Töissä äitiysloman alkuun saakka?

toivon, suoraan sanoen, että voin jäädä sairaslomalle ennen äippäloman alkua.



Ammatiltani olen maatalouslomittaja, ja pidän työtäni sen verran raskaana, että jonkin verran vaarallisenakin, etten usko lähinnä uskaltavani olla töissä loppuaikoina.

Uskon kyllä ehkä jaksavani, kannettavaa taakkaahan voi aina pienentää ja töitä joiltain osin muutenkin helpottaa, mutta eläimen aivoituksia kun ei voi ennakoida.



Moni vetoaa siihen että maatalojen emännät itsekin tekevät " loppuun asti" työnsä, mutta monikaan ei ota huomioon että emännällä on samat työt ja tutut eläimet kaiken aikaa, lomittajalla vaihtuu työ parhaassa tapauksessa 5-7kertaa viikossa, ja eläimet on aina vieraita. Ja muun lisäksi työt olisi tehtävä tietyssä ajassa, talon väki itse voi tässä vähän luistaakin, mutta lomittaja ei.



Tässä siis mun syy siihen että kvin haluaisin jäädä pois töistä aiemmin. Eikä siis ole kyse jaksamisesta, vaan ihan silkasta pelosta - arveluttaa jo nyt olla useiden satojen kilojen painoisten eläinten välissä, kun voivat " lytätä" väliinsä milloin vain..saati sitten ison masun kanssa.



Tappert rv9+5 vasta!!

Ekassa raskaudessa jouduin jäämään kuukautta ennen saikulle. En omasta halusta vaan siksi, että kyseessä oli seisomatyö ja takareidet huusi hoosiannaa seisoskelun takia. Töissä olisin ollut mieluusti, koska siellä tapasi muita ihmisiä ja aika kului kivasti. Tokan raskauden aikana olin istumatyössä ja ajattelin että loppun asti olen töissä. Pettymys oli todella suuri kun jouduinkin jäämään sitkeän poskiontelotulehduksen, astman ja supistelujen takia saikulle. Ainakaan minä en kummassakaan tapauksessa olisi halunnut jäädä pois töistä, mutta parempi voida molempien hyvin.



Nyt olen kolmannen raskauden alkuvaiheessa ja toivottavasti saan olla töissä loppuun asti. En ole mitenkään suunnitellut saikkua, elän sen mukaan mitä elämä tuo tullessaan.



Kotona on ainakin mun mielestä ollut tylsää, kun muut on töissä eikä seuraa juurikaan ole.



-m- rv 10+2

Ekaa odottaessani tein kevyttä, mutta henkisesti stressaavaa istumatyötä. Jäin mammalomalle päivälleen virallisen äitiysloman alkamispäivänä.



Toista odottaessani olin yhä samassa työpaikassa, mutta työpaikan henkinen ilmapiiri oli aivan kamala ja vielä viime metreillä meillä oli pienimuotoinen työoikeustaistelu firman kanssa, minkä seurauksena minun ja muutaman muun työntekijän niskaan hetettiin lokaa oikein urakalla. Jäin pois stressin vuoksi. Virtsaan ilmaantui sokeria ja proteiinia eikä tuolloin jääty enää odottamaan huimia verenpaine lukemia tai muita oireita. Saikulle jäin kolme viikkoa ennen virallisen äitiysloman alkua.



Nyt kun odotan tätä kolmatta, olen kymmenisen vuotta edellisiä raskausaikoja vanhempi ja ammattikin on vaihtunut. Työskentelen raskaassa ja vaativassa hoitoalan ammatissa, jossa henkilökuntaa oli aivan liian vähän/vuoro. Jouduin nostelemaan potilaita täysin yksin, varsinkin aamuvuorossa, kun ei ollut kaveria apuna. Juoksin kaikki työvuorot läpeensä soivien kellojen perässä, enkä ehtinyt kunnolla syödäkään.



Fysiikkani sanoi yhteistyön poikki ja tässä nyt kärvistellään miltei puoli-invalidina retkahtaneen selän kanssa ja toivotaan, ettei tilanne selän kanssa pahene. Viikkoja vielä riittää taivallettavana...Vaikkei selkäni olisi mennyt, olisin työn raskauden vuoksi joutunut joka tapauksessa jäämään saikulle jo paljon ennen loman alkua. Ihan näin aikaisin en olisi ollut siihen valmis, vaikka turhaan en saikulle mielestäni jäänyt.



