Miten tekisitte kerhoasiassa?
Antakaa kommentteja seuraavanlaiseen ongelmaan:asumme alueella jossa puistot ovat jonkin matkan päässä mutta yhteydet hyvät eli puistoon periaatteessa pääsee mutta pitää mennä bussilla.Poikamme 3v on todella vilkas ja tarvitsee paljon aktiviteettia esim. ulkona juoksentelua.Aikaisemmin on riittänyt kotona oleskelu ja normaali ulkoilu mutta nyt selkeästi kaipaa kavereita (hän on ollut siis aina kotihoidossa).Nuorempi 6kk on todella vaativa tapaus ja ryömii jo kovaa vauhtia eli tarvitsee jatkuvaa huomiota ja kanniskelua.Tämä lisää esikoisen huomion tarvetta ja turhautuessaan hän alkaa tehdä tuhojaan.
Emme päässeet haluamaamme kerhoon ja ajattelin että käymme kerran viikossa srk perhekerhossa ja poika käy sitten yksin 1krt/vko 2 h päiväkerhossa ja toisen kerran viikossa yksin iltapäivällä satujumpassa.Nyt sitten yllättäen meille tarjottiinkin toisesta päiväkodista osa-aikahoitoa joka olisi esim. 2 krt/vko aamupäivä.Tälla tavoin poika saisi kaveriseuraa ja minä voisin olla pienemmän kanssa kaksistaan.
Ongelmana on vain se, että meidän tuloilla joudumme maksamaan maksimi maksut ja kun on vain miehen tulot ja minun minimiäitiyspäiväraha niin sekin tuntuu (suuret ovat nimittäin myös menot).Nyt olen siinä tilanteessa että minua väsyttää suunnattomasti esikoisen temppuilu ja seurantarve ja vauva valvottaa yöt ja päivät.Lisäksi opiskelen aina kun aikaa on ja tavoitteena on saada gradukin tässä samalla valmiiksi (hullua tiedän mutta tarvitsen jotain omaakin...).Toisaalta haluaisin siis laittaa pojan osa-aikahoitoon mutta tuntuu että mistä sen rahan nipistää.Tiedän nimittäin että jos budjetti on liian tiukalla niin se stressaa kahta kauheammin.Mitä te tekisitte?Esim. seurakunnan kerho on lähes ilmainen mutta se on tosiaan vain sen 2h/vko.
Päivähoitomaksua ei siis voi alentaa kun olemme tämän sosialistisen yhteiskunnan mukaan ns. hyvätuloisia vaikka miehen veroprosentti on huima ja velkaakin paljon.Mutta sillähän ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä...
Kommentit (29)
Samaa mieltä. laitan ihmeessä poika hoitoon! Poika saa kavereita ja viihtyy ja sinä voit keskittyä vauvaan. EI VOI maksaa kauhean paljon kaksi aamupäivää viikossa. Ihan oikeasti. Ei varmasti edes 100euroa, hyvä jos 50 euroa? Ja minä ainakin hieman priorisoisin asioita ja luopuisin sitten jostain muusta hetkeksi.Esim. asuntolainan lyhennystä voi pienentää, ruoassa hieman säästää jne
Itse samanlaisen villikkopojan (myös 3v) kanssa tullut samaan tulokseen. Että hain 3 päiväksi vkossa päiväkotipaikkaa. Tosin siihen menee 4kk että sen saa, mutta siihen asti hän käy 2xvkossa 3h kerrallaan kerhossa. Kuulosti niin tutulta tuo sinun kuvauksesi tilanteestanne.
Jaksatte kaikki paremmin kun esikoinen on osan viikkoa hoidossa.
