Miten puhutte parisuhteessa riidellessänne toisillenne?

Jätä se sika!

Eikö muilla riidellä?

Ai, mitäko tapahtuu. Miehelle hyökkäys on paras puolustus. Se aliarvioi ja vähättelee sinua. Miksi siedät?

Itse asiassa ei riidellä ollenkaan, vaan kerrotaan omat tuntemukset(esim. olen nyt väsynyt, vit

tuuntunut, ärtynyt jne) ja keskustellaan asioista joissa on parannettavaa. Jos tulee tiuskaistua, niin pyydetään heti anteeksi ja sanotaan mistä tiuskaisu johtui. 

tämä nyt ei varmaan auttanut mitään. 

Me riidellään kyllä, mutta ei mennä koskaan henkilökohtaisuuksiin. (yhdessä yli 25 vuotta). Tätä ei siis ole tapahtunut koskaan puolin eikä toisin. Mutta muuten ei kyllä osata riidellä rakentavasti, ensin riita, sitten mykkäkoulu > ei johda mihinkään.

Olen täysin tyyni ja rauhallinen, toinen alkaa kiukkuisella äänellä puhumaan jostain ongelmasta ja se jatkuu niin kauan kunnes on ilmeisesti tavoitteenmukaisesti saanut minutkin ärsyyntymään ja täyden möykkädraaman päälle.

Aika perus-settiä, mikäli palstaa on uskominen.

Sellaisia kultakimpaleita ja helmiä mammoilla.

Nyt tietenkin tulee vastata: Ei meillä tuollaista ikinä, puhumme rauhallisesti toisillemme, kunnioittavasti ja rakentavasti myös riitojen aikana. Olemme sentään akateemisia, sivistyneitä ja vaativissa asiantuntija-ammateissa!

miksi hypit miehesi silmille? 

Yritetään puhua riidasta huolimatta nätisti tai neutraalisti. Liian usein kyllä sorrutaan siihen, että syytellään toisia "sinä et ikinä...". Se on todella ikävää ja yritetään tehdä töitä sen eteen.

Joskus on tullut loukattua riidan aikana pahasti ja sen jälkeen päätettiin, että meidän on pakko opetella riitelemään paremmin. Esimerkiksi eroa ei ikinä nosteta pöydälle riidan yhteydessä, koska siitä jää pitkäksi aikaa epäilys, vaikka se olisi sanottu vihoissaan.

Ei enää yli kolmenkymmenen vuoden parisuhteessa jaksa riidellä. Rakkaus, yhdessä olo, terveys ja seksi on tärkeämpää.❤️

No en katselisi tuollaista. 

Vierailija kirjoitti:

Aika perus-settiä, mikäli palstaa on uskominen.

Sellaisia kultakimpaleita ja helmiä mammoilla.

Nyt tietenkin tulee vastata: Ei meillä tuollaista ikinä, puhumme rauhallisesti toisillemme, kunnioittavasti ja rakentavasti myös riitojen aikana. Olemme sentään akateemisia, sivistyneitä ja vaativissa asiantuntija-ammateissa!

Moni on kyllä ihan opetellut olemaan parisuhteessa rakkaansa kanssa. Harvoin asiat ovat niin että on niin täydellinen kumppani ja samanlainen kuin itse on ettei tule mitään skismaa. Jos toista kunnioittaa ja haluaa hänen kanssaan pitkän ja hyvän suhteen, se on vain opeteltava ITSE olemaan sellainen puoliso jonka kanssa ylipäätään pystyy olemaan yhdessä. Moni meistä on hiffannut sen miten pitää toimia joota puoliso on onnellinen,  ja että itse on myös. Tällä ei ole akateemisuuden tai ammatin  kanssa mitään tekemistä. 

Vierailija kirjoitti:

Yritetään puhua riidasta huolimatta nätisti tai neutraalisti. Liian usein kyllä sorrutaan siihen, että syytellään toisia "sinä et ikinä...". Se on todella ikävää ja yritetään tehdä töitä sen eteen.

