Lue keskustelun säännöt.
17 v tytär on katkaissut välit minuun isäänsä
Ikävöivä isä
21.03.2021 |
Myöskään hieman nuorempi sisarus ei halua olla yhteyksissä. Kaikki alkoi vuosi sitten, kun vaimoni jätti minut toisen miehen takia hyvin pitkän avioliiton ja erittäin tiiviin yhdessäolon jälkeen. Palasimme kuitenkin yhteen, vaikka jatkoimme asumuseroa, ja avioerohakemus peruttiin. Samaan aikaan tyttäreni katkaisi välit ensimmäisen kerran. Olen kuulemma maailman huonoin isä ja hänellä on ollut turvaton lapsuus. Vaimoni mukaan en kuitenkaan ollut tehnyt mitään sellaista, mitä ei voisi antaa anteeksi.
Minulla, vaimolla ja nuoremmalla sisaruksella oli yhdessä tosi kivaa, tosin lähinnä viikonloppuisin, sillä tyttäreni esti käyntini muulloin. Emme kuitenkaan käsitelleet vaimoni kanssa vanhoja asioita, sillä hän koki puhumisen turhaksi. Varsinkin raha-asioista puhuminen oli vaikeaa ja se aiheuttikin viimeisen riitamme, jolloin kotiin lähtiessäni tyttäreni tuli epäonneksemme vastaan ja minä onneton huusin hänelle rumasti. Sitä ennen olimme alkaneet jo lähentyä.
Hävettyäni omaa käytöstäni yritin päästä pyytämään anteeksi ja sain perheneuvolaankin ajan, mutta kaikki oli turhaa. Muu perhe on katkaissut välit kanssani kaksi kuukautta sitten. Ja kyllä, tähän on liittynyt alkoholinkäyttöni, jonka lopetin pysyvästi.
Minulla on omat demonini, joita vastaan olen taistellut koko aikuisikäni. Olen kuitenkin tehnyt oikeasti valtavasti töitä muuttuakseni paremmaksi isäksi ja puolisoksi. Vaimoni on puolestaan maailman ihanimpia ihmisiä, mutta hänellä on ollut suuria vaikeuksia ilmaista suoraan omia tarpeitaan.
Kysymykseni kuuluu, että onko teillä kokemusperäistä tietoa siitä, että voisin vielä saada korjattua välit tyttäreeni?
Nuoremman kanssa uskon näin käyvän, sillä meillä ei ole koskaan ollut isoja riitoja.
Kommentit (35)
Tässä moni kohta sopii neuvoksi ap:lle. Hän on ollut vähintään henkisesti väkivaltainen (mm se huutamimen on jo sitä). Myöntääkö hän sen itselleen? Ja toipumiseen kuuluu ratkaisevasti se, että hyväksyy, että muilla on täysi oikeus olla koskaan antamatta hänelle anteeksi. Jos kokee ansaitsevansa anteeksiannon muilta, ei ole vielä muuttunut ollenkaan.
https://lundybancroft.com/articles/checklist-for-assessing-change-in-me…
By Lundy Bancroft
2007
*Note: This is an outline for an article I have not yet written, but I thought it might be helpful to people already.
Admitting fully to what he has done
Stopping excuses
Stopping all blaming of her
Making amends
Accepting responsibility (recognizing that abuse is a choice)
Identifying patterns of controlling behavior, admitting their wrongness
Identifying the attitudes that drive his abuse
Accepting that overcoming abusiveness will be a decades-long process, not declaring himself cured
Not starting to say, “so now it’s your turn to do your work”, not using change as a bargaining chip
Not demanding credit for improvements he has made
Not treating improvements as chips or vouchers to be spent on occasional acts of abuse (e.g. “I haven’t done anything like this in a long time, so why are you making such a big deal about it?”)
Developing respectful, kind, supportive behaviors
Carrying his weight
Sharing power
Changing how he is in highly heated conflicts
Changing how he responds to his partner’s (or former partner’s) anger and grievances
Changing his parenting
Changing his treatment of her as a parent
Changing his attitudes towards females in general
Accepting the consequences of his actions (including not feeling sorry for himself about those consequences, and not blaming her or the children for them)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten vaimon tarpeiden ilmaisu liittyy siihen että olet olet aiheuttanut lapsille turvattoman lapsuuden? Ja uskotko mitä tyttäresi sinulle kertoo vai mitä selität itsellesi ja mitä käytöksesi mahdollistanut lasten äiti sinulle sanoo? Olen hämmentynyt. Haluat tyttären takaisin mutta vähättelet heti kättelyssä hänen tunteita sanomalla että kuulemma sitä ja tätä. Et siis itsekään käytännössä pidä tyttären tunteita oikeina, arvokkaina tai oikeutettuina koska ne loukkaavat SINUN käsitystä itsestäsi.
