Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
vihaan lapsiani ja elämääni
11.08.2006 |
Olisinpa ajatellut monta kertaa lapsen hankintaa, sillä kadun päätöstäni todella. Olen yrittänyt kasvattaa lapsia välillä " kovallakin" kädellä, mutta enään en jaksa. en jaksa sila millään mitä heille sanon ei tunnu olevan merkitystä. olen itkenyt asiaa ja tunnen itseni todella huonoksi äidiksi.
viimeisin ajatus on antaa lapset pois. oikeasti johonkin parempaan perheeseen jollekkin sellaiselle äidille joka jaksaa. minä en jaksa enää. aina välillä luen surullisia tarinoita äideistä jotka ovat menneet äärimmäisyyksiin ja esim. sulloneet lapset lelukirstuihin... ymmärrän miltä heistä on mahtanut tuntua. en varmasti itse pystyisi sellaiseen mutta aina joskus ajattelen ajavani rekan alle autolla jotta tämä loppuisi...
Kommentit (7)
terapeutti on lomalla ja palaa vasta viikon päästä... miehen kanssa on ollut " ongelmia" , joten luulenpa että pahaolo kumpuaa sieltäkin. mutta tosi usein on näitä fiiliksiä, eikä elämä ole elämisen arvoista...
ap
kiitos kakkonen, teki hyvää saada purettua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä niissä lapsissa eniten risoo? Mikä tekee heistä esteen jollekin muunlaiselle elämälle? Ettet vain etsisi jotain syytä sille, ettet itse kykene muuttamaan elämääsi mieleiseksesi. Kenties eläisit ihan samoin kuin nytkin vaikkei sinulla olisi lapsia.
Toisaalta, jos niin pahaa tekee, niin ota ja lähde. Parempi lapsille niin. Parempi kai sinullekin.
Lasten kanssa voi elää aivan yhtä raisua ja vallatonta elämää kuin ilmankin lapsia.
Sellaisten lääkkeiden käyttö on hyvin tavallista nykypäivänä, melko vaaratonta ja harmitonta ja kaiken lisäksi oikeasti saattaa parantaa ihmisen elämänlaatua suuresti! Toki terapia on hyväksi, mutta toisinaan kemiallinen apua on parempi ainakin alussa ja auttaa saamaan elämästä kiinni.
Otapa puheeksi terapeutin kanssa, jotta löytäisit jälleen ilon elämääsi.
mutta kun lapset kiukuttelee tai temppuilee tarpeeksi, nostat kädet pystyyn ja toteat että tehkää mitä lystäätte, mä en jaksa...
JA toi ei siis ollut millään pahalla, omassa lähipiirissäkin on sellaisia perheitä, jotka luulevat kasvattavansa lapsia, mutta kaikki väännöt päättyy aina noin:lapset voittaa. Ja sen jälkeen lapset kunnioittaa entistä vähemmän vanhempiaan ja käyttäytyy entistä huonommin.
Kuulostat todella uupuneelta. Onko sulla jonkinlaista turvaverkkoa olemassa? jakaako mies vastuuta lapsista sun kanssa? mummot, kummit ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen kuitenkin omasta mielestä tiukka. lapset ovat kolme ja kaksi vuotiaat. mies on aina töissä, remontoi tms. minä en ole kuukauteen päässyt yksinään edes ulos tästä asunnosta... alkaa risoa.
ap
Vierailija:
mutta kun lapset kiukuttelee tai temppuilee tarpeeksi, nostat kädet pystyyn ja toteat että tehkää mitä lystäätte, mä en jaksa...JA toi ei siis ollut millään pahalla, omassa lähipiirissäkin on sellaisia perheitä, jotka luulevat kasvattavansa lapsia, mutta kaikki väännöt päättyy aina noin:lapset voittaa. Ja sen jälkeen lapset kunnioittaa entistä vähemmän vanhempiaan ja käyttäytyy entistä huonommin.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa surulliselta mutta myös tutulta. Tuntuuko sinusta näin joka päivä vai vain tänään? Kuulostat uupuneelta!! Saatko apua keltään? Tekeekö mies mitään? Ota vapaapäivä niin että saat välillä levätä. Tiedän kyllä tuon tunteen kun kaikki valinnat kaduttaa. Itsekin olen välillä siinä. Mua auttaa se, että puhun miehelleni ja hän sitten on lasten kanssa että saan itse olla vällillä rauhassa.
Jos olet masentunut niin voi olla että tarvitse apua, lääkkeitä tai terapiaa.
Tsempit!!