Muistellaan vanhoja yo-kirjoituksia!
Vuosi 1994, todella vaikea englannin kuullunymmärrys. Intialaisen miehen "puheen" takia taisi pisterajat laskea koko Suomessa.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Mun ei ole kovin vanha, mutta kyllä harmitti kum en kursseilla koskaan saanut esseestä alle 40, mutta yo-kokeissa tuli 25 ja arvosana B. Luulin vielä että meni ihan hyvin.
Ja siis äidinkieli kyseessä.
Äidinkielen yo-kokeessa vuonna 2011 piti muistaakseni kirjoittaa jotain Sofi Oksasen Puhdistuksesta. Kirjoitin mielestäni hyvin mutta aika kriittiseen sävyyn. Edelleen uskon, että Oksasen kirjan lyttääminen ei vain miellyttänyt tarkastajaa, ja siksi arvosanani jäi heikommaksi :D
Ruotsin aine ohi otsikon ja 0 pistettä. Yleensä sain n. 70 pistettä. Kyllä ketutti!!!!
Vierailija kirjoitti:
Juttelitko sinä koulussa koskaan myös niille luokan kilteimmille pojille? 🥺
En, vaan h akkasin niitä ja nauroin niile, erityisesti kun ne oli pitämässä esitelmää luokan edessä.
Mulla - ja aika monella muullakin - meni aikanaan enkun kuuntelu ihan penkin alle. Lukijana oli vahvasti intialaisella aksentilla puhuva mies, jonka ääni muistutti Simpsonien Apua. Meinasin kuolla nauruun siellä kielistudiossa 😆
Joku vuosi sitten ruotsin luetun ymmärtäminen meni loistavasti kunnes vastaan tuli hopeavesi-sana. Käänsin sen oikein, mutta silloin en ollu kuullu kyseistä sanaa ja aattelin ettei se voi olla kirjaimellisesti hopeavettä joten korvasin sen jollakin tutulla vedellä. Noh, myöhemmin selvis et olis pitäny pysyä siinä hopeavedessä... saunalautan kanssa oli samanlainen tilanne, käänsin dsen oikein mutta ajattelin että pakko olla virheellinen käännös 😅😭
Vuosi 1994, todella vaikea englannin kuullunymmärrys. Intialaisen miehen "puheen" takia taisi pisterajat laskea koko Suomessa.
Tää oli - 95, jolloin itse kirjoitin. YTL sai aika lailla noottia tuosta, kun porukka A) ei ymmärtänyt mitään, B) meinasi kuolla nauruun, tai C) molempia. Olen tuo vastaaja nro. 6, ja olin sekä olen edelleen armoton Simpsons-fani. Sivuhuomautuksena vielä, että kirjoitukset menivät osaltani - kaikesta huolimatta - ihan hyvin, ja tuosta enkun kuuntelusta on saatu monet hyvät naurut jälkeenpäinkin 😊
Vuonna 1975 piti tietääkin jotain. Ei ollut vaihtoehtokysymyksiä.
Tämä nyt on pikkujuttu mutta vuonna 2007 oli ensimmäistä kertaa tekstianalyysi äikän kokeissa ja siitä syistä lepsumpi arvostelu joten minäkin tunari pärjäsin aika hyvin.
Muistan vielä miten kaverilta parin rivin päässä tipahti kesken kokeen askelmittari taskusta ja reippaasti ylipainoisen terveystiedon opettajan piti könytä se poimimaan. :D
-92 ja ihan pihalla kirjoitusten aikatauluista! Kuuntelut oli jotenkin kuukautta ennen varsinaisia kirjoituksia enkä ollut yhtään kuunnellut, kun niistä varmasti oli tiedotettu. Ehkä hyvä niin, koska enkusta tuli laudatur ja ruotsi sekä saksakin menivät ihan ok. Ei ehtinyt jännitellä etukäteen.
Nykyään ylioppilaaksi pääsee helposti eikä tarvii tietää paljoakaan. Aivan turha tutkinto.
Pelkäsin että opettaja tulee vessaan koppiin mukaan enkä halunnut käydä vessassa. Siksi ennakoin ja en juonut aamulla mitään enkä edellisenä päivänäkään juuri mitään. Jännitin myös niin paljon etten edes nukkunut. Ihme kun ajattelu vähän tökki ja kaikki kirjoitukset meni pilalle. Ahistaa vielä nykyäänkin, kun joku puhuu yo-kirjoituksista ja muistuu pilalle menneet kirjoitukset mieleen.
Vielä 80-luvulla äidinkielen kokeessa laadittiin kaksi kirjoitelmaa, joista parempi lähetettiin lautakunnan tarkastukseen. Minä sain yhtä vaille täydet pisteet, ja yhä vaivaa se, minkä vuoksi se piste vähennettiin. Huonommasta aineesta sain kuusi pistettä vaille täydet. Olin aika hyvä kirjoittaja. :)
Muistaakseni saksan kuuntelussa kelanauhuri meni rikki kokeen puolivälissä. Kumpikin valvoja lähti etsimään naapurihuoneista ehjää nauhuria, ja me kokelaat, jotka istuimme pienessä luokassa puolen metrin etäisyydellä toisistamme, saimme vertailla valintojamme ihan rauhassa. En muista, muutinko omia vastauksiani, mutta lubenter tuli. No, ihan omaa tasoani kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vuosi 1994, todella vaikea englannin kuullunymmärrys. Intialaisen miehen "puheen" takia taisi pisterajat laskea koko Suomessa.
