Parisuhteen jatko uskottomuuden jälkeen?

Ei mitään järkeä jatkaa. Suhde ei tule entiselleen.

No aika eri, jos hairahdus on ollut kertaluontoinen ja sen heti kertoo puolisolleen kuin se, että tapaa ja pitää yhteyttä samaan ihmiseen pidemmän aikaa. Ei noita voi edes oikein verrata. Ensimmäisessä tapauksessa on toivoa, jälkimmäisessä ei mitään toivoa sillä se osoittaa aivan selkeästi sen että puolisoaan salasuhteilija ei ainakaan rakasta. 

Vierailija kirjoitti:

Molempien pitää pystyä hyväksymää asia ennen kuin suhde voi jatkua.

Ihme lässytystä. Pettäjälle hyväksyminen on helppoa, mutta ei petetylle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molempien pitää pystyä hyväksymää asia ennen kuin suhde voi jatkua.

Ihme lässytystä. Pettäjälle hyväksyminen on helppoa, mutta ei petetylle.

Ero on ainoa järkevä vaihtoehto.

Pettäjät harvoin tekevät työtä parisuhteen eteen saati omaavat tahtotilaa ja rakkautta millään tavalla.

Itsekeskeisyys, hedonismi, jopa narsistiset, sosiopaattiset sekä sadistiset piirteet ovat tuossa vaiheessa kaivautuneet esiin. Naamio pudonnut.

Ap:n kuten muidenkin pettäjien kannattaa pyrkiä hyvittelemään petettyä ja pyytää useita kertoja vilpittömästi anteeksi sekä muistaa, että uskottomuuden käsittely kestää vuosia. Siis jos on aikomuksena jatkaa yhteiseloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pettänyt osapuoli mutta en mielestäni ainoa syyllinen osapuoli. Ja siksi en jaksanut kuunnella syyllistämistä ja jätin puolisoni.

Kerrotko tarkemmin miksi käännät syyttävän sormen itsestä poispäin. Se näet on tekopyhää.

Koska oli selkeää, että pettäminen johtui kaikesta toisen tekemisestä ja tekemättä jättämisestä. Syyttely on turhaa, myös minun syyttely.

Luottamus ei palautunut ja ero tuli 2 vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kuten muidenkin pettäjien kannattaa pyrkiä hyvittelemään petettyä ja pyytää useita kertoja vilpittömästi anteeksi sekä muistaa, että uskottomuuden käsittely kestää vuosia. Siis jos on aikomuksena jatkaa yhteiseloa. 

Ei auta, pettäjä ei oo enää luottamuksen arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pettänyt osapuoli mutta en mielestäni ainoa syyllinen osapuoli. Ja siksi en jaksanut kuunnella syyllistämistä ja jätin puolisoni.

Kerrotko tarkemmin miksi käännät syyttävän sormen itsestä poispäin. Se näet on tekopyhää.

Koska oli selkeää, että pettäminen johtui kaikesta toisen tekemisestä ja tekemättä jättämisestä. Syyttely on turhaa, myös minun syyttely.

Se minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

Minä petin liki 20 yhteisen vuoden jälkeen. Mies sai tietää vuosia myöhemmin ja se oli kamala vuosi. Ihan sillä että olin rikkonut hänet pahasti. Sitä kaduin, tekoa oikeastaan en. Se oli harkittu eikä mitenkään vahinko.

Parin vuoden kipuilun jälkeen sanoin, että nyt joko annat anteeksi tai erotaan. Sen jälkeen asiaan ei ole palattu ja minä olen tiennyt rajani.  

Nyt oltu yhdessä kolmekymmentä vuotta ja hyvin menee. Loppujen lopuksi yksi se oli pieni jakso elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molempien pitää pystyä hyväksymää asia ennen kuin suhde voi jatkua.

Mutta tuskin aidosti oikeasti pystyy täysin hyväksymään.

Kokemusta on. Mies katui syvästi ja yritin itse antaa anteeksi. Vuoden käsin ,mutta asia ei antanut rauhaa ja muuttui inhoksi miestä kohtaan. Hain eron ja sain mielenrauhan.  👍

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ap! Ei sinun tilanteesi mitenkään ainutlaatuinen ole. Ihan etsimättä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin

Muistan lukeneeni joskus, että mummokin oli ehdottoman parisuhdeuskollisuuden kannalla ja hänhän oli avioliitossa yli 50 vuotta ennen kuin jäi leskeksi pari vuotta ennen kuolemaansa. Hartaana kristittynä hän kyllä muistutteli Jumalan kymmenestä käskystä, mutta häneltä liikeni hairahtuneille myös ymmärryksen ja lohdutuksen sanoja. Joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven, hän usein siteerasi vapahtajaamme.

