Mä en jaksa enää tätä ulkopuolelle jäämistä! Auttakaa nyt joku.
Asun Helsingissä. Koko peruskoulun aikana kiusattu. Aikuisiässä on ollut 1-2 hetkeä kun näytti siltä että elämä on nyt ok. No ei. Alkoi taas alamäki, ulkopuolelle jättäämistä, pelkkää pätkätöitä jossa mua on kiusattu (sanottu todella ikäviä asioita), nyt sitten tuli oikein joukkopako kaikista tutuista.
Kukaan ei halu olla mun kanssa tekemisissä vaikka oon niin kiva ja ajattelevainen.
Olen nyt 32 ja olen aivan rätti. Pelkkää varjo siitä mitä olin. Kokoajan ja toistuvasti mua hylätään, on jopa kielletty olla yhteyksissä.
Ymmärrän jos ei halu olla tekemisissä mutta kun joka paikasta ja joka kuukausi on jotain tällaista.
Nyt vaa haaveilen siitä että meen jonnekkin metsään kuolemaan.
Kommentit (13)
Muuta muualle, hae vaikka opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, silloin on helppo tutustua uusiin ihmisiin.
Seurakunnissa on toimintaa, esim helluntai, johon voi kuka tahansa osallistua, jos yhtään uskon asiat kiinnostaa kannattaa ehdottomasti osallistua, nää yhteisöt ovat siitä ihania että uudet ihmiset otetaan ilolla vastaan ja halutaan olla ystäviä kaikille.
Tykkäisitkö elää amerikassa, lämpimissä osissa? siellä on mukavaa porukkaa , ainakin hipit.
Tuttu tunne, omissa oloissa on parasta. Ota koira?
Mikä siis aiheuttaa tämän ulkopuolelle jättämisen? En missään nimessä kohdista sinuun mitään kritiikkiä, vaan haluaisin sinulta ehkä hieman enemmän avaamista tästä asiasta. Kerrot ongelmista joita kohtaat elämässäsi ja tahdot niihin apua, mutta et kuitenkaan sen enempää avaa sitä mikä ongelman on aiheuttanut tai mistä se johtuu. Sieltä alkujuurelta yleensä myös ne ratkaisukeinot monesti nousevat esiin.
Jos tilanne kuitenkin on sellainen, että et niiden ihmisten kanssa halua koettaa välejä korjata jotka ovat kuuluneet elämääsi, niin ei muutakuin tutustumaan uusiin ihmisiin! Nykyinen koronatilanne tietysti rajoittaa moista toimintaa, mutta verkossakin on paljon alustoja joissa voi tutustua uusiin ihmisiin ja jopa löytää elämäänsä uusia ystäviä!
Hae apua masennukseksi.
Kaikki kokemasi on muuttanut omaa käyttäytymistäsi niin, että olet helppo maali kiusaamiselle. Sinun itsesi tulee muuttua. Se onnistuu terapian avulla.
T. Saman kokenut, taas vuoden pätkätyösuhteessa (onneksi sentään hyvässä työssä)
Hae apua masennukseesi, ei masennukseksi!! 😬
Ei minussa ole mitään vikaa! En vaa näköjään ole pitämisen arvoinen ihminen koska olen kiltti, hyväkäytöksinen ja rauhallinen. Tuntuu että minussa nähdään jonkinäköinen herkkyys joka saa ihmiset kaikkoamaan ympäriltään. Oikeasti olen yllättävän kova ihminen.
En ole koskaan riidellyt kenenkään kanssa, minulla on kuulemma erinomaiset yhteistyöntaidot. Mun olemus varmaan vaa ärsyttää.
Kiusattu koko peruskoulun aikana ja myös aikuisena.
Suosittelen sinulle terapiaa, jossa voit pohtia kokemuksiasi ja peilata ammattilaisen kanssa. Meillä saattaa olla tiedostamattomia käyttäytymismalleja, jotka johtavat tiettyihin lopputuloksiin ihmissuhteissa. En missään nimessä syytä sinua, mutta valitettavasti asia on niin, että vain omaa itseä voi muuttaa, ei muita.
Pysy kaukana huonosti käyttäytyvistä ihmisistä, niin paljon kuin pystyt. Ei ole kuitenkaan helppoa puuttua työpaikkakiusaamiseen, jos oma työpaikka on vaarassa. Aina asiat ei muutu paikkakuntaa vaihtamalla. Toki jos olet aina asunut pienellä paikkakunnalla, voisi olla hyvä miettiä muuttoa isompaan paikkaan, jossa voisi aloittaa ns. Puhtaalta pöydältä.
Yritä etsiä itsesi kaltaisia yhteisöjä, vapaaehtoistyö, harrastuksen kautta luodut kontaktit ym. Löytyisikö näistä jotain sellaista, jota voisit kokeilla? Uskon että löydät juuri ne sinun ihmiset. Ja tiedän, että kokemustesi jälkeen voi olla vaikea yrittää uskoa itseensä, mutta usko kuitenkin parempaan tulevaisuuteen.
ei auta!! olen ties mihin yrittänyt saada itseäni, olen niin erilainen etten vaa sovi mihinkään.
Kiltti hyväkäytöksinen ja rauhallinen ovat mainioita ominaisuuksia. Sosiaaliset suhteet on usein kuitenkin erilaisia käyttäytymis- ja toimintamalleja, jotka ovat meille kaikille joskus työläitä ja vaatii harjoittelua.
En ensisijaisesti itse ainakaan kaipaa kilttiä hyväkäytöksistä ja rauhallista ihmistä elämääni sen enempää kuin sen vastakohtaa. Molempia löytyy ihan ystävistäkin mutta ei ne siksi ole ystäviä.
Ne on siksi, että ovat minusta kiinnostuneita ja minä olen heistä. Meillä on yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja pelisilmää jättää toinen rauhaan tai huomioida enemmän kun tilanne niin vaatii. Kunnioitamme toistemme elämää, emme arvostele neuvo (pyytämättä) ja riemuitsemme toistemme iloista.
Kaikkien kanssa ei voi eikä pidä ystävystyä mutta sosiaalisissa taidoissa tai tuttavapiirissä on parantamisen varaa jos edes hyvänpäiväntuttavuudet ei pelaa ja varsinkin jos niissä tulee konflikteja.
up