Oikeastaan neuvolan henkilökunta ja muut ympärilläni olevat ihmiset ja varsinkin työkaverit ihmettelivät jo pitkän aikaa, miten oikein jaksan, vaikka odotan. Työkaveritkin, jotka eivät edes olleet raskaana, kokivat olevansa fyysisesti ja henkisesti täysin riittämättömiä ja poikki.



Kanelisokeri 25+6

Mäkin olin sairaslomalla kivuliaiden supistelujen vuoksi....enkä vähiten epäile että työstressi olisi ollut osasyyllinen niihin...



Meillä työilmapiiri sanonko suoraan mistä, olen ollut pomon likasanko äippälomauutisen jälkeen.....meitä kun on jäänyt useampi ja minun jälkeenkin jää (äitiyslomalle siis), ja koska teen pomon kanssa läheisesti töitä, mun niskaan on hyvä kaataa kaikki.



Mutta vilpittömästi toivon että saan olla loppuun asti (enää 5 vkoa, jee:), koska kestää sitä pienet paineet pomon suunnaltakin, mielummin kuin makaa himassa...mulla ei ainakaan tahdo päivät kulua millään kun on esikoinen tulossa, niin ei ole lapsiakaan huollettavana. Puhumattakaan rahasta...joten mullä ei ole aikomustakaan jäädä sairaslomalle, jos ei ole ihan pakko....tarvitsen tätä sosiaalista kanssakäymistä mitä täällä on, kotona ehtii olla sitten myöhemmin ihan riittävästi.



Tosin en arvostele niitä, jotka jäävät työn fyysisyyden vuoksi aikaisemmin lomalle....tai sen takia että ovat tosi väsyneitä. Itse olen ainakin toistaiseksi ihan pirtsakka.



Se raha on muuten kumman kova motivoimaan, meillä ei kukaan näistä äitiyslomalaisista ole jäänyt ennen aikojaan...työnantaja kun ei maksa kuin 2 vkon palkan ja loput kela, joten kummasti motivoi :)

Ei työn tarvitse olla vaarallista, ei edes fyysisesti raskasta, kyllä henkinen rasitus voi yhtä lailla olla liikaa erityisesti viimeisinä viikkoina ennen äitiyslomaa.



Itse opettajana lievällä jännityksellä odotan töiden alkamista, sillä nyt jo selkä särkee lyhyenkin seisomisen jälkeen ja toisaalta istuminen saa aikaan pahan olon ja suppareita. Miten teen työtäni, jos en voi istua tietokoneella valmistelemassa opetusta tai toisaalta en voi puhua luokan edessä, jos selkä ei kestä seisomista.



Jotenkin alkuperäisen kirjoituksesta tulee sellainen olo, että saikulle jäävät vain haluavat luistaa työstään, käyttäen raskautta tekosyynä. Enpä usko, että ainakaan kovin moni siihen ryhtyy. Ennemmin kannattaisi olla tyytyväinen, jos on itse niin hyvässä kunnossa, että jaksaa ja pystyy työnsä loppuun asti hoitamaan.



Toisaalta raskausaikana ei kannata ottaa yhtään turhaa riskiä eikä vaarantaa vauvaa eikä itseäänkään, ennemmin sitten sairaslomaa vähän heppoisemmillakin perusteilla.



t. frilla rv. 23+5

Mä olin kahden edellisen raskauden aikana ihan loppuun asti töissä (siis siihen asti kun äippäloma virallisesti alkoi) mutta ei se mitään herkkua aina ollut kun piti lähes 8h päivässä seisoa. Sinnittelin kuitenkin. Eka lasta odottaessa terveydenhoitaja neuvolassa aina kyseli että miten jaksan töissä ja tarvinko sairaslomaa. Mun mielestä se oli vähän hassua että tyrkytettiin lomaa joka neuvolakäynnillä n. rv 20 jälkeen, vaikka sanoin olevani ihan hyvässä kunnossa ja jaksavani töissä. En viittinyt huvikseenkaan lomaa pyytää ja töisä aikakin kului paremmin. Nyt kolmatta odottaessa on ollut kaiken maailman vaivoja alusta asti mutta olen kotona koska olen hoitovapaalla. Töissä en kyllä pystyisi nyt olemaan koska on sen verran hankala olo selän ja jalkojen vuoksi. Nyt ymmärrän kyllä heitä jotka joutuvat hakemaan sairaslomaa raskauden vuoksi.

olisi aihetta jäädä sairaslomalle. Olen ihan alkumetreillä ja jos vaan on pahoinvointia meinaan jäädä pois.