- ehdit tehdä jotain kotitöitäkin
- ehdit viettää aikaa myös nuoremman kanssa
- ehdit välillä hetken levätäkin
- esikoinen saa ikäistä seuraa ja purkaa tarmoaan
- sinun kaikki aikasi ei kulu virikkeiden epätoivoisessa etsimisessä
- esikoinen luultavasti tulee viihtymään ja kiipeää vähemmän seinille kun saa kunnolla aktiviteettia
Tsemppiä sinulle!
t. Putte, joka painiskelee samanlaisten asioiden äärellä
eli vastoin kaikkia kommenttejanne en laita esikoista hoitoon.Kyse on loppujen lopuksi rahasta.Ei päivähoitomaksu kamalan suuri ole mutta tässä tilanteessa se tuntuu.Kuulumme nimittäin juuri siihen ryhmään joka on väliinputoaja.Mieheni tienaa suht ok mutta meillä on tosiaan käytännössä vain yhdet tulot.Monelle kahdelle pienituloiselle jää käteen jopa enemmän sillä he saavat mm. asumistukea ja monet maksut on pienempiä!Kyse ei ole siitä ettei summaa pystyisi ottamaan mutta en vain jaksa koko ajan miettiä ja laskea.Tiukka talous stressaa minua vielä enemmän!
Lainaeriä en halua tämän asian vuoksi pienenpää (maksamme siis joka kuukausi asuntolainaa, autolainaa ja kahta opintolainaa...) eli vaihtoehtoja ei oikeasti ole.Täytyy vain ajatella että päivä kerrallaan ja koettaa jaksaa käydä kerhoissa yms. Onneksi esikoinen pääsee sentään yksin srk kerhoon edes kerran viikossa.
Hyvää syksyä kaikille:)
Meilla on 2 lasta, ikaero 1.5v ja kuopuksen vauva-aika oli meillakin tosi samanlaista kuin sinun kirjoituksessasi. Olin ihan mielettöman, alyttöman vasynyt koska vauva ei antanut minun nukkua öisin eika esikoinen nukkunut paikkareita eli en koskaan saanut paivisin levata. ja jossain vaiheessa sitten olinkin niin lopussa etta karsin todellisesta kotiaidin burn-outista, masennusoireista, fyysisista kivuista ja saryista jne. Voin kokemuksesta kertoa, etta vaikka esikoisen kerho tuleekin kalliiksi, tulee itsensa liian tiukoille vetaminen loppujen lopuksi toisella tapaa koko perheelle viela kalliimmaksi. Yhdessa vaiheessa esikoisemme meni sitten puolipaivahoitoon ja se oli todellakin loistava ratkaisu meidan perheelle siina tilanteessa. Tiukka rahatilannekaan ei niin stressannut kun muuten oli vahemman stressaavat olosuhteet. En nyt halua mitaan piruja seinille maalailla, halusinpahan vaan kertoa oman kokemukseni samantyyppisesta tilanteesta - kannattaa ehka miettia, kuinka kauan jaksat vasymyksen kanssa ja onko todellakin mahdotonta esimerkiksi vahan aikaa maksaa pikkuisen vahemman asuntolainaa takaisin...
Voimia sinulle :)
Pakko vaan kommentoida, että nämä on arvoasioita. Maksetaan kallista asuntolainaa ja autolainaa, mutta ei lapsen eteen mitään. Tuntuu minusta aika pahalta. Oma on tosin päätöksesi. Mutta jos teet sen vain rahan takia niin aika hirveetä, jos kaikki muut syyt puoltavat toista päätöstä. Ihan oikeeasti, onko se raha elämässä tärkeintä? Itse olen pienentänyt asuntolainani todella minimiin eikä autoa edes ole. Mies ei tienaa juuri mitään, mutta lapset on meillä aina etusijalla kaikessa.Mutta oma päätöksesi. Toivottavasti et aja itseäsi buroutiin (rahan takia)niin kuin edellinen varoitteli.
Meillä ainakin se,että lapsi voi olla kotona äidin kanssa pitkään.
Kavereiden kanssa lähdetään leikkimään jos aika uhkaa käydä pitkäksi.
Meilläkin on todellinen uhmaikäinen kohta 4 vuotias eläväinen tyttö ja 6kk vauva,muttei ole mieleenkään tullut isompaa laittaa hoitoon " turhantakia" kun noita mahdollisuuksia löytyy jos haluaa " hengähtää" isommista välillä..
Just srk kerhot,leikkikenttä toiminta melkein ilm. kumpainenkin.
4 vuoden iässä srk korhot on jo 2krt/vko ja 3h kerrallaan.
Meillä neiti käy srk kerhossa sentakia,että oppii toimimaan itsenäisesti ilman äitiä,ryhmässä olo tulee tutuksi jne.. Todella hyvä vaihtoehto leikki-ikäiselle jolla äiti kotona vauvan kanssa.
