Miten tunnevammainen puolisosi kiusaa sinua?

Meillä mökötettiin tänä aamuna. Aamukahvit oli kuitenkin keitetty kun vessaan mennessäni vilkaisin keittiöön. Kun tulin sieltä, kahvit oli kaadettu viemäriin ja pöytä tyhjennetty. Tosi aikuismaista.

Olin ollut leikkauksessa enkä voinut istua kuin korkealla, puhumattakaan että olisin saanut nostaa tai kantaa mitään. Poikani teki minulle sohvan nurkkaan korokkeen, jossa pystyin olemaan. Avokki kiukutteli jostain eikä päästänyt minua siihen istumaan, ja kun en voinut muutakaan tuolia kantaa paikalle, jäi telkkariohjelmat katsomatta. Pelotti jopa vähän, kun olin niin altavastaajan asemassa, mutta ei tuo unohdu.

Ei anna sitä kaikkein pyhintä suklaareikää.

Ei keskustele. Katsoo läpi. Kysyn mikä on niin ei mikään. Hetken eli yhden lauseen keskustelee ja taas sama. Kysyn mikä on niin ei mikään. Yhden lauseen "keskustelu" ja saan jatkaa yksinpuheluani.

Tuosta on jo vuosia aikaa. Vihdoin tajusin erota. Nyt naapuriin muutti nuori pariskunta ja heidän keskustelut kuuluu seinästä läpi. Joka päivä nyt saan muistutuksen siitä mitä ei ollut. Omaan traumalapsuuden ja siksi tuo kaikki oli mahdollista.

Tuntuu pahalle käydä asioita taas läpi päässä. En tahdo sitä. Olen etätöissä ja näen ihmisiä tosi vähän. Kaikki ystäväni jäivät erossa. Olin raskasta seuraa, ymmärrän kyllä. Lapset ovat aikuisia ja nähdään sillointällöin.

Tiedän olevani yli ja että menneisyyteen en halua jäädä kiinni. Itkettää oikeastaan vaan. Tuntuu kuin veistä väännetään.

Kiitos kun sain kirjoittaa tähän.

Joskus olisi kiva jutella jonkun kanssa. Olen niin yksin.

Kamalia parisuhteita teillä.

Ap täällä...

Eroa olen miettinyt, mutta kun ennätin olla yksin useamman vuoden ennen tätä suhdetta, jotain yksinäisyyden peikkoja jäi mieleen kummittelemaan. Kuten vaikka juhannus tai sunnuntaiaamut silloin kun lapset ovat isällään....

Mutta siis se jatkuva kiusanteko. Meillä sovittiin suhteen alussa pitävämme huolta tästä, päivittäiset hellyydenosoitukset ym. Vaan tässä ollaan. Jos ei levitä jalkoja tai lompakkoa, kiusanteko voi jatkua vaikka kuinka kauan.

Loukussa kirjoitti:

Ap täällä...

Eroa olen miettinyt, mutta kun ennätin olla yksin useamman vuoden ennen tätä suhdetta, jotain yksinäisyyden peikkoja jäi mieleen kummittelemaan. Kuten vaikka juhannus tai sunnuntaiaamut silloin kun lapset ovat isällään....

Mutta siis se jatkuva kiusanteko. Meillä sovittiin suhteen alussa pitävämme huolta tästä, päivittäiset hellyydenosoitukset ym. Vaan tässä ollaan. Jos ei levitä jalkoja tai lompakkoa, kiusanteko voi jatkua vaikka kuinka kauan.

Parempi olla yksin, kun huonossa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Olin ollut leikkauksessa enkä voinut istua kuin korkealla, puhumattakaan että olisin saanut nostaa tai kantaa mitään. Poikani teki minulle sohvan nurkkaan korokkeen, jossa pystyin olemaan. Avokki kiukutteli jostain eikä päästänyt minua siihen istumaan, ja kun en voinut muutakaan tuolia kantaa paikalle, jäi telkkariohjelmat katsomatta. Pelotti jopa vähän, kun olin niin altavastaajan asemassa, mutta ei tuo unohdu.

Pyysikö äijä edes anteeksi?

Loukussa kirjoitti:

Ap täällä...

Eroa olen miettinyt, mutta kun ennätin olla yksin useamman vuoden ennen tätä suhdetta, jotain yksinäisyyden peikkoja jäi mieleen kummittelemaan. Kuten vaikka juhannus tai sunnuntaiaamut silloin kun lapset ovat isällään....

Mutta siis se jatkuva kiusanteko. Meillä sovittiin suhteen alussa pitävämme huolta tästä, päivittäiset hellyydenosoitukset ym. Vaan tässä ollaan. Jos ei levitä jalkoja tai lompakkoa, kiusanteko voi jatkua vaikka kuinka kauan.

Tiedät mitä sun pitää tehdä. Älä pelkää.

Ei tuommoiset kiusaaja-ihmiset pyydä anteeksi. Jossain kohtaa, kun he hoksaavat, että saavutetut edut ovat vaarassa, ne kääntää kelkkaansa niin, että vastapuoli lähtee siihen mukaan ja kaikki on muka taas hyvin.

Aito anteeksipyyntö edellyttäisi katumusta.

Juo, tissuttelee, valehtelee, flirttailee.... vaikka puhuttu, riidelty, sovittu säännöt jne. Ei silti välitä, saa kuulemma tehdä mitä haluaa koska ” aikuinen tietää mitä tekee”.

Eroa suunnittelen, tulee olemaan yllätys kun oikeasti lähden.

Äijä luuli kiusaavansa mua, kun olin unohtanut lenkille lähtiessäni kotiavaimen eteiseen ja oli ottanut vara-avaimen sisälle ja myös lähtenyt kotoa lenkille (eri reitille tietysti). Tulin kotiin ja sujuvasti terassioven kautta sisälle, se kun useesti unohtuu lukita. Äijän omat avaimet olivat autoavainten kanssa nipussa ja niin ollen jääneet myös kotiin. No, miten oli terassinovi mennyt siinä välissä myös lukkoon, ja äijä sai kolkutella hyvän tovin, ennen kuin 'kuulin' että on pulassa.

Ei ollut kyllä kevyt pila, kun ulkona oli yli kymmenen astetta pakkasta.