Ikävöivä isä taisi kadota sillä sekunnilla kun olisi pitänyt alkaa miettiä muiden tunteita.
Normaalia teinin kiukuttelua. Jos olet alkoholin lopettanut niin tilanne kyllä tasaantuu ajan kanssa.
Mitä helvettiä? Olet dokannut niin paljon, että lapsesi lapsuus on ollut turvaton, ja nyt kummastelet kun se lapsi ei halua riemusta kiljuen sua elämääsi? Minuakin kiinnostaa, että miten kauan sinä TÄLLÄ KERTAA olet "lopettanut juomisen ". Onko kuukauttakaan?
Sun juominen on pilannut sun lapsen lapsuuden. Et voi koskaan sitä muuksi muuttaa. Tässä ei nyt ole enää kysymys sun oikeudesta lapsiisi, kun et ole aiemmin miettinyt lastesi oikeutta isäänsä. Kuten muut jo mainitsi, nyt 10 vuotta raittiutta ja sen jälkeen lapsesi ehkä on valmis alkaa rakentaa suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä? Olet dokannut niin paljon, että lapsesi lapsuus on ollut turvaton, ja nyt kummastelet kun se lapsi ei halua riemusta kiljuen sua elämääsi? Minuakin kiinnostaa, että miten kauan sinä TÄLLÄ KERTAA olet "lopettanut juomisen ". Onko kuukauttakaan?
Sun juominen on pilannut sun lapsen lapsuuden. Et voi koskaan sitä muuksi muuttaa. Tässä ei nyt ole enää kysymys sun oikeudesta lapsiisi, kun et ole aiemmin miettinyt lastesi oikeutta isäänsä. Kuten muut jo mainitsi, nyt 10 vuotta raittiutta ja sen jälkeen lapsesi ehkä on valmis alkaa rakentaa suhdetta.
Tuossa vaiheessa se suhde on muutenkin kahden aikuisen välinen suhde eikä isin roolia ole enää tarjolla.
Tytär on kärsinyt ja katsellut 17 vuotta ryyppäämistäsi ja turvatonta kotia, kuvitteletko tosiaan, että yksi 'anteeksipyyntö' kuittaa kaiken sen paskan? 17 vuodessa kerkiää kertymään paljon vihaa ja surua, ei sitä niin vain pois pyyhitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, on kokemusperäistä tietoa. Olen ollut tuo tytär. Valitettavasti et voi tehdä paljoakaan. On tyttäresi oma asia haluaako hän olla yhteyksissä vai ei. Itse katkaisin välit isääni pitkiksi ajoiksi teini-ikäisenä. Vasta vuosien jälkeen kykenin taas olemaan enemmän yhteyksissä. Noiden vuosien aikana istuin varmaan satoja tunteja psykologien tai muiden ammattihenkilöiden vastaanotoilla.
Muutaman kuukauden olet ollut raittiina, pyytänyt anteeksi ja tytön äitikin sanoo, ettei mitään syytä tytöllä ole käytökseensä. Jaapati jaa. Olet itsekäs niin kuin kaikki alkoholistit on: kaikki sulle heti nyt, myös kiva suhde tyttäreesi, vaikka olet itse kussut tytön lapsuuden. Rauhoitu ja tajua oma syyllisyytesi oikeasti, se vie oikeasti aikaa eikä ole mikään hokkuspokkus-juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun isäni ei juonut, mutta oli arvaamattoman ja aggressiivisen käytöksen vuoksi turvaton kasvattaja lapsilleen. Lapsuudestani on jo 25 vuotta, mutta en ikinä tule unohtamaan sitä kaikkea, mitä isäni minulle aiheutti. Väkivaltainenkin oli.
Aikuisena olen käsitellyt traumaani terapiassa. Ymmärrän syitä miksi isäni on ollut säälittävä lastaan hakkaava ja henkisesti mitätöivä tyranni. Olemme puheväleissä nykyään, mutta silti haluan pitää ihan reilun hajuraon häneen. Luottamus meni ikuisiksi ajoiksi. Fyysiset vammat ovat parantuneet, henkiset eivät.
Isäni väittää, että olen vain ymmärtänyt asiat väärin tai keksinyt kaikki asiat, eikä hän ole koskaan lyönyt mua. Ja useammin olisin tarvinnut selkäsaunan, että olisin nöyrempi. Hän puhtoisena ei ole ikinä kohdellut mua kaltoin.
Jos äitini ei olisi edelleen yhdessä isäni kanssa, en olisi todennäköisesti isäni kanssa missään tekemisissä.
"alkoholinkäyttöni, jonka lopetin pysyvästi kymmenennen kerran".