Voipi olla, että noin yleisesti ensisynnyttäjien iän nousulla ja työelämän vaatimuksilla voi olla osuutta asiaan. Ja ehkä ei olla valmiita hampaat irvessä kestämään mitä tahansa, jos vaihtoehtoja on.



Ekassa raskaudessa mulla oli paljon supistelua. Ehdin äitiyslomailla pari päivää ennen kuin vauva syntyi. Tässä raskaudessa otan ihan varmasti iisimmin, vaikka ei tiedetä, mikä ennenaikaisuuden aiheutti. Olisin saanut sairauslomaa rv 22 supistusten takia, mutta koska paikat olivat tiukasti kiinni, ajattelin katsoa ainakin seuraavaan kontrolliin saakka. Olen sikäli onnellisessa asemassa, että voin tehdä jonkin aikaa töitä kotonakin. Toivon siis voivani tehdä töitä äitiysloman alkuun saakka ja toivon, ettei vauva synny ennen sitä.



Mun tuttavapiirissä ei ole " turhaan" sairauslomalle jääneitä. Enemmän saan kuulla, ettei raskaus ole sairaus tai että kaikillahan supistelee jne.

Hmm... Kummanko itse valitsisin? Hyvän voinnin, kivuttoman selän, mielenkiintoisen työn ja mahtavat työkaverit vai tämän nykyisen tilanteen: selkä kipeänä, käveleminen vaikeaa, oleminen vaikeaa, silti yritän sinnitellä... Ja tehdä ne työt.



Teen ns. kevyttä istumatyötä. Mutta tämä kevyt, 8h päivässä istuminen käy mun selälle (jossa siis perustavanlaatuista vikaa muutenkin) aika rankasti. Monen työpäivän jälkeen olen illalla kotona voinut vain maata kylkiasennossa sohvalla, kaikki muu on ollut tuskaa. Aamuisin selkä on yleensä ok, mutta mitä pidemmälle päivä ja työviikko menee, sitä kipeämpi olen. Olen päättäänyt (työtilanteen takia), että yritän jaksaa elokuun loppuun. Yritän. Mutta sen kauempaa en aio itseäni rääkätä, vaikka silloin äitiysloman alkuun olisi vielä 3 viikkoa.



Minusta raskaana olevan ei ole mikään velvollisuus kuluttaa itseään loppuun työssä niin, että illalla ja viikonloppuna ei onnistu mikään muu kuin makaaminen! Mitä jos kyse olisi ihan ns. normaalitilanteesta? Kuinka moni olisi valmis siihen, että juuri ja juuri jaksaa työt, mutta töitten jälkeen ei enää mitään? Että illat on niin kipeä, ettei ylös pääse?



Kyllä mulla on jo nyt tosi tiukkaa sanoa 3v. esikoiselle, että äiti ei vaan voi, äiti ei jaksa, äiti ei pysty... Vaikka pystyisi aivan hyvin, jos ei tarvitsisi rasittaa selkää joka päivä äärirajoille!!!



Jokainen raskaana oleva menköön omien tuntemustensa mukaan! Jos olo on mainio, eikä työtä ja muuta elämää haittaavia vaivoja ole, niin sitten pysyköön töissä. Vaan jos kipu ja väsymys saa vallan ja elämä on yhtä työpäivästä selviytymistä ja siinä se, niin onko järkee...?



Marrastoive rv 28+5

Jos kaikki menee yhtä hyvin kuin tähänkin saakka, enköhän jaksa olla töissä loppuun saakka. 3 viikkoa olisi vielä jäljellä äitiysloman alkuun. Toimistotyössä olen, joten sekin varmasti auttaa asiaa ja toisaalta on pakko perehdyttää sijaista.



Jaksamista ja hyvää vointia kaikille!



Kamu 31+4

Niinpä, monesti äiti tajuaa, että raskausaika on raskasta, mutta työnantaja tai työkaverit eivät sitä tajua. Jaksaminen on muustakin kuin äidistä kiinni. Sama monen muun asian kanssa: esim. läheisen kuoleman aiheuttamasta surusta pitäisi toipua hautajaisiin mennessä, ja sitten painaa taas töitä täysillä.

