Töissä äitiysloman alkuun saakka?

Mulla ainakin tämä totaalinen kuumuus rasittaa kehoa niin, että lekuri laittoi saikulle kolmisen viikkoa ennen äitiysloman alkua. Kaikki arvot ovat kohdallaan, mutta jalat ovat turpeat kuin mitkä, varsinkin pitkän istumisen jälkeen. Parisen viikkoa loman jälkeen koetin olla töissä, mutta tietokoneella istutun päivän jälkeen jouduin kerrankin ajamaan töistä kotiin ilman toista kenkää, sepä vasta oli jotakin. Kuumuus vie voimat muutenkin , kun yöllä herään kuumottaviin ja pakottaviin jalkoihin. Kaikki jalkojen viilentäjät ja muut olen hommannut kaappiinni, mutta tulos niiden käytöstä on laiha. Vettä litkin jatkuvasti ja liikun, mutta eipä jalkojen vointi tunnu kohentuvan.



Täytyy myöntää että saikulle jääminen otti kovilla ja ottaa vieläkin. Pidän nimittäin työstäni ja työtovereistani. Kotona oleilukin hieman jännittää, kun pohdin, kuinka saan aikani kulumaan. Mutta kuten kaikki ovat minulle sanoneet, vauvan parhaaksi tässä lepäillään ja kerätään voimia synnytykseen.



Onko täällä muuten muita helteen uuvuttamia? Olisi mukava kuulla vinkkejä siihen, kuinka helpotatte oloanne.



piksumiksu, viikkoja 32

Olen raskaana viikolla 33+6, ja ystäväni kyseli tuossa muutama viikko sitten, että enkö tosiaan aio jäädä lainkaan sairaslomalle ennen äitiyslomaa. Hämmästyin ihan tosissani, että miksi pitäisi, jos ei ole sairas olo.



Toki sairaslomalle jäisin, jos en pystyisi tekemään töitä, mutta en silloin, jos pystyn. Ihan kuin koska tahansa muulloinkin. Tämä olis niinkuin minun logiikkani.



Olen kyllä sinänsä erikoistapaus, että olen freelancer ja teen töitä kotonani. Kotona on helppo levätä välillä ja lyhentää työpäivää, ja toisaalta sairasloma-ajalta ei kukaan maksele palkkaa - paitsi Kela, heh. Missään " varsinaisessa työpaikassa" en varmaan näillä helteillä olisi jaksanutkaan, mene ja tiedä.

Musta se kertoo jo aika paljon, että firmassa, jossa ei makseta palkkaa kuin lakisääteiseltä kahdelta vkolta sairasloma-ajalta, ei kukaan jää ennen aikojaan sairaslomalle...;)



Olen 100 % varma että on naisia, jotka jää sairaslomalle, vaikka kykenisivät olemaan töissä. Mutta ihan samalla tavalla on ihmisiä, siis ei-raskaana olevia, vaan ihan työssä käyviä, jotka hakevat sairaslomaa vaikka eivät sitä tarvitsisi. Mun avomiehen työpaikalla on yksi mies, joka ei juurikaan muutenkaan tee mitään, tulee töihin miten sattuu, ja lähtee taatusti ennen neljää, muiden raataessa ylitöitä. ja tämä mies jäi sairaslomalle burn outin takia :) Mutta kyseessä on varmaankin enemmänkin motivaation puute, kuin burn out. Ja pomoni (joka näitä sairaslomia tietenkin purnaa) VAIMO jäi omasta työstään sairaslomalle tosi aikaisin....ja myönsi ihan suoraan, että ei huvita. Teen pomon äidin kanssa töitä, ja olivat ihan nyrpeänä kun olin supistusten takia 2,5 vikkoa sairaslomalla...mutta tokkopa tämä pomoni äitini nyrpistelisi, jos olisi kyse hänen miniästään, ja tulevasta lapsenlapsesta....;)