Haistavit
tu kännikala!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervehdys, olen alkoholistin parikymppinen tytär. En ole katkaissut välejä vanhempaani, mutta se on vaatinut muutamaa tietoista ratkaisua:
* menneitä ei käsitellä. Vanhempani ei kykene käsittelemään omia vanhoja ratkaisujaan tavalla, joka olisi perheelle eheyttävä. Hän katsoo olevansa syyntakeeton, ja syyttää joko alkoholia, puolisoaan tai lapsiaan konflikteista. TAI sitten siirrytään täysin toiseen äärilaitaan, eli itkunsekaiseen raivoamiseen siitä, kuinka hän on syyllinen kaikkeen. Menneiden käsitteleminen ja syy-seuraussuhteiden tonkiminen rikkoo tässä tapauksessa enemmän kuin eheyttää. Todennäköisesti sinunkin pitää luopua tonkimisesta ja spekuloimisesta: mielenterveysongelmasi tekee sinusta kyvyttömän ratkaista asia aikuismaisesti.
* tapaamiset ovat lyhyitä ja aloitteet tulevat lapsilta. Lapsi suostuu altistumaan traumalleen tavatessaan alkkisvanhempansa, joten tapaamiset ja keskustelut ovat korostetun lyhyitä ja harvassa. Menettelyllä lapsi suojelee itseään. Tapaamisten pitää olla niin lyhyitä, että alkkiskin pystyy tsemppaamaan koko tapaamisen ajan. Se lapsi on piiskatun koiran asemassa, ja yrittää opetella luottamaan ihmisiin. Jos alkkis vaatii suhteelta liikaa ja liian nopeasti, lapsi ahdistuu. Alkkis on helposti liian tunkeileva ja alkaa kysellä poikaystävistä, rahatilanteesta jne., vaikka lapsi uskaltaa hädin tuskin istua samassa pöydässä katsekontaktia vältellen ja niskavillat pystyssä.
* sano lapselle, että et lupaa mitään ja varmista joka kontaktointikerralla, että yrität parhaasi muttet lupaa mitään. Alkoholisti ylläpitää ihmissuhteitaan puhumalla ohi suunsa ja lupailemalla asioita, joita ei edes aio pitää. Et voi tietää, miten vereslihalla lapsen tunne-elämä on "valkoisten valheiden" ja rikottujen lupauksien vuoksi, joten korosta korostamisesta päästyäsi, että kaikki tulevaisuuskeskustelut, tapaamisehdotukset ym. ovat pelkkää ideointia ja unelmointia. Jos lupaat jotain, niin kirjoitat lupauksen tussilla käsivarteesi, laitat muistutuksen kännykkään ja teippaat asuntosi välioveen paperin, jossa lupaus osuu silmiin joka aamu.
* vanhin lapsi on yleensä alkoholistiperheen väliinputoaja. Terve vanhempi keskittyy hoivaamaan ja lohduttamaan nuorempia, ja vanhin saattaa jopa muistaa, millainen alkoholisti oli aiemmin. Läheisen sairaus on aina traumatisoivaa, ja alkoholisti "hankkii" sairautensa itse. Vanhemman itsetuhoisuus on lapselle musertavaa.
Tsemppiä! Meillä on tehty töitä 10 vuotta, ja äitini yrittää parhaansa. Teillekin voi käydä hyvin.
Helou!
Olen alkuperäinen kirjoittaja eli Ikävöivä isä.
Jos jotain kiinnostaa, niin tilanteeni on muuttunut täysin. Toivottavasti kyynisimmät kommentoijat eivät ole pettyneet :)
Tyttäreni muutti hieman tämän kirjoituksen jälkeen poikaystävänsä kanssa omaan asuntoon ja pikkuhiljaa suhteemme alkoi varovaisesti parantua. Kävin toukokuun lopussa tutustumassa uuteen asuntoon ja tein myös viesteillä selväksi, että olen lopettanut alkoholinkäytön lopullisesti ja että rakastan tytärtäni.
Tilanne on nyt se, että olen tyttäreni kanssa läheisempi kuin vuosiin ja juttelemme kaikesta mahdollisesta.
Raittuitta on kestänyt nyt 7,5 kuukautta, eikä paluuta ole.
Elämäni on kertakaikkiaan hyvällä mallilla!
"Where there's a will there's a way"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu lapsen luonteesta.
Minulla on kaksi poikaa, jotka ovat vuoronperään katkaisseet välit isäänsä. Toinen korjasi välinsa, toinen ei. Tämä välinsä korjannut on impulsiivinen ja äkkipikainen. Tämä pysyvästi kaunaa kantava katkaisi välit pitkän harkinnan jälkeen, eikä suostu muuttamaan kantaansa. Hän on myös tosi eri luonteinen kuin isä, eli heillä ei koskaan ollut läheistä yhteyttä.
Kuinka pitkään olet ollut ikävöivä isä? vs kuinka pitkään lapsesi on kärsinyt juomisestasi?