Monet, jotka jäävät pakolla sairauslomalle, eivät yleensä muuta toivokaan kuin että pääsisivät tekemään jotain ainaisen makoilun sijasta, koska makaaminen se vasta raskasta onkin.

marrastoive:

Minusta raskaana olevan ei ole mikään velvollisuus kuluttaa itseään loppuun työssä niin, että illalla ja viikonloppuna ei onnistu mikään muu kuin makaaminen! Mitä jos kyse olisi ihan ns. normaalitilanteesta? Kuinka moni olisi valmis siihen, että juuri ja juuri jaksaa työt, mutta töitten jälkeen ei enää mitään? Että illat on niin kipeä, ettei ylös pääse?

Marrastoive rv 28+5

En todellakaan tarkoittanut että kaikki raskausaikana saikulle jäävät olisivat työtä vieroksuvia, laiskoja yms. Tarkoituksenani oli lähinnä ihmetellä sitä kun ainakin minun ympäristöni jo suorastaan odottaa että koska minä jään sairaslomalle. Voi herran jestas, ei raskaus ole sairaus, niinkuin jo aiemmin tässä viestiketjussa todettiin. Neuvolassakin sanottiin jo viikolla 16 että heti vaan jos vähänkin siltä tuntuu, niin otat yhteyttä ja kirjoitetaan sairaslomaa.



Tottakai jos oireita on ja esim. selkä ei kestä normaaleja työpäiviä, niin eihän silloin töissä voi olla. Mutta ihan oikeasti, minun lähipiirissäni on tämän vuoden puolella jo kaksi ihmistä jäänyt saikulle ennen rv 30. Syynä se, että ei kerta kaikkiaan jaksa tehdä töitä. Jos minulta kysyttäisiin, niin en jaksaisi tehdä töitä ilman raskauttakaan, olisin paljon mielummin lasten kanssa kotona ja nukkuisin myöhään. Vitsi, vitsi (ennenkuin joku vetää herneen nenään).



Olen itse palaamassa työelämään 7 viikon loman jälkeen. Työni on nykyisin yli 50% pelkästään istumista. Eli jännityksellä itsekin todella odotan kuinka selkäni, jonka kanssa minulla muutenkin on ongelmia, kestää moiset istumissessiot. Ja olen todellakin valmis jäämään ko. vaivan vuoksi saikkarille, mutta en missään nimessä vain sen takia että olen raskaana.



Ap, Teppis ja Juniori 20+6

en tarvinnut sairaslomaa ennen äitiysloman alkua. Vointini oli loistava koko raskauden ajan. Mutta en olisi epäröinyt hetkeäkään pyytää sairaslomaa, jos olo olisi sen vaatinut. Ja tähän lasken myös raskauden aiheuttaman väsymyksen, joka toisilla on todella raju. Vauvan synnyttyä äidin on jaksettava hoitaa vauvaa, joka voi joskus olla hyvinkin raskasta. Minusta on turhaa siirtää raskauden aikaista väsymystä äitiyslomaan. Parempi, että äiti on mahdollisimman hyvissä voimissa vauvan syntyessä.

koska opiskelin yliopistossa esikoista odottaessani. Kävin ihan normaalisti luennoilla, tein opiskeluun liittyviä labratöitä, samoin erilaisissa ekskursioissa tuli käytyä ihan loppuun saakka (eli vauvan syntymään asti, rv 40+1). Tosin yhdeltä luennolta lintsasin rv 39+2 koska luento kesti neljä tuntia ja tiesin kokemuksesta että ko. luennoitsija ei pidä taukoja. Minulla oli tosi paljon harjoitussuppareita, mutta " työni" oli lähinnä istumatyötä ja mielenkiintoista, joten jaksoin kuitenkin pääasiassa ihan hyvin. Olisi tuntunut tyhmältä lojua kotona kun ihan hyvin pystyin käyttämään sen ajan opiskeluun. Töissä oleminen olisi ehkä ollut vähemmän motivoivaa, koska rahaa tulee oli töissä tai ei. Mutta jos olisin jättänyt opintoja suorittamatta, se olisi kostautunut oman valmistumisen lykkääntymisenä tai harvoin järjestettävien, mielenkiintoisten kurssien missaamisena.

Teppis, kuvitteletko oikeasti, että täällä sankoin joukoin ilmoittautuu äitejä, jotka jäävät kotiin vain laiskuuttaan? Varmasti sellaisiakin on, mutta eivät he tässä ketjussa sitä tunnusta.