Mummo on nyt poissa, mutta hänen neuvonsa ja opettavaiset kertomuksensa jäävät hänen jälkeensä. Niiden avulla voi moni parisuhde vielä pelastua.

Ihana mummo 💕💕💕💕

Miten sellainen vaihtoehto että laittaa puntit tasan ja sitten taas jatketaan kuten ennenkin, eikö se olisi helpompaa molemmille?

Turha jäädä i h m i s j ä t e t t ä katsomaan. Siksi ero pettäjästä on hyvinvointiteko.

Vierailija kirjoitti:

Turha jäädä i h m i s j ä t e t t ä katsomaan. Siksi ero pettäjästä on hyvinvointiteko.

Minä olen kyllä mummon linjoilla. Syntisiä me olemme kaikki ja pelastumme ainoastaan armosta.

Vierailija kirjoitti:

Miten sellainen vaihtoehto että laittaa puntit tasan ja sitten taas jatketaan kuten ennenkin, eikö se olisi helpompaa molemmille?

Meinaan että olisi helpompi sitten samaistua toisen tunteisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha jäädä i h m i s j ä t e t t ä katsomaan. Siksi ero pettäjästä on hyvinvointiteko.

 

Minä olen kyllä mummon linjoilla. Syntisiä me olemme kaikki ja pelastumme ainoastaan armosta.

 

Eroaminen ei tarkoita muuta kuin että arvostaa itseään sen verran että vetää rajansa eikä anna kohdella kaltoin. Armoa ja empatiaa kannattaa antaa vain niille jotka ovat sen arvoisia.

Herramme ei antanut naulita itseään ristiin vanhurskaitten tähden. Hän teki sen, jotta syntiset saisivat tilaisuuden pelastua.

Tutki pipliaa ja lue huolella tämä vanha kirjoitus. Saatat tulla toisiin ajatuksiin sinäkin.

hobn shpas, khbr! deyn situatsye iz nisht zeyer khidush. afilu on zukhn, gedenk ikh an intsident vos meyn farshtorbenem bobe hot oft dertseylt vegn a por yor tsurik. a ney e famili e ha t gevaoyn t neb n mey n babe s kinde r heym , mi t a por , a man-kinder , a froy s kinde r au n afil u a gemeyner e gas . di mame (shtepmader) fun der mshpkhh oft kokhn zup in a groys fan. di bobe hot mir gezogt, az akhuts di kinder fun der mshpkhh, kenen aoykh di shkhnhs kinder kumen esn di zup. di zup iz geven gants laytish, spetsyel in batrakhtung fun di nokh-mlkhmh tnoim in di tsayt. s'zeynen arum geven a mkh tsetrafene kats aun amal hat di froy gelazt glitshn, az zi hat zey gekhaft mit trafn aun mit zey gemakht ir zuf. di bobe hot gezogt, az di zup in zikh iz nisht erger gevorn, ober zi hot take ongehoybn a bisl aoysmeydn dos ort ven zi hot gevust fun vanen dos fleysh in di zupn kumt. der fareyn hat zikh angehoybn mit aumgebrakhkeyt (khatsh di babe hat genutst derfar a myauser vart), aber di por hat nisht getrunken keyn traf alkahal. aun di bobe hot es aoykh nisht genutst, aun vu hot zi es gekont bakumen ven zi iz nor geven a kind. azoy alts ken pasirn aun aoyb ir dergreykhn di yodle, es vet faln aoyf di juniper, vi bobe shtendik gelernt.

Kun on tarpeeksi pitkään yhdessä, niin kaikki pettää. Usea pettää vähemmänkin yhdessäolon jälkeen. Miksi vaihtaa petturi toiseen petturiin, jos muuten menee hyvin. Tämänkin ketjun vastanneista osa ei edes tiedä tulleensa petetyksi, ja silti moralisoi täällä muita.

Ja onko se sitten oikeasti niin kamalaa, että hairahtuu joskus miettimään, kenen kanssa elämänsä haluaa jakaa. En oikeasti jaksa uskoa, että esim. koko ikänsä yhdessä olleet eivät koskaan miettisi, voiko muualla olla parempaa ja kävisivät sitä mahdollisuutta salaa katsomassa.