Turhaa kuormittaa päivähoitoa " turhantakia" kun vaihtoehtoja löytyy meille jotka emme todella tarvi hoitoa. Jää päivähoitopaikat todellisesti niitä tarvitseville.
Iltaisin löytyy jos jonkinlaista virikettä lapsille jumpat,muskarit jne..
Jumppa on meillä in tällähetkellä ja se onkin kerhon lisäksi riittänyt menoina viikolle. Muuta ei neiti ole kaivannut.
Muuten paljon ulkoilua,puistoja jne.. riittää varmasti.
Mua alko kummastuttaan nämä monet kommentit, että ei välitä lapsestaan tai ei ajattele lapsen parasta, jos ei laita häntä päivähoitoon rahan takia. Tämä meidän hyvinvointiyhteiskunta on todellakin sellainen, että löytyy myös väliinputoajia. Kun päivähoitomaksuja, kotihoidon hoitolisää, asumistukea jne määritellään, otetaan todellakin huomioon vain BRUTTO tulot. Mutta kun se bruttotulo ei paljoa lämmitä, kun siitä viedään puolet veroa. Ja kun tämä brutto tulo menee sopivasti hieman yli tulorajojen, jää ilman kaikkia yhteiskunnan tukia, vaikka todellisuudessa tulot ovat pienemmät kuin naapurin perheellä, jossa hieman matalammat bruttotulot johtavat huomattavasti pienempään veroprosenttiin ja oikeuttaa moniin yhteiskunnan tukiin. Eli naapurille jää enemmän rahaa käyttöön, vaikka bruttotulot ovatkin hieman toista matalammat.
Ja eikö vanhemmat ole mielestänne ajatelleet lasten tulevaisuutta hankkiessaan itselleen ammatin (opintolainalla) ja ottaneet asuntolainaa, jotta voivat hankkia hyvät kasvupuitteet lapsilleen. Tai hankkivat auton, jotta voivat " jumalan seläntakaa" käydä töissä, kaupassa, tapaamassa muita lapsia ja ihmisiä, kerhoissa jne.
Onko todellakin teidän mielestänne vain se lapsen edun ajattelemista, että sysätään lapsen kasvatusvastuu yhteiskunnalle???????????
Hemmetti vieköön, meni asian vierestä, mutta kun niin suivii ihmiset, joiden mielestä -kärjistetysti- vain yhteiskunnan laitokset voivat kasvattaa hyviä kansalaisia.
Ymmärrän täysin sinua ap., että se hoitomaksu nousee kynnykseksi laittaa lapsi päiväkotiin. Teet ihan hyvän päätöksen. Voithan ilmottautua varalle sinne alunperin haluamaanne kerhoon, josko sieltä vapautuisi paikka myöhemmin. Ja kyllä varmasti nuo lapsesi aloittamat kerhot helpottavat hänen " kaverinkaipuutaan" ja antavat myös sinulle hengähdystaukoja.
Meillä esikoinen oli 3v, kun tuplat syntyivät. Aloitti tuolloin perhepäivähoidossa osa-aikaisena. 10pv/kk 5h/pv. Maksu oli täyden mukaan 60¿, myöhemmin kun muutettiin kokopäiväiseksi tuo 10pv maksoi 100¿.
Tietysti lasten on parasta olla kotona, mutta itse olin ainakin vauvojen kanssa niin väsynyt. Tuolloin esikoisen oli hyvä päästä leikkimään kavereiden kanssa. Väsyneenä kun ei jaksa kiukutteluja yhtä hyvin jne. Itse sain levättyä aamupäivisin, koska vauvat nukkuivat puolille päivin. Meillä vielä mummu kuskasi pojan hoitoon, niin ei tarvinnut itse edes pukea. Sain myös tehtyä pakolliset kotihommat ennen pojan tuloa, joten hoitopäivien illat olivat vapaat kaikesta siivoamisesta ja pyykkäämisestä.
