Lue keskustelun säännöt.
Nukuttaminen
11.08.2006 |
Tiedän nyt sohaisevani ampiaispesään, mutta teen sen kumminkin:
Miksi niin monet nukuttavat lapsiaan? Lapsemme on vauvasta saakka nukahtanut omaan sänkyynsä ja sittemmin omaan sänkyynsä omassa huoneessaan. Nyt vähän yli vuoden ikäisenä jää sinne enemmän kuin mielellään sekä päiväunille että yöunille mennessä. Jos ei ole kovin väsynyt höpisee ja leikkii aikansa, nukahtaa sitten. On ollut hankalampiakin aikoja, mutta meillä periaatteena on ollut, että kun sänkyyn on menty, pois ei oteta. Joskus on jouduttu käymään rauhoittelemassa, kun on itkenyt, mutta nämä ajat ovat olleet lyhyitä ja ohimeneviä.
Lapset ovat yksilöitä, uskon kyllä, mutta luulen kuitenkin, että aika moni nykyisin nukutettavista lapsista oppisi kyllä nukahtamaan itsekseenkin aika pienellä vaivalla. Jossain ketjussa nukuttajat sanoivat, että on heillä aikaa eikä se nukuttamiseen kuluva aika heitä haittaa, mutta herranen aika, jos nukuttamiseen kuluu vaikka tunti vuorokaudessa, niin sehän tekee 365 tuntia vuodessa, mikä tarkoittaa sitä he käyttävät yli kaksi viikkoa vuodesta lapsen nukuttamiseen. Minä kyllä keksin itselleni mielekkäämpääkin tekemistä sille ajalle :-).
Kommentit (10)
Mä yleensä luen sen ajan, siis omaa kirjaa, joten teen juuri sitä, mitä haluankin, JA samalla lapseni saa nukahtaa äidin viereen. Syynä nukuttamiseen on se, että mulle itselleni yksinnukkuminen oli lapsena monta vuotta ihan kamalaa. Näin hirvittäviä painajaisia ja ahdistuin jo nukkumaan menon ajatuksestakin. Olin myös kateellinen kavereilleni, joille luettiin iltasatu, meidät vaan peiteltiin sänkyyn. Nyt voin omalle lapselle antaa jotain sellaista, mitä ilman olen itse jäänyt.
Sitäpaitsi nukkumaanmenoaikana on hyvä puida päivän tapahtumat läpi, jos joku on jäänyt vaivaamaan tai mikä on ollut kivaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toimi toi vuoden ja neljä kk. Sitten alkoi toisenlainen vaihe, jossa ei rauhoitukaan leikeiltään sänkyyn. Harvoin jaksamme rauhoitella, kun emme ole siihen tottuneet, mutta homman saamme hoidettua myös sillä, että menemme itse nukkumaan (joskus näyttelemme, joskus jäämme petiin), silloin hänkin rauhoittuu nopeasti nukkumaan. Ja varsinkin silloin, kun aiomme itse vielä valvoa ja toinen käy valenukkumassa lapsen nukahtamiseen saakka, on mielestäni meilläkin kyse nukuttamisesta. Harmi. Paluuta takaisin yritellään, ja välillä onnistutaankin.
Meillä ainakin esikoinen on ollut juuri sellainen että luetaan satu ja jätetään sänkyyn. Koskaan ei tule pois sängystä vaan kiltisti makaa siellä vaikka joskus on kestänyt 2 tuntia ennen kuin uni on tullut.
No toinen lapsi on sitten sellainen joka aina joillain syyllä tulee keittiöön (pissahätä, jano, tyyny huonosti, ei saa peittoa, jne) ja saa monta kertaa juosta laittamaan takaisin. kolmas sitten on taas sellainen että jos on väsynyt nukahtaa omaan sänkyyn, mutta jos unta pitäisi " hakea" niin ei tosiaankaan viihdy siellä sängyssä.
Meillä menee parhaiten se että lapset nukutetaan " jonossa" eli ensin luetaan esikoiselle, sitten kakkoselle ja lopuksi nukutetaan kuopus. Ja vaikka en olekaan jokaisen sängyn vierellä siihen asti kun nukahtaa, niin aikaa mulla menee ainakin 30minuuttia siihen että kaikki on sängyissään. Ja kuopuksen nukutan siten että katson telkkua ja hän nukahtaa syliini. Voisin tietysti käyttää tuon ajan muutenkin, mutta näin kaikki nukahtaa eri huoneissa eikä pulise keskenään.
että iltasadun lukeminen ei ole mun mielestä nukuttamista, vaan osa normaaleja iltarutiineja. Meillä se ei ole toistaiseksi ohjelmassa, koska lapsemme ei vielä osaa kaivata sitä, mutta joskus tulevaisuudessa kyllä.
Enkä usko nukuttamistarpeen aina johtuvan siitäkään, että on useampia lapsia. Veljelläni on kaksi alle kahden vuodne välein syntynyt lasta, jotka ovat aina jääneet sänkyynsä kiltisti nukkumaan. Heitä hoitaessa joskus aikoinaan itse päätin, että näin minun lapsenikin tekee.
ap
minä päätin aikoinaan ihan samoin. Mutta vaikka ne lapset jättää sinne sänkyyn, niin ne aina ole siellä kiltisti vaan pääsevät pois.
Voi toki olla että kaikki lapsesi tulee olemaan sellaisia jotka eivät sängystään poistu, mutta varaudu kuitenkin siihen että jonkun lapsen kanssa saat juosta laittamassa sänkyyn monesti ja silloin huomaat että pääset helpommalla kun istut vieressä 15 minuuttia jotta nukahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kohta 6v ja reilu 2v lapset ja aina ollaan nukutettu... Toivottavasti kenekään muunkaan elämä ei mene piloille siitä, että nukutamme, kun ei kerran omammekaan mene ;) Hyviä unia kaikille!
mutta minun puolestani jokainen saa nukuttaa omat lapsesnsa tai olla nukuttamatta, se ei ole minulta pois. helpommalla vain pääsisivät ne jotama nukuttavat omansa... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan että saa alusta asti oppia nukahtamaan yksikseen. Ja itseeni hyvin tyytyväisenä sain huomata, että sehän toimi!
No, kuopus on nyt kohta vuoden, eikä ole tainnut kertaakaan elämässään onnistunut nukahtamaan yksin, vaikka olin vakaasti päättänyt jatkaa kakkosen linjaa, joten se siitä minun " päättämisestäni" . Eli on vain nöyrästi todettava, että lapsia on monenlaisia... :)
kukin tekee, miten haluaa, en minä sillä. Minä henkilökohtaisesti vain käytän aikani johonkin mielekkäämpään.
Koko juttu alkoi pohdituttaa mua itse asiassa sen takia, kun useamman kerran vieraat ovat hämmästelleet, kun ovat osuneet meille joko päivä- tai iltauniaikaan ja olen vain käynyt viemässä lapsemme sänkyyn ja palannut takaisin seurustelemaan, että noinko helposti se käy...
Ap
...sitten tuli siskonsa.. Voi luoja, jos olisin tän tienny ;)