Erakkoja kuten hän tulee koronan vuoksi lisää ja lisää
Jäädään kotiin kun pelätään muita. Ei osata käyttäytyä ihmisten kanssa
Kommentit (19)
Mistä niille ihmissuhdekoulutusta? Ei sitä työllisty edes ilman
Rapussani 9 asunnosta 6:desta asuu yksinäinen.
Voin samaistua Saulin kertomukseen enkä enää koe ahdistusta omasta yksinäisyydestä. Se on selvästi uusi normaali. Meitä on tosi paljon.
Minä olen erakoitunut omasta vapaasta tahdostani. Sinäänsä ei ole ketään vastaan mitään ja toivon ihmisille hyviä asioita. Mutta olen suunnattoman kyllästynyt ihmisiin ylipäätään. En vaan jaksa ihmisiä. Osaan toki arvioida kriittisesti itseänikin enkä kuvittele itsestäni mitään sen kummempaa. Ei vaan jaksa.
Mies oli normaali joka ei suuna päänä ole ryntäämässä joka paikkaan kyynärpäät edellä minä minulle minun.
Joskus parikymppisenä tapasin treffeillä miehen, jolla oli samankaltaisia haasteita sosiaalisissa suhteissa. Sovittiin, että voidaan olla kavereita, ehkä ajattelin että kauttani hän tapaisi enemmän ihmisiä. Vähitellen osoittautui, että mies oli ripustautuva ja ilkeä. Hän teki pilaa ulkonäöstäni muka vitsinä. Samalla surkutteli itseään ja syyllisti naisia siitä etteivät tajunneet kiinnostua hänestä.
Kun katkaisin välit, hän lopulta ilmestyi samaan baariin ja heitti oluttuopin eteeni niin, että käteeni tuli sirpaleista haava.
Jotkut ihmiset todellakin ansaitsevat olla itsekseen. Ja tällä en viittaa tietenkään artikkelin mieshenkilöön, ajattelin vaan nostaa esiin tämänkin puolen.
Olen aivan varma, että kyseisellä miehellä kasvaisi heti nälkä syödessä eli ei hän olisi esim. minuun tyytyväinen, jos häntä alkaisin tapailla. Hän takuuvarmasti alkaisi nälviä puutteistani ja alkaisi kaivata kauniimpaa ja enemmän niitä elokuvien näyttelijättäriä muistuttavaa. Jotain muuta on pakko olla taustalla, jos hän kuitenkin on niitä naisia tapaillut.
T. Hoikka ikisinkkunainen pk-seudulta
Yleensä huonoitsetuntoiset miehet ovat todella julmia sille naiselle, jota päätyvät tapailemaan. Ovat tyytymättömiä, kun haluaisivat jotain vielä paljon parempaa. Elämä on monellakin tasolla todella epäreilua ja paradoksaalista.
Itselläni on aivan muutamia tapailukokemuksia ja kolme suhdetta elämäni aikana. Ne kaikkein komeimmat ja sosiaalisimmat kohtelivat mua kaikkein parhaiten. Heidän seurassaan tuli sellainen olo, että olen naisellinen ja viehättävä. Sitten puolestaan ne vähiten komeat ja eniten sinkkuudesta kärsineet kohtelivat kaikkein huonoimmin ja jopa törkeästi.
Esim. yksi vähemmän komea, reilusti ylipainoinen ikisinkkumies jätti mut todella kovassa rankkasateessa yöllä kävelemään yksin kotiini 1,5 km, vaikka oli itse autolla liikkeellä ja saattaminen kotiin olisi ollut noin parin minuutin ajon verran. Hän puhui muutenkin tökerösti ja vaikutti todella tylyltä lähtiessään ja koko iltana muutenkin. Ei tarjonnut tietenkään edes kahvikupillista ja oli todella tarkka rahoistaan, mikä on toki ok, mutta kertoi jotain mielenkiinnon asteestaan. Minä sen sijaan olisin saanut tarjota ja vipata hänelle tietenkin vapaasti kaikenlaista. Halusi silti sen jälkeenkin tapailla minua.