Itse jäin juuri hoitovapaalle uudestaan, mutta silti 5v esikoinen meni päiväkotiin. On tämän kuukauden joka päivä 5h, ja sen jäkeen katsotaan josko olisi vain muutaman päivän viikosta. Riippuu paljon pojasta itsestään, mutta vielä ei ole tullut yhtään aamua ettei ensimmäisenä kysuy koska lähdetään tarhaan.
Yli 3v kuitenkin vaatii jo aika paljon touhua ja tekemistä sekä kavereita. Kaikkea tuota löytyy päiväkodista.
Kaikilla on kuitenkin oman elämänsä avaimet ja jokainen tekee, kuinka parhaaksi näkee. Tämä oli vain minun mielipiteeni.
Mukavaa alkanutta syyskesää kaikille!
Minä puolustan myös näitä kerhovaihtoehtoja, sillä en ymmärrä miksi hoito olisi autuaaksi tekevä vaihtoehto. Tässä olen kirjoittanut pelkästään valitun lopputuloksen kannalta positiivista kerhosta+jumpasta ja negatiivista hoidosta, eli ei todellakaan objektiivinen näkökanta, mutta halusin tuoma nämäkin seikat esiin näille ehdottomasti hoidon kannalla oleville. Minä kun en jostain syystä edelleenkään ymmärrä mitä niin erinomaisen hyvää hoidossa on ja mitä kerho ei voi tarjota, muuta kuin tietenkin enemmän omaa aikaa äidille, mutta jospa näitä asioita ajattelisikin joskus lapsen näkökannastakin. Eli tässä siis yhtä mustavalkoinen kirjoitus kuin hoitoa puolustavilla, mutta puolustankin kerho+jumppa vaihtoehtoa.
Hoidon mahdollisia negatiivisia puolia:
*Päiväkotihenkilökunnan ylikuormitus, sijaisten uupuminen, henkilökunnan vaihtuvuus, koulutus yms. saattaa vaikuttaa siihen ettei lapselle ole pysyviä turvallisia hoitajia päiväkodissa. (Esim. meillä esikoinen oli päiväkodissa esikoulussa ja harvinaisen usein oli hoitajia poissa ja sijaisia tilalla, tai sitten vaan henkilökuntavajetta, vaikka ryhmä oli vielä sellainen että siellä oli erityislapsia joille asia oli vielä tavallista tärkeämpi)
*Päiväkodissa aika menee rutiineihin, nuo " virikkeet" jäävät vähemmälle ja suuri osa päivästä menee pukemiseen, vessakäynteihin, syömiseen, nukkumiseen jne.
*Päiväkodissa lapset ovat ehkä hitusen erilaisia kuin kotona kasvaneet. Siis voivat olla monen mielestä sosiaalisia, mutta myös villimpiä ja kahnauksia voi tulla enemmän. Hoitopäivät voivat olla stressaavia lapsille ja se näkyä käytöksessä. (Meidän tuttavapiirissä hankalimmat lapset ovat aina niitä jotka ovat myös hoidossa ja näiden hankalimpien lasten osalta vanhemmat ovat olleet myös sitä mieltä että lapset ovat hankalia ja ottaneet yhteyttä mm. perheneuvolaan)
*Päiväkodissa kun osa lapsista on enemmän aikaa voi silloin tällöin käyvä jäädä porukasta hieman ulkopuolelle. Yhdessä vietetty aika kun saattaa olla lapsilla juuri se yhteen hiova tekijä ja osapäivälapset ovat siten ehkä huonommassa tilanteessa kavereiden suhteen.
Kerhon mahdollisia positiivisia puolia (vastakohtia ehkä juuri hoidon negatiivisille puolille):
*Vetäjät ovat yleensä samat, vaihtuvuutta ei pahemmin ole, eikä sijaisija. Tietenkin jos vetäjä on sairas saattaa kerho olla peruutettu.
*Kerhoissa yleensä lauletaan, askarrellaan ja leikitään joka kerta. Pukeminen yritetään minimoida, mutta tietenkin kerhosta riippuen sitä saattaa olla, jos ulkoilevat. Ateriointi on yleensä omien eväiden syöminen. Rutiinit eivät ole kerhoissa niin aikaa vievä ohjelma ja yleensä kerhoilijoilla vessakäynnitkin jo sujuvat (jossain se on edellytys kerhoon pääsylle), eikä sen opetteluun mene aikaa.