Mutta sitäkin enemmän on varmasti niitä jotka sitä sairaslomaa raskaana ollessaaan tarvitsee. Eikä siitä saa potea huonoa omaatuntoa, vaan kannattaa jäädä, jos siltä tuntuu. Raskaudet on hirveän erilaisia, itselläni ei ollut mitään ongelmia kipeitä supistuksia lukuunottamatta, ja on saanut nukuttuakin, joten hyvin jaksaa...toisille taas pelkkä pystyssä oleminen on yhtä tuskaan Jokainen tekee jaksamisensa mukaan. Kauheaa jos sairaslomaa pitää kerjätä!!! Musta tuntuu että kaveripiirin neuvoloissa oikein tyrkytetään sitä.

eli siis siitä oon samaa mieltä et moni jää sairaslomalle, vain siksi, koska se on mahdollista ei siksi et se olisi tarpeellista. Itse jäin ekasta 2 vai 3 vko ennen äitiyslomaa, olen seisomatyössä ja yksinkertaisesti selkä ja jalat ei enää kestäneet. Hyvä kun työpäivän jälkeen jaksoin kotiin kävellä ja turvotusta riitti. Sairaslomaa sain melkein kerjätä lääkäriltä ja ekalla kerralla kun kysyin lomaa lääkäri kielsi ja käski vain kävellä hitaammin, olen töissä suurtalouskeittiöissä. No viikkoa myöhemmin sanoin etten todellakaan jaksa enää päivääkään. No pitkin hampain kirjotti sitten.



Syynä miksi hän ei halunnut kirjoittaa oli se että niin moni kerjää ensin sairaslomaa ja sitten huomataankin että aika käy pitkäksi kotona ja jos lapsi ei synnykkään juuri laskettuna ni sitten tullaan kerjäämään käynnistystä, koska ei yksinkertaisesti enää jakseta odottaa, kun ollaan oltu monta viikkoa kotona ilman mitään tekemistä.



Itselläni ei käynyt yhtään aika pitkäksi, nautin kun sain vihdoin levätä ja käydä ulkona, mitä en työpäivän päätteeksi ikinä jaksanut tehdä. Siivoilin ja nukkusin. Ja aika meni siivillä.



Samalla kerralla kun olin kerjäyksestä huolimatta saanut sairaslomani kuulin kahden äidin keskustelun, että hae vaan sairaslomaa, kyl niitten on pakko kirjottaa, mäkin jäin ku ei huvittanu enää mennä töihin. Kyllä vähän mietitytti, mutta minäkään en tullut arvostelemaan ketään ja on kaikkien oma asia mitä tekee. Ja itsekin meinaan jäädä toisesta aikaisemmin jos paikat ei kestä ja nyt kun on tosiaan vielä vilkas esikoinen, jonka kanssa on jaksettava iltaisinkin ja öisinkin.



Tulipas sekalainen kirjoitus, mutta kukin tyylillään, eikä se oo multa pois, miten muut tekee. Muuten yhdyn ketjun aloittaneeseen. Se on yleistä muuallakin.

Toivottavasti tässä toisessakin raskaudessa kaikki menee yhtä hyvin kuin ekassakin. Silloin en ollut koko raskausaikana päivääkään pois töistä, siis edes minkään normaalien flunssien tms raskaudesta riippumattomien syiden vuoksi. Ilmeisesti raskaus jotenkin paransi immuniteettia. Ja kyllä minulle taas kelpaisi vallan mainiosti syksy ja alkutalvi ilman flunssaa, tammikuulla kun on deadline. Äitiysloma alkaa kelan laskurin mukaan 15.12. eli siitä on ihan hyvä aika jäädä laittamaan joulua ; )

