsyttänyt pahasti. Nykyään en ja parempi näin koska elämä on kiireistä ja parempi tehdä selväksi, ettei minulla ole halua tuhlata aikaa ja edustaa epäkiinnostavissa tilanteissa. Ja minuakin yleensä ymmärretään, ei olekaan niin kamalaa jos näytän, että olo on äreä kun en kuitenkaan sitä henkilökohtaisesti osoittele. Ilman syytä ainakaan, vielä ei ole ollut syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritetään puhua riidasta huolimatta nätisti tai neutraalisti. Liian usein kyllä sorrutaan siihen, että syytellään toisia "sinä et ikinä...". Se on todella ikävää ja yritetään tehdä töitä sen eteen.
Joskus on tullut loukattua riidan aikana pahasti ja sen jälkeen päätettiin, että meidän on pakko opetella riitelemään paremmin. Esimerkiksi eroa ei ikinä nosteta pöydälle riidan yhteydessä, koska siitä jää pitkäksi aikaa epäilys, vaikka se olisi sanottu vihoissaan.
Meillä oli tosi repiviä riitoja eksän kanssa. Monta kertaa vihan vallassa hän käski lähteä, sanoi että nyt ollaan erottu jne. Tarkoittamatta sitä kuitenkaan. Viimeisen kerran jälkeen pakkasin tavarat ja lähdin lopulta.
Mä tulkitsen erokortin heiluttelun riidan aikana manipuloinniksi enkä hyväksy sitä yhtään. Yksi ex teki näin kerran ja varoitin että seuraavalla kerralla otan asian todesta. Ei uskonut ja veti taas kerran kortin esiin. Keräsin ne tavarat jotka oli hänen luona ja lähdin omaan asuntoon eikä olla oltu sen jälkeen missään tekemisissä.
Erolla harvemmin uhkaillaan jos sitä ei ollenkaan harkitsisi. Myöhemmin puheet voi yrittää perua, muttei se sitä poista, että riidan aikana tarkoitti sanomisiaan. Kannattaako sellaista suhdetta jatkaa? Ja jos ei tarkoittanut vaan yritti manipuloida niin kannattaako sellaisen kanssa edes yrittää työstää suhteen ongelmia? Manipuloijahan työstäisi niitä vain itsensä huomioiden.
Mies puhuisi rauhallisesti. Minä taas pysty.
Olen joko niin itkuun purskahtamassa tai sitten vaan mökötän.
Mies on meidän parisuhteessa paljon mua järkevämpi erimielisyyksissä. Mutta onneksi on silti jaksanut mua yli 20 vuotta. Ja minä puolestani osaan myöntää virheeni ja pyytää anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika perus-settiä, mikäli palstaa on uskominen.
Sellaisia kultakimpaleita ja helmiä mammoilla.Nyt tietenkin tulee vastata: Ei meillä tuollaista ikinä, puhumme rauhallisesti toisillemme, kunnioittavasti ja rakentavasti myös riitojen aikana. Olemme sentään akateemisia, sivistyneitä ja vaativissa asiantuntija-ammateissa!
Niinpä. En mäkään uskoisi peruspalstalaista miksikään kultakimpaleeksi. Peruskultakimpaleet tuskin viettää aikaa täällä palstalla. :D
Minun ajatus kultakimpaleesta on että sillä nyt vain on liian kiire miehen kukkakimppujen ja paljun romanttisten shampanjakylpyjen ja pariisinmatkojen kanssa että miksi vaivautua jollekin palstalle lukemaan miten säälittäviä huonot omenat on.
Kun on riittävästi ”puhuttu”, niin minulla palaa yleensä totaalisesti päreet ja alan huutaan. Ihan nollasta sataan kun tarpeeksi aletaan ärsyttään ja riittävän kauan toisen vittuilua saanut kuunnella. Hyvä puoli on, että lepyn kyllä suhteellisen nopeasti ja osaan pyytää anteeksi. Meillä parisuhdetta takana 22 vuotta. Mies tietää tasan tarkkaan mistä napista painaa ja jatkaa vaan ja minä sitten räjähdän lopulta kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä haukkuu rumilla nimillä ja minä annan samalla mitalla takaisin, yhdessä noin 36 vuotta oltu.
Mulla adhd ja en tiedä joutuuko siitä että tunnen tosi voimakkaasti?
No, kuitenkin. Riitojen aikana saatan mennä henkilökohtaisuuksiin. Ei meillä riidat kovin usein siihen pisteekseen kylläkään mene. Ollaan oltu reilu 12 vuotta yhdessä.
Mutta riitojen aikana sanon juurikin sitä mitä SILLÄ hetkellä olen mieltä. Niissä henkilökohtaisuuksissa on kyllä totuuden siemen.
En hauku ulkonäköä.