Tää oli - 95, jolloin itse kirjoitin. YTL sai aika lailla noottia tuosta, kun porukka A) ei ymmärtänyt mitään, B) meinasi kuolla nauruun, tai C) molempia. Olen tuo vastaaja nro. 6, ja olin sekä olen edelleen armoton Simpsons-fani. Sivuhuomautuksena vielä, että kirjoitukset menivät osaltani - kaikesta huolimatta - ihan hyvin, ja tuosta enkun kuuntelusta on saatu monet hyvät naurut jälkeenpäinkin 😊
Itse kirjoitin keväällä 1994 ja silloin oli tuo intian aksentilla puhuva mies. Miten ne ovat voineet tehdä saman kahtena peräkkäisenä vuonna!
Vierailija kirjoitti:
Vielä 80-luvulla äidinkielen kokeessa laadittiin kaksi kirjoitelmaa, joista parempi lähetettiin lautakunnan tarkastukseen. Minä sain yhtä vaille täydet pisteet, ja yhä vaivaa se, minkä vuoksi se piste vähennettiin. Huonommasta aineesta sain kuusi pistettä vaille täydet. Olin aika hyvä kirjoittaja. :)
Muistaakseni saksan kuuntelussa kelanauhuri meni rikki kokeen puolivälissä. Kumpikin valvoja lähti etsimään naapurihuoneista ehjää nauhuria, ja me kokelaat, jotka istuimme pienessä luokassa puolen metrin etäisyydellä toisistamme, saimme vertailla valintojamme ihan rauhassa. En muista, muutinko omia vastauksiani, mutta lubenter tuli. No, ihan omaa tasoani kyllä.
Kirjoitin keväällä 2001 ja silloinkin oli vielä tuo systeemi, että äidinkielessä kirjoitettiin kaksi ainetta ja niistä paremman mukaan sai arvosanan. Taidettiin puhua aineistoaineesta ja otsikkoaineesta.
Matematiikan kokeessa tuijottelin edessäni istuvan pojan jättimäistä kokispulloa ja mietin, onko hän lantannut sitä jollain väkevämmällä. Olisi sopinut hänen tyyliinsä niin hyvin. Jälkeenpäin en kehdannut kysyä. Hän on nykyään kunnanvaltuutettu (SDP, vaikkei se nyt tähän liity).
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ylioppilaaksi pääsee helposti eikä tarvii tietää paljoakaan. Aivan turha tutkinto.
onko ilmeisesti käyty vain elämänkoulu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 80-luvulla äidinkielen kokeessa laadittiin kaksi kirjoitelmaa, joista parempi lähetettiin lautakunnan tarkastukseen. Minä sain yhtä vaille täydet pisteet, ja yhä vaivaa se, minkä vuoksi se piste vähennettiin. Huonommasta aineesta sain kuusi pistettä vaille täydet. Olin aika hyvä kirjoittaja. :)
Muistaakseni saksan kuuntelussa kelanauhuri meni rikki kokeen puolivälissä. Kumpikin valvoja lähti etsimään naapurihuoneista ehjää nauhuria, ja me kokelaat, jotka istuimme pienessä luokassa puolen metrin etäisyydellä toisistamme, saimme vertailla valintojamme ihan rauhassa. En muista, muutinko omia vastauksiani, mutta lubenter tuli. No, ihan omaa tasoani kyllä.
Kirjoitin keväällä 2001 ja silloinkin oli vielä tuo systeemi, että äidinkielessä kirjoitettiin kaksi ainetta ja niistä paremman mukaan sai arvosanan. Taidettiin puhua aineistoaineesta ja otsikkoaineesta.
Mikähän näissä on erona? Meillä kirjoitettiin kaksi ainetta, jotka opettaja tarkasti ja joista toinen lähetettiin lautakunnalle. Sai siis ihan rauhassa mokata toisen. Otettiinkohan teillä kumpikin aine mukaan arvosteluun?
"Vuodesta 1970 lähtien äidinkielessä on järjestetty kaksi kirjoituskertaa. Muutos näyttää nopeuttaneen äidinkielen kokeen siihen asti verkkaista uusiutumisvauhtia. Pelkkien otsikoiden rinnalla alkoivat yleistyä vähitellen yhä täsmällisemmiksi muotoutuvat tehtävänannot, ja käyttöön otettiin myös aineistopohjaisia tehtäviä. Merkittävin uudistus toteutettiin vuonna 1992, jolloin äidinkielen kaksi koetta eriytettiin aineistokokeeksi ja otsikkokokeeksi. Tehtävänannot ovat molemmissa samantyyppisiä, mutta ensimmäisellä kirjoituskerralla kaikki tehtävät nojaavat annettuun aineistoon."
https://www.kielikello.fi/-/ylioppilasaine-aidinkielen-taitojen-mittari
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ylioppilaaksi pääsee helposti eikä tarvii tietää paljoakaan. Aivan turha tutkinto.
onko ilmeisesti käyty vain elämänkoulu?
Kyllä. Opetan yliopistolla melko typeriä tyyppejä.
Mun ei ole kovin vanha, mutta kyllä harmitti kum en kursseilla koskaan saanut esseestä alle 40, mutta yo-kokeissa tuli 25 ja arvosana B. Luulin vielä että meni ihan hyvin.