Nimittäin se, että moni käyttää raskautta syynä jäädä sairaslomalle kun on " kypsynyt" nykyiseen työpaikkaan. Haloo! Juuri tällaiset tapaukset aiheuttaa niitä vaikeuksia saada sairaslomaa silloin kun sitä oikeasti tarvitaan. Kyllähän henkinen väsymys toki on hyväksyttävä sairasloman syy, mutta onko sillä läheskään aina mitään tekemistä raskauden kanssa? Jos töissä mättää, on kaikille parasta etsiä se todellinen kaiherruksen syy. Muuten se odottaa siellä sen hoitovapaan jälkeenkin, sekin aika nimittäin joskus koittaa..

nojoo, niinhän se menee, että jos on kipeä tai jostain syystä ei työkuntoinen, niin silloin on syytä jäädä sairaslomalle. Niinhän se toimii ilman raskauttakin!



Niinhän se on, että jotkut hakevat sairaslomaa helposti ja ilman syytäkin ja toiset eivät sitten millään, vaikka olis syytäkin ja sitten kaikkea siltä väliltä. Me ihmiset toimitaan vaan niin eritavalla ja jokaisen omassa harkinnassa on oma toiminta. Niin ja me koetaan jokainen vaivamme omalla tavallamme, yhdelle pienikin vaiva voi tuntua hirveältä ja sama vaiva toisella ei tunnu missään.....



En ole kauheesti viihtynyt työssäni, joten ajattelin, että mitä aikaisemmin sieltä pääsisi pois, niin aina parempi. Mutta liian tunnollisena ihmisenä tiesin, että en kuitenkaan hakesi sairaslomaa ilman kunnon terveydellistä syytä (tyyliin pää kainalossa), niin päätin hakea suoraan varhennettua äitiyslomaa. Näin pääsin töistä pois itselleni riittävän aikaisin (hiukan alle 2kk ennen la:ta) Tämä hyvä ratkaisu, ei tarttenu turhaan miettiä mitään sairaslomia, eikä myöskään tarttenu turhaan kärvistellä töissä mahan kanssa jne. Tietysti olisi ollut kätevää, jos olisi ollut jotain lomia, joita olisi voinut pitää ennen äippälomaa, mutta kun ei ollut työpaikan vaihdoksen takia kertynyt, niin päätin käyttää tämän varhennetun hyväkseni, ettei tarttis ihan loppuun asti olla.



Rask. aika on sujunut hyvinkin mallikkaasti ja nyt tiedän, että en olisi ollut tarpeeksi huonovointinen, jotta olisin hakenut sairaslomaa.. mutta silti olisi ärsyttänyt olla töissä ja olisihan se ollut fyysisestikin melko rankkaa mahan kanssa(kiireellinen ja fyysinen työ) joten hyvä, että on saanut olla vapaalla ja shoppailla vauvalle tavaroita ja rentoutua:)



niin, ja olen muuten huomannut, että yleisesti ottaen me suomalaiset ollaan niin tunnollista porukkaa ja työmoraali on korkea, että harvapa kai sitä hakee saikkua ihan turhaan, vaikka sitä rask.aikana melko helposti kirjoitetaankin.?!



-martsu rv36+3

Kun mietin esim. omaa työpaikkaani ja täältä reilun vuoden sisällä mammalomalle jääneitä, niin ei tule mieleen yhtään! Onpa vielä niin, että kolme naista on synnyttänyt vauvan reilusti ennen aikojaan (n. rv 35 kieppeillä), eikä kukaan heistäkään ole ollut sairaslomalla, kaikilla siis ihan äkillisesti käynnistyneet synnytykset! Kaksi heistä jäi pari viikkoa ennen mammalomaa vuosilomia pitämään, yksi synnytti sunnuntaina kun perjantaina oli vielä töissä... Muut, normaaliin aikaan synnyttäneet on kaikki olleet mammaloman alkuun töissä, koska mitään syytä ei sairaslomalle ollut.