Joskus on tullut loukattua riidan aikana pahasti ja sen jälkeen päätettiin, että meidän on pakko opetella riitelemään paremmin. Esimerkiksi eroa ei ikinä nosteta pöydälle riidan yhteydessä, koska siitä jää pitkäksi aikaa epäilys, vaikka se olisi sanottu vihoissaan.

Meillä oli tosi repiviä riitoja eksän kanssa. Monta kertaa vihan vallassa hän käski lähteä, sanoi että nyt ollaan erottu jne. Tarkoittamatta sitä kuitenkaan. Viimeisen kerran jälkeen pakkasin tavarat ja lähdin lopulta.

Nuo sun miehen kommentit on sitä luokkaa, etten sinuna suunnittelisi yhteen muuttoa. Kuulostaa eksältäni, joka sitten riidellessä huoritteli ja kävi käsiksi.

Meteli on kovaa.Naapuri kuulee varmasti.Haukutaan toisiamme rumilla sanoilla.Muumimukit lentää usein.Niitä saa väistellä.

Ei tarvitse sanoa pahasti kun sanoo hyvästi.

Minusta on hälytysmerkki tuollainen henkilökohtaisuuksiin menevä haukkuminen. En enää rakastaisi toista sellaisen jälkeen.

Meillä minä kirjoitan, mies lukee ja tulee viereen. Sitten me keskustellaan asiasta yksi hänen huomio kerrallaan.

Teemme siksi näin, koska mieheni on luonteeltaan kiihtyvämpi ja hämmennyn itse tilanteessa sen verran, etten saa sanotuksi sitten kaikkia asioita, mitä minulla oli mielessäni.

Tuolla tavalla me pääsemme paremmin kiinni asian todellisiin syihin sekä siihen, että kuka tekee ja mitä, että asia saadaan korjattua. Anteeksi pyydetään, kun jommalla kummalla siihen on aihetta :)

Suosittelen teille kokeilemaan, joilla on vähän samaa ongelmaa, että sanat jää suuhun.

En ole itsekään keksinyt tätä itse, mutta tun tuu toimivan. Päästään halaten ja pussaten nukkumaan, kun molemmat ovat saaneet itsensä kuultua ja ymmärrettyä :)

Meillä kummallakin on aika samanlainen tapa. Jos on jotain mikä harmittaa, niin eka mietin/mies miettii onko se sellainen juttu, joka häiritsee paljon ja onko sillä telemistä enemmän oman sietokyvyn kanssa vai onko toinenkin osallinen. Jos asia vaikuttaa tärkeältä, niin sit vaan ehdotetaan sille toiselle, että voitaisko tänään jutella, kun mua on vaivannu yks juttu. Sit jutellaan. Joskus jos on hankala asia, sitä pitää jutella monena päivänä. Toisinaan selvitään kerralla. Noin kerran vuodessa menee niin yli, että mennään metsään karjumaan toisillemme, ettei häiritä naapuria. Henkilökohtaisuuksiin ja asiattomuuksiin ajaudutaan äärimmäisen harvoin. Silloin taustalla on usein työperäinen stressi. Jos mieheni sanoo jotain asiatonta, tokaisen, että käyttäydyt huonosti, enkä kuuntele tuollaista ja lähden ulos kävelylle. Palatessani asia selvitetään. Varmasti tää kuulostaa tylsältä, mutta meille riitoja tulee todella harvoin ja ollaan pääsääntöisesti tyytyväisiä toisiimme. Ollaan oltu yhdessä 20 vuotta. Koskaan ei uhata erolla. Se on täysin sopimatonta.

Sellainen paha puoli minulla, että kun päreet palaa (korkeintaan kerta/vko) tulee huudettua sanottua sopimattomia.

Hyvä puoli taas, että siitä tulee itselleni niin paha olo, että on pakko pyytää anteeksi saman päivän aikana.

Aina ollaan pystytty sopimaan. Opettelen itsehillintää.