Saatan sanoa samoin kun ap:n mies että en rakasta enää niin paljon kun ennen ja että kannattaa miettiä miten käyttäytyy koska niitä muitakin tulijoita olisi.
Minua ärsyttää jos minua kohdellaan epäreilusti niin silloin muistutan miestä että olen tässä ihan vapaaehtoisesti ja yhtä vapaaehtoisesti voin häipyä. Meillä lapsia eli en sitä tee. Tämänkin olen sanonut.
Joo, törkeää uhkailla jättämisellä mutta sitä tulee takerruttua usein tuohon.
Ja sitä tosiaan sillä hetkellä olen mieltä.
Seuraavana päivänä saatan olla ihan "in love".
Muiden mielialat vaikuttaa minuun tosi herkästi. Olen iän myötä oppinut kyllä vähän hillitsemään itseäni.
Mies onneksi melko tasainen. Tai ehkä liian tasainen minulle. Siitä ne riidatkin varmaan välillä syntyy kun ei ole koskaan yhtään mitään elämässä.
Mutta tässä pysytään.
Ja riidellään toisinaan ei niin rakentavasti.
Onko pareja jotka rakentavasti aina riitelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla adhd ja en tiedä joutuuko siitä että tunnen tosi voimakkaasti?
No, kuitenkin. Riitojen aikana saatan mennä henkilökohtaisuuksiin. Ei meillä riidat kovin usein siihen pisteekseen kylläkään mene. Ollaan oltu reilu 12 vuotta yhdessä.
Mutta riitojen aikana sanon juurikin sitä mitä SILLÄ hetkellä olen mieltä. Niissä henkilökohtaisuuksissa on kyllä totuuden siemen.
En hauku ulkonäköä.
Saatan sanoa samoin kun ap:n mies että en rakasta enää niin paljon kun ennen ja että kannattaa miettiä miten käyttäytyy koska niitä muitakin tulijoita olisi.
Minua ärsyttää jos minua kohdellaan epäreilusti niin silloin muistutan miestä että olen tässä ihan vapaaehtoisesti ja yhtä vapaaehtoisesti voin häipyä. Meillä lapsia eli en sitä tee. Tämänkin olen sanonut.
Joo, törkeää uhkailla jättämisellä mutta sitä tulee takerruttua usein tuohon.
Ja sitä tosiaan sillä hetkellä olen mieltä.
Seuraavana päivänä saatan olla ihan "in love".
Muiden mielialat vaikuttaa minuun tosi herkästi. Olen iän myötä oppinut kyllä vähän hillitsemään itseäni.
Mies onneksi melko tasainen. Tai ehkä liian tasainen minulle. Siitä ne riidatkin varmaan välillä syntyy kun ei ole koskaan yhtään mitään elämässä.
Mutta tässä pysytään.
Ja riidellään toisinaan ei niin rakentavasti.
Onko pareja jotka rakentavasti aina riitelee?
Niin eikä mieskään nimittele minua.
Meillä riidellään niin että mies huutaa, raivoaa ja syyttää minua suurinpiirtein kaikesta mikä on pielessä. Mä istun ja kuuntelen hiljaa ja yritän pysyä kasassa ja mietin samalla että olenko todellakin tehnyt/jättänyt tekemättä ne kaikki asiat mistä mua syytetään. Oon tullut siihen tulokseen että mun täytyy olla todella p**ka ihminen ja ihmettelen miten mies viitsii vielä tämmöstä ihmisper*että katsella. 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riitelemme siitä aiheesta, mistä on kyse. Korotamme ääntä. En ikinä olisi sitoutunut mieheen, joka menee henkilökohtaisuuksiin ja rakastaa/ei rakasta tai uhoaa muita olevan tulossa.
Mies KARJUU per...eitä 🤬🤬🤬 nousevalla VOLYYMILLA.. joten riitele siinä sitten ❗
Alue: Aihe vapaa
Olen kyllä todennut että jos jurpii noin paljon olla minun kanssani ei ole mikään pakko olla sillä erolla että en tuo mukaan mitään kyllä jollekin muulle kelpaa. Henkilökohtaisuuksiin en mene yleensä vaikka tekisi mieli tai toinen menisi. En koe että se auttaa asiaa. Viime riidassa kyllä kysyin varmaan pari kolme kertaa onko kumppanini aivan idiootti koska mielestäni oli häneltä aivan älytöntä olettaa että hän hänen asemassaan ja ennen kaikkea tässä maailman tilanteessa voi millään tavalla esittää työnantajalle minkäänlaisia toiveita ja lopputuloksen pystyi arvaamaan jo ennalta. Kumppanini on parempi vaikka hänkin korottaa ääntään, mulla menee paljon nopeammin huutamiseksi ja kiroiluksi.