Omassa perhe- ja tuttavapiirissä trendi on ihan samanlainen. Noin kymmenessä tietämässäni raskaudessa vain YHDESSÄ on äiti jäänyt sairaslomalle, tämä äiti oli pienten ryhmässä päiväkodissa ja työ yksinkertaisesti kävi liikaa äidin voimille ja selälle. Jäi pari-kolme viikkoa ennen mammalomaa sairaslomalle. Mutta kaikki muut ovat olleet ihan loppuun saakka töissä ja itsekin olen pitänyt tätä sinä tavallisena tapana toimia.



Siksi ehkä omat ongelmat tuntuukin niin ristiriitaisilta: onko kaikilla muillakin ollut yhtä vaikeaa, mutta he ovat vain jaksaneet? Pitäiskö munkin jaksaa? Onko se sittenkin niin, että töissä on pakko olla, vaikka se vie illoiksi ja viikonlopuiksi kylkiasentoon sohvalle? Onko se niin, että työ on elämä ja sille pitää antaa ihan kaikki, mikä irti lähtee?



Ja sitten näistä ystävistä, joiden syitä palstalla pohditte... Olettekohan kuitenkaan heidänkään tilanteesta täysin perillä? Että voitte sanoa, että se ja se jäi saikulle muuten vaan? En minäkään herranen aika kulje täällä töissä tai edes vapaalla koko ajan valittaen olostani! Jos kysytään, että kuinka voin, niin vastaan yleensä " aivan hyvin!" . En osaa valittaa (kuin täällä palstalla ;)). Toki ihan läheisimmät tietää, mitä tuo " aivan hyvin" tarkoittaa. Mutta jos joku ei niin läheinen kaveri kuulisi, että olen jäänyt sairaslomalle, niin ihan varmasti hän miettisi, että mikähän sitäkin MUKA vaivaa, on ollut niin hyvävointinen...



Ja lopuksi se, että kyllä varmasti on heitäkin, jotka jää saikulle " ilman syytä" . Mutta kuten sanottua tässäkin ketjussa, heitä on muutenkin. On meilläkin töissä sellaisia ikuisia sairaslomalaisia, jotka jää jokaisesta nuhasta (ei edes kuumetta) ja yskästä viikoksi kotiin. Ja sitten on meitä, jotka tulee töihin jos siihen vain suinkin pystyvät. Ei tämä " laiskuus" ole mikään raskaana olevien ominaispiirre, jotkut ihmiset vain haluaa mennä sieltä mistä aita on matalin. Mutta kuitenkaan en usko, että suurin osa tai usea tai edes moni meistä raskaaana olevista jäisi pois töistä ilman oikeaa syytä. Ja ainakin täällä meillä päin se olisi todella vaikeaa, ei meillä neuvolasta kirjoiteta sairaslomaa muuten vaan!

en muita. Kieltämättä tekstini voi tulkita niin että tarkoittaisi jotain tuntemiani ihmisiä. En tunne niin monia raskaana olleita niin läheltä jotta tietäisin heidän sairauslomistaan, vain muutaman joilla on tod. ollut syytä jäädä lomalle.

Useampi kuin kaksi ennen minua kirjoittanutta kertoi jäävänsä saikulle ennen loman alkua vaikka eivät vielä tienneet sairautensa laatua.

Olen samaa mieltä että kaikkien tilanteet on erilaisia, vastustan vain sitä että päätetään jo valmiiksi että minä en ainakaan töissä jaksa olla loppuun asti.

..ainakaan oman kokemukseni mukaan. Kun pyysin nyt keskiraskaudessa yhden päivän sairaslomaa huimauksen vuoksi, jouduin suorastaan anelemaan sitä. Huimaus johtui stressin ja raskauden yhdistelmästä, enkä kaksi kertaa kasvoilleni pyörtyneenä enää haluaisi vähätellä pitkään jatkuvaa huimausta. Mutta siis, mulle sanottiin silloinkin, että " raskaus ei ole sairaus" , ja että jatkossa ei sairaslomaa saa " niin helpolla" . Itselleni jäi sellainen kuva, että en kyllä uskalla mennä pyytämään sairaslomaa minkään muun kuin kovan kuumeen tai supistelujen takia, passittavat kuitenkin vaan takaisin töihin. Mutta kai se on ihan neuvola- ja lääkärikohtaista...