Väsymys, johtui se sitten raskaudesta tai muusta syystä, voi olla riittävä ja pätevä sairausloman peruste. Sitä on ulkopuolisen vaikea arvioida. Kyse ei välttämättä ole siitä, ettei viitsisi mennä töihin.

Omalla kohdallani raskaus ei ole sairaus, mutta ei tämä olo ihan terveeltä ja normaaliltakaan tunnu.

Joistakin neuvoloista tuntuu saavan sairauslomaa varsin helposti, joistakin sitten saa kerjäämällä kerjätä ja kuulla tuota " raskaus ei ole sairaus" -mantraa, vaikka aiempien kokemusten perusteella äidillä on syytä olettaa, että kaikki ei ole kunnossa.

Teppis:

Tottakai jos oireita on ja esim. selkä ei kestä normaaleja työpäiviä, niin eihän silloin töissä voi olla. Mutta ihan oikeasti, minun lähipiirissäni on tämän vuoden puolella jo kaksi ihmistä jäänyt saikulle ennen rv 30. Syynä se, että ei kerta kaikkiaan jaksa tehdä töitä. Jos minulta kysyttäisiin, niin en jaksaisi tehdä töitä ilman raskauttakaan, olisin paljon mielummin lasten kanssa kotona ja nukkuisin myöhään. Vitsi, vitsi (ennenkuin joku vetää herneen nenään).

Ap, Teppis ja Juniori 20+6

olin ykköstä odottaessa töissä äitiysloman alkuun asti. Ainoastaan flunssan vuoksi vietin 3 päivää sairaslomaa. Työni oli (ja on) hoitoalalla, joten melko fyysistä. Työkaverit onneksi huomioivat tilani, ja sain jättää raskaimpia heidän huolekseen.



Nyt kakkosta odottessa (25+0) olen vielä hoitovapaalla. Mutta jotenkin tämä tuntuu raskaammalta ja hankalammalta kuin ensimmäinen odotus, joten ehkäpä nyt joutuisin sairaslomaa hakemaan supistelujen vuoksi. Niitä kun telee herkästi jo ykkösen kanssa ulkoillessa (kuumuus ja kävely).

Teppis:

Tottakai jos oireita on ja esim. selkä ei kestä normaaleja työpäiviä, niin eihän silloin töissä voi olla. Mutta ihan oikeasti, minun lähipiirissäni on tämän vuoden puolella jo kaksi ihmistä jäänyt saikulle ennen rv 30. Syynä se, että ei kerta kaikkiaan jaksa tehdä töitä. Jos minulta kysyttäisiin, niin en jaksaisi tehdä töitä ilman raskauttakaan, olisin paljon mielummin lasten kanssa kotona ja nukkuisin myöhään. Vitsi, vitsi (ennenkuin joku vetää herneen nenään).

Tässä sinä sekoitat jaksamisen ja viitsimisen aika pahasti! Se ettei " jaksa"

töissä normaalistikaan vaan mielummin vaikka makaa sohvalla kotona on laiskuutta. Sen sijaan se, ettei raskaana jaksa enää töissä on kai useimmille siitä syystä sairaslomalla oleville ihan todellista totta.

Ei se ole sen huonompi syy kuin supistukset tai selkäsärytkään ja tosi outoa, että ylipäätään haluat muiden syitä täällä ruotia (tuttaviesi). Ole onnellinen, että sinulla raskaus ei vaikuta jaksamiseen ja anna muiden olla sairaslomalla, jos he sitä tarvitsevat :)

Itse jäin 3 viikkoa ennen äitiysloman alkua sairaslomalle, koska selkä- ja liitoskivut haittasivat työtä. Ja ennenkaikkea koska koko pitkän päivän työssä täysillä painettuani, olin illalla niin rikki&kipeä, etten mihinkään muuhun kyennyt kuin makaamaan kipujen vallassa. Ei ole ihmisarvoista elämää ja kun kotona on kaksi lasta, jotka kaipaavat myös äidin huomiota, oli tämä sairasloma ainoa oikea ratkaisu. Varmana jotakuta tämäkin nyppii, mutta ihan vapaasti. Minä ajattelen ensisijaisesti omaa ja perhen hyvinvointia. Selkäkivuilta en välty täällä kotonakaan, lasten kanssa joutuu esim kävelemään puistoon jne joka tietää illalla kovia kipuja ja huonosti nukuttua yötä, mutta ainakin seuraavan päivän voin sitten ottaa rauhallisemmin omaan tahtiin.