*Kerhoissa yleensä muutkin lapset ovat kotona olevia ja sieltä voi löytyä kaveri, jonka kanssa treffata muulloinkin vapaa-aikana. Kaikki lapset tulevat ja lähtevät kerhosta samaan aikaan ja ovat enemmän samassa tilanteessa.
Uskomatonta kommenttia mutta jokaisella on oikeus mielipiteeseen...
Ensinnäkin meillä ajatellaan lähes pelkästään kaikki lasten ehdoilla!SIKSI ja VAIN SIKSI olen ollut kotona enkä ole rynnännyt viemään esikoista hoitoon kun äitiysloma loppui.Jotta esikoinen saisi olla kotona, aloin opiskella toista tutkintoa ja olen opiskellut iltaisin koko esikoisen hoitovapaan ajan.Nyt onneksemme saimme toisen lapsen mikä ei todellakaan ollut meille itsestäänselvyys.Hyväksyin että saan vain minimiäitiyspäivärahaa mutta onneksi miehellä on vakityö.Etäisyyksien vuoksi oli pakko ostaa isompi auto ja asunto.
Kuten joku kirjoittikin, uskokaa tai älkää, on tässä ihanassa sosialistisessa yhteiskunnassa on olemassa hyvätuloisten, korkeasti koulutettujen väliinputoajien joukko.Vaikka mieheni tienaa yli keskiverron niin kuten sanoin, veroprosentti on korkea, lisäksi emme saa asumistukea, maksamme päivähoidosta maksimin, molemmilla on pitkistä yliopisto-opinnoista johtuen paljon opintolainaa,vuokralla emme voi asua koska tulot ovat yli tulorajojen jne.Todellisuudessa (ja tämän perustan faktatietoon!) niin monelle pienituloisemmalle jää NETTONA tukien jälkeen enemmän käteen kuin meille.Kuitenkin kaikissa hakemuksissa kysytään vain BRUTTOTULOT!
Jostain voi kuulostaa hullulta että päätökseni perustuu rahaan mutta niin vain se on.Joku köyhän lapsi saisi saman hoidon ilmaiseksi mutta jos en pysty maksamaan 120e/kk niin minulla ei ole vaihtoehtoja.Tiedän että jaksavuuteni on rajoillaan mutta luotan siihen että kerhojen alkaminen toisi helpotusta tilanteeseen.Meille kuitenkin tuo 120e on puolet siitä mitä minä saan tällä hetkellä.
Itse en usko että tuo päivähoito on niin ylivertainen ja että pari päivää viikossa auttaisi niiiiin paljon että sen takia kannattaisi vetää talous todella tiukalle.Toivon tietenkin etten ole väärässä:)
En vain ymmärrä tätä keskustelua että kyllähän sen rahan jostain löytää kun vain tinkii.Miten paljon pitää tinkiä ja missä menee se raja että vanhemmillakin on oikeus johonkin omaan?!Itse joudun esim. tekemään opintoja avoimen puolella iltaisin ja se ei todellakaan ole halpaa lystiä.Tämän teen suureksi osaksi siksi, että kun palaan töihin niin meitä on sitten KAKSI hyvätuloista joten sitten ollaan oikeasti hyvätuloisia.
Tulipa mieleeni vielä sellainenkin seikka, että kerhoon 2h kerran viikossa ja satujumppaan kerran viikossa on myös aikamoinen kuskaaminen, varsinkin, jos joudut bussilla tai autolla kulkemaan. Ensit viet ja sitten samantien saatkin lähteä hakemaan... varsinkin jos olet väsynyt! Ja kun talvi tulee, alkaa pukemiset ja riisumiset. Puhun ihan kokemuksesta, esikoiseni kävi puolitoista vuotta kerhoa 2h kerrallaan kahtena päivänä viikossa, kun oli vauvan kanssa kotona. välillä kerhoaamut oikeasti tuntuivat aika raskailta. Vauva täytyi ottaa tietysti mukaan viemään esikoinen kerhoon ja kahden tunnin aikana ei juuri muuta ehdi kuin kaupassa käydä. Mutta muuten vaihtoehto oli tosi hyvä ja esikoinen tykkäsi. Nyt aloittivat kumpikin päivähoidon, kun palasin töihin. Ajoin tässä siis takaa sitä, että jos olet kovin väsynyt ja kaipaat vähän enemmän aikaa kuopuksen kanssa jne. niin se päiväkotipaikka voisi olla ihan järkevä vaihtoehto.
