Lue keskustelun säännöt.
Tarvitsen varmaan masennuslääkityksen
23.03.2021 |
On ollut rankkaa henkisesti ja valvon 7v vanhoja asioita edelleen. En pääse eteenpäin niissä ajatuksissani. Kun vaan vatvon ja vatvon tuntuu että sekoan. Alkaa ahdistaa ja ei pysty toimimaan.
Pelkään yhä että jotain kamalaa käy. Se on niin kamala pelko että teen tarkastussoittoja läheisille että ovat kunnossa. En myöskään uskalla nukkua muutakuin muutaman tunnin yössä, pelaan myöhään aamuyöhön.
Olen menettänyt niin monta tärkeää eläintä,ihmistä ettei mieleni ole selkeästi kestänyt sitä.
Olen ollut ihan kamalan vihainen ja sulkeutunut kun ei jaksa enää yhtään menettämistä.
Pelkään vaan että jos meen lääkäriin ja kerron nämä asiat joudun hoitoon. Eihän se paha olisi mutta entiedä. En vaan ole pystynyt rentoutumaan yhtään ja tuli ihan hirveä olo kun mietin minkälainen Olen ollut.
Kommentit (11)
Kyllä pitäisi mennä puhumaan. Nykyään täytyy olla tosi sekaisin, että pääsee/joutuu hoitoon. Paikkoja ei ole. Uskon, että lääkityksellä olo normalisoituisi. Se "sekoamisen tunne" ja outo käyttäytyminen selittyy pitkälti univajeesta. Tälle asialle voisit itsekin koettaa tehdä jotain. Ei kai se uni voi tulla, jos pelailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoito olisi juuri nyt juuri se mitä tarvitsisit. Toivotan voimia, olen kokenut samaa.
Eikö sulla siis mene mitään lääkitystä? Menetin itsekin rakkaan lemmikin ja luulen, etten oikeen toivu siitä koskaan. Vaikka rakastan eläimiä yli kaiken ja lemmikit tuovat paljon iloa ja onnea elämään niin päätin että en enää koskaan hanki minkään sortin lemmikkiä. En kestäisi kokea uudestaan menetystä ja myös tiedän että en enää kestäisi sitä. Jollain ihmeellisellä tasolla tämä päätös on helpottanut, kun tiedän että en enää koskaan joudu kokemaan lemmikin menetystä uudelleen. On tuonut hieman mielenrauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen psykoosisairaus varmaan on mulle puhjennut koska nykyinen käyttäytyminen ei ole täysin omaani. Yritän luoda tilan jossa kaikki on hyvin eikä kenellekään tapahdu mitään. Olen ehkä seonnut lopullisesti.
Voi apua, teen tuota samaa! Mulla ainakin on selkeesti semmonen joku suojaus ja lukkotila nyt päällä menneen ja nytkin olevan stressin kestämiseksi, uskon ja toivon että solmu lähtee aukeamaan kuin itsestään sitten kun tilanne helpottaa, korjaan vähän elämänlaatuun vaikuttavia asioita ja opin taas hölläämään ja pitämään hauskaakin vastapainoksi tälle kaikelle shitille minkä hoitaminen tähän alunperin johtikin. Toivon samaa sulle tai sit nopeutat prosessia hakemalla jtn apua tilanteeseen! :)
Tiedostan kyllä ettei tää tervettä ole. Täytyy vaan yrittää löytää oikee hoitomuoto ei näin voi jatkua enää tai käy huonosti. Varmaan kaikki häviää ympäriltä tämän käyttäytymisen takia kun sairaus tekee ihmisestä vihaisen ja sulkeutuneen. Sellainen oon .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt menet lääkäriin ja kerrot siellä kaiken. Se tulee auttamaan sinua todella ja siellä katsotaan mikä hoidontarpeesi on, ammattilaiset osaavat kyllä auttaa älä siitä huoli.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulla siis mene mitään lääkitystä? Menetin itsekin rakkaan lemmikin ja luulen, etten oikeen toivu siitä koskaan. Vaikka rakastan eläimiä yli kaiken ja lemmikit tuovat paljon iloa ja onnea elämään niin päätin että en enää koskaan hanki minkään sortin lemmikkiä. En kestäisi kokea uudestaan menetystä ja myös tiedän että en enää kestäisi sitä. Jollain ihmeellisellä tasolla tämä päätös on helpottanut, kun tiedän että en enää koskaan joudu kokemaan lemmikin menetystä uudelleen. On tuonut hieman mielenrauhaa.
Mulla on määrätty lyricaa se vähän auttaa mutta ei vie ahdistusta pois. On tosi vahva lääke enkä oikeen pysy pystyssä sen kaa 😆 no eipä voi kun kokeilla jotain toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sinä lääkettä tarvitse, tarvitset terapiaa.
Eikä mulla ole mitään ongelmia perhe asioissa nää ongelmat on mielen sisällä. Vanhoja asioita jotka ei helpotu yhtään. Kaveri meni 2013 huumausaineisiin ja senkin asian olen vaan kieltänyt. Siitä alkoi jatkuva menettäminen, milloin lopetettiin lempihevonen, jne. Niitä tuli todella paljon. Ei tämmöstä pää kestä näköjään vaikka luulin. Nololta kuulostaa mutta ne hevoset oli tosi tärkeitä mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikä mulla ole mitään ongelmia perhe asioissa nää ongelmat on mielen sisällä. Vanhoja asioita jotka ei helpotu yhtään. Kaveri meni 2013 huumausaineisiin ja senkin asian olen vaan kieltänyt. Siitä alkoi jatkuva menettäminen, milloin lopetettiin lempihevonen, jne. Niitä tuli todella paljon. Ei tämmöstä pää kestä näköjään vaikka luulin. Nololta kuulostaa mutta ne hevoset oli tosi tärkeitä mulle.
Mullakin se samantyyppinen mielenlaatu on seurausta niin ihmisten kuin lemmikkien menetyksistä. Kyllä ne tapahtumat näköjään sit kusee psyykeen vaikka miten teflonia luulisikin olevansa. Kai tätä sitten voi kutsua jonkinlaiseksi ikäkriisiksikin kun vaikuttaa liittyvän vahvasti elämän rajallisuuden hahmottamiseen. Nyt pitäisi vaan tietää miten kyetä olemaan vielä onnellinen, tai edes tyytyväinen siitä huolimatta että nämä faktat ja realiteetit on nyt päässyt räjähtämään naamalle näin isosti. Anyone? T:toi aiempi
Jonkinlainen psykoosisairaus varmaan on mulle puhjennut koska nykyinen käyttäytyminen ei ole täysin omaani. Yritän luoda tilan jossa kaikki on hyvin eikä kenellekään tapahdu mitään. Olen ehkä seonnut lopullisesti.