Jäin sairaslomalle rv 20 supistelujen ja alhaisen hb:n takia. Oli ihanaa olla kotona ja katsella kasvavaa vatsaa, enkä todellaka miettiny työasioita. Mun mielestä jokainen jää pois töistä jos siltä tuntuu. Lapsi on niin arvokas asia, ettei riskejä kannata työn takia ottaa. ;)

En ole ihan varma, mitä ap tavoitteli kirjoituksellaan. En tiedä, oliko se vähän pahansuopaa ja tietämätöntä ihmettelyä vai iloisuutta siitä, että oma vointi sallii työt ä-loman alkuun, vai mitä lienee.



Noin lähtökohtaisesti voi kai olla sitä mieltä, että toisen housuihin tai hameeseen voi olla vaikea asettua. Kaikki olemme erilaisia ja reagoimme eri asioihin eri tavalla. Miksipä se asia muuttuisi sitten raskausaikana?



Itse en kuitenkaan uskaltaisi hevin alkaa epäillä toisen ihmisen sairausloman tarvetta. Eihän sitä voi tietää, mitä murheita ja ongelmia raskaudessa on takana. Esimerkiksi minulle on sanottu töissä, että näytän ulospäin pirteältä, kun varoitin, että menen lääkäriin ja saatan joutua sairaslomalle. Vastasin siihen, että eivätpä ne supistukset näy ulospäin.



Toki on toinen asia, jos joku ihan hehkuttaa siitä, että laiskuuttaan hakee sairaslomaa, kun työt eivät huvita. Onneksi en sellaisia ihmisiä tiedäkään.



Minun periaatteeni ainakin tässä asiassa on se, että elää ja antaa toisten elää. Kukin toimii omantuntonsa mukaan. Itse ainakin olen hyvällä omallatunnolla tämän viikon sairaslomalla supistusten takia, sillä en itse ottanut koko saikkuasiaa esille enkä sitä anonut/pyytänyt. Lääkäri itse sanoi, että hänen mielestään lepo on tarpeen ja so be it!



Viime raskaudessa olin yhtä keskiraskauden sairaslomaviikkoa lukuun ottamatta töissä ä-loman alkuun saakka. Ehdin nauttia ä-lomasta kaksi päivää, kun esikoinen alkoi syntyä.



Tottakai on vain hienoa, että ei ole ongelmia, joiden takia pitäisi jäädä aiemmin sairaslomalle. Mutta ehkä sellaisten on sitten jotenkin vaikea tajuta niitä, joilla siihen aihettaon. Etenkin kun ne aiheet eivät välttämättä näy päällepäin. Taatusti on sellaisiakin, jotka anovat ja saavat raskausaikana sairasloman ilman fyysisiä tai muita päteviä lääketieteellisiä syitä, mutta mitäs sitten. Miksi turhaan vaivata omaa päätään moisilla? Oma häntäänsä ei ehkä kuitenkaan kannata liikaa nostaa sillä, että on niin onnekas, ettei ole tarvetta jäädä pois töistä missään vaiheessa.



Itse toivon hartaasti, että tämä sairaslomaviikko on ensimmäinen ja viimeinen tämän raskauden aikana. En siitä kirkkaampaa kruunua saa, että olen töissä ä-loman alkuun saakka. MUTTA jos niin onnellisesti käy, se tarkoittaa sitä, että raskaus sujuu hyvin ja vauva voi hyvin, mitkä ovat pääasioita.



Saatoin kärjistää ap:n pointin ja anteeksi, jos niin tein, mutta kyllä ehkä oli aihettakin provosoitua. :-)