Kauhean pitkä puolustuspuhe, mutta oikeasti nyppii sellainen, että joku toinen ottaa asiakseen kommentoida muiden sairaslomien oikeutusta...

Mayella rv 33

niin aina joku ymmärtää väärin.



Niinkuin jo edellisissä viesteissä mainitsin, tarkoituksenani EI TODELLAKAAN ollut arvostella kaikkia saikkarille jääviä ihmisiä. Miten nyt oikein asian esittäisin, ilman että aiheuttaisin sen enempää mielipahaa kanssasisarille. Eli, vaikka toisten ihmisten tekemisiä ei tällä palstalla saakkaan ihmetellä, niin siitäkin huolimatta aion kirjoittaa seuraavan asian: en tunne yhtään synnyttänyttä naista joka ei olisi jäänyt sairaslomalle ennen äitiyslomaa! Tämä ja ihmisten odotus siitä, koska itse jään sairaslomalle, saivat vaan minut ihmettelemään tilannetta. Minusta kun tuntuu siltä että minua pidetään jotenkin " outona" kun olen ollut töissä äitiysloman alkuun saakka. Täällä meilläpäin se on ihan oikeasti enemmän sääntö kuin poikkeus, jäädä saikkarille siis.



Ja se on ihan puhdas fakta että 10-20 vuotta sitten ei jääty samalla lailla saikkarille kuin nykyään. Tuskin se elämä on ollut yhtään sen kevyempää silloin. Päinvastoin, 20 vuotta sitten harva mies vielä osallistui samalla lailla lasten- ja kodinhoitoon kuin nykyään.



Lisäksi, kun en osaa suutani pitää kiinni (vaikka toisten ihmisten elämää ei täällä saakkaan kommentoida). Ei siinä että asia kenellekkään mitenkään kuuluisi tai ketään kiinnostaisi, mutta toinen näistä ystävistäni joka jäi tämän vuoden puolella saikkarille 6 viikkoa ennen laskettua aika veti täysiä työpäiviä omalla raksallaan vielä viikolla 38. Eli se siitä laiskuus/oikeasti väsynyt-vertailusta...

No ei siinä sitten mitään, mutta ei kannata kuvitella, että kaikilla olisi samanlaisia kokemuksia kuin itsellä on. Mun kokemukseni tuttavapiiristäni on, että hyvälläkin syyllä sairauslomaa on joutunut kerjäämään.



Kuten todettu, itse olin edellisessä raskaudessa töissä äitiyslomaan alkuun saakka sillä seurauksella, että synnytin rv 35+3. Vointini oli loistava, mutta olisi pitänyt käydä tarkistuttamassa, mitä " harjoitus" supistukset saavat aikaan. Tässä raskaudessa aion tarvittaessa pyytää, että saan joko tehdä töitä kotona tai saan sairauslomaa, jos supistuksilla on tehoa - olkoonkin, että muuten tuntisin olevani elämäni kunnossa. Muut tehkööt, mitä terveys ja omatunto sallivat.



Ja yhä edelleen: tuskin ne laiskottelijat ja lusmuilijat tähän ketjuun tulevat lällättelemään.

...kuten joku tuossa totesikin aiemmin, niin töihin niin totaalisesti kypsyneenä voisin jäädä kyllä saikulle loppuvaiheessa. Yksi jos toinen on työpaikaltani jäänyt lähiaikoina saikulle pitkäksi aikaa, kuka mistäkin syystä, mutta ennen äippälomaa tuntuvat kaikki aloittavan lomansa sairaslomalla. (nopea yleistys) Kertoo varmaan osittain työilmapiiristä...



Muutoin en kyllä ole saikkuja pahemmin pitänyt, vähän turhankin tunnollisesti olen aina flunssaisena töissä istunut ja sairastelen muutoinkin harvoin. Jotta jos tuntuu yhtään siltä, että saikulle voisi jäädä ennen äippälomaa, niin en kyllä arastele käydä sitä hakemassa. Tältä siis tuntuu tällä hetkellä..... mutta saas nähdä... Raskaudesta kertoessani pomo vaikutti lähes yllättyneeltä, että en ole joutunut sairaslomia tähän mennessä huonon olon tms takia pitämään..



rv 18