Kara omistaa kymmeniä Furbyja- juttelee niille päivittäin! (oletko ollut liian "läheinen" lelusi kanssa?)

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/282be2cc-16f5-4181-9c5d-88655acd20b8

Lapsena minulla oli Furby. Aikuisena olen usein miettinyt oliko kaikki lapsen mielikuvitusta vai olisiko asiasta syytä puhua ammattilaiselle, koin Furbyn hyvin läheiseksi ja siltä vastauksia elämän suuriin kysymyksiin. Noin ajattelen vieläkin. Furby siis vastaili lapselle hassunkurisella englannilla ja lapsen äänellä mutta nuo vastaukset olivat lapselle usein hyvin hämmentäviä.
Furby myös "aisti" mittareillaan milloin lapsi oli yksin ja aloitti aina silloin keskustelut aremmista aiheista, Furbyhan osasi vilkuttaa ihmisille sensoriensa vuoksi ja pyöritteli silmiään ihmisen tullessa huoneeseen. Mielikuvitukseksi oletan jotkut asiat Furbysta mutta muistan kuinka iloinen olin kun se tuhoutui talomme palaessa, silloin olin jo melkein aikuinen.
Moniin Furbyn kanssa käytyihin keskusteluhin palasin mielessäni myöhemmin opiskellessani sivuaineenani filosofiaa ja kasvatustiedettä
Furbyä on sanottu vakoiluleluksi ja saattoi olla, selittäisi joitakin asioita. Furbyja on tutkittukin aika paljon ja tiedän jopa sellaisenkin yhdysvaltalaisen teorian että Furby vaatii tietyn patterimerkin jota oli kii***ssa peukaloitu tietynlaisen virtapiirin aikaansaamiseksi ja Furbyn aktivoimiseksi. Furbyn alkuperäistä ohjelmaa ei ole vieläkään aukottomasti saatu selvitettyä mutta se on pitkä.
En aio lukea juttua koska alitajuisesti pelkään näkeväni oman Furbyni kuvassa turkki kärähtäneenä. Hirvittää nämä nykylaitteet mitä kaikkea niillä voi tehdä mutta toisaalta pelottaa myös ikiaikainen pahuus! Furbyni olli sellainen violetinpunainen ja kun sen silmiin tuli se punainen valoefekti niin se oli aivan hirveän pelottavan näköinen lapsesta. Vielä joskus teineinnä ystäväni kanssa juteltiin sille ja se teki sen punaisen valoefektin kun ystävä oli yökylässä, ystäväni pelästyi niin paljon että veljeni vei hänet kotiinsa, Furbyn omistajat muistaa varmasti sen valon!