Siis vain päivähoito on ainoa oikea ja autuaaksi tekevä vaihtoehto? Kyllähän päivähoidon perimmäinen ja tärkein tarkoitus on joku aivan muu kuin virikkeiden järjestäminen lapselle, jonka vanhempi on kotona. Ei sillä, ettäkö sitäkään suoranaisesti vastustaisin, joskus on tilanteita että tällainen on tarpeen, esim. jos ei ole kerhoja, mutta tästä nyt ei ollut ap:n kohdalla kysymys.
Vai se rahan mainitseminenko tässä oli se suuri synti? Hyvänen aika, eihän äiti saa tehdä mitään lastaan koskevaa päätöstä rahaa ajatellen!
Ja ap, itse voin kokemuksesta sanoa, että vaikka nyt tuntuu vaikealta niin koko ajan olet menossa helpompaan päin. Tämä on varmaan vaikeimpia vaiheita kun nuorempi liikkuu ja alkaa vaatia enempi seuran pitoa, mutta ei kuitenkaan ole vielä kaveriksi esikoiselle. Pian lapsista alkaa olla jo seuraa toisilleen ja viihtyvät ihan keskenäänkin kotona peuhaten. Varmasti jo ensi keväänä on helpompaa.
Itse kallistuisin ehdottomasti kerhon puolelle, Insinööriäidillä tulikin jo melko tyhjentävästi tärkeitä pointteja tämän puolesta. Hoidossa käyminen on sekin aika suuri stressi pienelle lapselle erityisesti jos ei ole ennen hoidossa ollut ja jos ei jatkossakaan käy siellä kovin usein, jolloin ei pääse ehkä niihin kaverisuhteisiin kiinni.
Ihan vain kommentoisin päivähoitoa parjanneille, että kukaan ei varsinaisesti asiaa itse ehdottanut kyselyn aloittajalle vaan hän oli sitä itse jo miettinyt. Päivähoito ei ole ylivertainen eikä parempi kuin kotihoito. Kyselyn aloittaneen tilanne vain ainakin minusta kuulosti tosi rankalta, mitä hän on itsekin miettinyt. Sen takia mielipiteeni oli se, että kannattaako päiväkotia hylätä pelkän rahakysymyksen takia. Ei sekoiteta kahta asiaa. On aina olemassa niitä, joiden mielestä päiväkoti on kaiken pahan alku ja juuri ja sitten niitä, joiden mielestä siitä nyt vain jossain tilanteissa on kuitenkin hyötyä. Tohon rahakysymykseen ei kai kukaan varsinaisesti osaa vastata. Liian vähän rahaa on kaikilla. Meillä itsellä on 200 000euroa velkaa ja nyt yksinkertaisesti ei lyhennetä lainoja, jotta voin olla kotona kunnes lapsi täyttää 3 vuotta. Sitä oikeastaan ajoin takaa, että niitä valintoja voi oikeasti tehdä nimenomaan asuntolainan kera, koska pankki joustaa tosi paljon. Esim. pienituloiset, jotka eivät omista mitään eivät voi tinkiä vuokran maksusta. Meidän laina-aika on pidentynyt jonnekin hamaan hautaan asti :), mutta tiukennetaan maksuohjelmaa vaikka sitten kun ollaan molemmat töissä. Mutta ei viitsitä parjata pienituloisia ja puhua sosialistisesta yhteiskunnasta. Minusta se on aika kauheata. Monet esim. yksinhuoltajat ihan oikeasti tarvitsevat kaiken yhteiskunnan avun.Itse en ole ikinä saanut asumistukea enkä mitään muutakaan tukea muuta kuin juuri opintolainan. En kuitenkaan ole ollut kateellinen ns huonompiosaisille. Ei kenenkään muunkaan kannata olla. Ei heillä varmasti ole helppoa.