Ikisinkkumiesten kannattaa oikeasti itsekin miettiä, mitä oikeasti haluavat ja joko tavoitella heitä itseään oikeasti kiinnostavia naisia tai olla ilman. Tai sitten kehittää itseään ja omaa elämäänsä sellaisiksi, että heillä itselläänkin olisi jotain annettavaa niille naisille.
Sauli on ihan kivan näköinen mies! Oma puolisoni omaa jonkinsortin autismiskirjon DG:n ja on siis aina ollut omissa oloissa viihtyvä tyyppi.
Yhdessä oltu 25vuotta ja hullummaksi on meno mennyt korona aikana.
Puolisolla työpaikka it alalla ja viimeisen vuoden ajan tehnyt etätyötä kotoa käsin. Korona rajoituksia noudattaa pilkulleen ja hyvä niin, mutta...
Hän on vuoden ollut vain kotona kauppakäyntejä lukuunottamatta. Puolison elinpiiri on kaventunut kodin ja 200metrin päässä olevan Alepan väliin.
Häntä ei saa lenkille, ei lähde autolla enää mökille, ei keskustan liikkeisiin, ei parturiin!
Itse käyn 5 päivänä viikossa töissä kodin ulkopuolella ja nyt viime torstaina ja perjantaina, kun lähijunat ei liikkuneet pyysin puolisoa viemään minut töihin!
Ei vienyt, kynnys kotoa poistumiseen on tullut eteen. Hän on erakoitunut kotiin, kotiovelta lähteminen on vaikeaa ja näköjään mahdotonta.
Niin että näin tässä kävi ja jos ei kohta aikuinen ihminen ota järkeä käteen niin minä lähden.
Itse olen vasta 29v helsinkiläinen. Olen sosiaalinen ja vanha- aikainen. Tykkään jäädä juttelemaan ihmisten kanssa. On kammottavaa huomata miten paljon inhotaqn sosiaalisuutta.
Ihmiset eivät enää tervehdi eivätkä haluu jutella.
Nyt mustakin on tullut erakko. En osaa enää tehdä mitään enkä puhua.
Samaa mieltä siitä, että ne komeimmat ja suosituimmat miehet kohtelee naisia aina parhaiten, vaikka eivät yhteen halua sitoutuakaan välttämättä. Sitten on ne joille naisen saaminen on hankalaa ja kun jonkun saavat, kohtelevat tosi p.skasti ja ripustautuvat ahdistavasti. Kumoi sitten on ollut muna ja kumpi kana...
Älkää taas haukuko muita! Ette ymmärrä se tuska kun on tarpeeksi pitkään ollut yksinäinen ja täynnä vastoinkäymisiä.
Susta tulee niin tunteeton ettei enää edes näe muita ihmisinä.
Itse olen syrjäytynyt nuori nainen. Iloitsen aina vaa kun näkee tragedioita. Ihmisvi ha on suuri
Mä oon ollut jo 20 vuotta paitsi että mulla on työ enkä kärsi yksinäisyydestä vaan nautin siitä. Erakkona on mukava elellä. Mulla asiaa toki helpottaa että olen aseksuaali ja aromantikko eli ei parisuhteiden kaipuuta.
Sori nyt, mutta ihan kaikki ei olisi välttyneet yksinäisyydestä, vaikka koronaa ei olisi koskaan ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä huonoitsetuntoiset miehet ovat todella julmia sille naiselle, jota päätyvät tapailemaan. Ovat tyytymättömiä, kun haluaisivat jotain vielä paljon parempaa. Elämä on monellakin tasolla todella epäreilua ja paradoksaalista.
Omalla kohdallani asia oli täysin päinvastoin. Minä mielistelin naista enkä koskaan haastanut riitaa. Halusin, että kaikki sujuu. Naisen tyytymättömyys kuitenkin kasvoi ja alkoi tulemaan sitä paremman toivomista kokoajan lisää.
Ja se on ihanaa. Saa olla omissa oloissa. Turvallista. Tykkään <3