Että en tarkoita että olen kateellinen pienituloisille tms.Mielestäni vain liian usein sanotaan että " kyllähän teillä on rahaa" ja " jos olette hyvätuloisia niin kyllähän rahaa on" .Asia ei aina kuitenkaan aina ole niin ja jos on suuremmat tulot niin on usein myös suuremmat menot!
Täällä kysellään paljon mielipiteitä ja onhan ihan hyvä kuulla eri näkökulmia. Mutta monesti parhaat ratkaisut löytyvät loppujen lopuksi itseltä. Ajatukset selkeytyvät kummasti kun asioita pistää paperille. Olet tehnyt varmasti hyvän ratkaisun juuri teidän tianteessa.
Meillä on ihan tavallinen perhe, kolme henkilöä ja mies on aina käynyt töissä. Minä olen ollut huono palkkaisissa töissä ja pitänyt täyden hoitovapaan. Meillä on ollut aina oma asunto ja asuntovelka. Miehelläni on normaali palkka, eli ei ainakaan meillä ole suuret tulot.
Mutta sitten siihen kysymykseen. Eli kuka tässä maassa saa asumistukea. Me ei ainakaan olla koskaan saatu, kun on oma asunto, niin on heti sanottu että ei kannata edes hakea tukea. Kun on kerran pystytty asunto ostamaan, niin silloin ei tarvita mitään tukia.
Tämä menee asian vierestä, mutta ap sanoi asumistuesta jotain. Täällä ihmettelen, että kuka niitä tukia, kun me ei olla koskaan saatu, vaikka ehkä oltais tarvittukin. Oma käsitykseni on se, että ne jotka asuvat vuokralla saavat niitä tukia. Korjatkaa, jos olen väärässä.
Jäittehän jonoon?
Sen kommentoin tähän muuhun sälään, että valtiomme ei ole SOSIALISTINEN! Mutta olen samaa mieltä siitä, että löytyy keskituloisia väliinputoajia. Me olemme myös tämmöinen perhe. Eli mitään tukia ei saada miehen tulojen takia, mutta tuloista katoaa suuri prosentti veroina eikä verotuksessa oteta huomioon sitä, että palakalla elätetään neljä henkeä.
äiti_ja_pojat:
Jostain voi kuulostaa hullulta että päätökseni perustuu rahaan mutta niin vain se on.Joku köyhän lapsi saisi saman hoidon ilmaiseksi mutta jos en pysty maksamaan 120e/kk niin minulla ei ole vaihtoehtoja.Tiedän että jaksavuuteni on rajoillaan mutta luotan siihen että kerhojen alkaminen toisi helpotusta tilanteeseen.Meille kuitenkin tuo 120e on puolet siitä mitä minä saan tällä hetkellä.
Täytyy vielä tähän kommentoida, että kaksi kertaa viikossa aamupäivä (max 3 h) hoito taitaa maksaa sellaiset 35 e kuussa. Ja max 5 h kahtena päivänä viikossa jotain 60 e, ei 120 e.
Joo, yhteiskuntamme ei tosiaan ole SOSIALISTINEN mutta pitkälti sosiaalidemokraattinen ja hyvin tasapäistävä.No, mutta ei siitä sen enempää...
Päivähoitomaksuista ...Eli maksimi on tosiaan sen 120e mutta minulle sanottiin ettei ole vielä varmaa joudunko maksamaan 5pv/vko joka tapauksessa.Oli kuitenkin 120e tai 60e niin meille sillä on tällä hetkellä merkitystä.On muuten hassua että esim. aihe vapaa palstalla jauhetaan vähän väliä kuinka on vähän rahaa käytössä jne. mutta sitten ns. hyvätuloinen ei saa sanoa ettei rahaa johonkin ole vaan heti aletaan marmattaa että pitää tinkiä jostain.Kuitenkin ihmisten tilanteet on niin kamalan erilaisia!
Tällä hetkellä harmittaa että aloitin koko keskustelun mutta itsepähän kerjäsin.Toivottavasti jaksan näinkin, ainakin aion yrittää....
Meillä oli esikoinen aikoinaan hoidossa 3 krt/viikossa koko päivän ja maksettiin siitä n. 130 euroo kuussa. Kaksi kertaa viikossa puoli päivää on käsittääkseni reilusti alle 100 euroa,vai? Jos miehesi on hyvätuloinen tuo ei tunne missään.