Miksi tulen aina sairaaksi kun aloitan taas treenin?
Tarkoittaen sitä, että alan päivittäin käymään tunnin pituisella kävelylenkillä. Olen työtön ja muuten kotona. En edes käy joka päivä vaan esim. Ma, ti ke, to huilaan, pe ja la olen jo "tukkoinen".
Eli viikko-kaksi käyn näillä kävelyillä pitäen noin kaksi vapaapäivää viikosta ja sen jälkeen olen aina yhtäkkiä hyvin väsynyt, lihaksiin koskee, palelee, nenä onbtukossa jne.
Olen aiemmin ollut amatöörijuoksija ja tehnyt fyysisiä töitä ilman ongelmia vuosikaudet sekä käynyt salilla. Flunssia ei ollut kuin kerran viiteen vuoteen. Ennen työttömyyttä sairastelin jo jatkuvasti ja sitä oli ollut jo useamman vuoden.
Kilpirauhasarvot ovat seurannassa. TSH oli siinä rajoilla. Voiko siitä johtua tämä? On rasittavaa kun koko ajan saa varoa ettei sairastuta itseään:( jos olisin tämän tiennyt niin en olisi vaivautunut urheilemaan aktiivisesti nuorempana kun ei siitä mitään hyötyä edes ollut :(
Kommentit (32)
Liika on liikaa. Kuuntele kehoasi. Ihan niin kuin joku yllä kirjoitti, pitää lähteä todella maltilla liikenteeseen ja pikkuhiljaa lisäilet matkaa. Huolehdi palautumisesta. Riittävä uni ja palauttavaa ravintoa.
Miksi pitää päivittäin käydä tunnin pituisella lenkillä? Eikö ole muuta aktiivisuutta päivässä. Tee se lenkki pienemmissä osissa, jos on pakko käydä joka päivä. Aamulla ja illalla 30min rauhallista kävelyä. Teetkö ollenkaan lihaskuntoa vai pelkkää kävelyä viikko täynnä?
Pitää aloittaa kevymmin, vaikka 10min ja kasvattaa aikaa..
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää päivittäin käydä tunnin pituisella lenkillä? Eikö ole muuta aktiivisuutta päivässä. Tee se lenkki pienemmissä osissa, jos on pakko käydä joka päivä. Aamulla ja illalla 30min rauhallista kävelyä. Teetkö ollenkaan lihaskuntoa vai pelkkää kävelyä viikko täynnä?
Lihaskuntoa tekisin jos menisi yksikään punnerrus. Erittäin hyvästä kunnosta on siis tultu tähän. Ei ole juuri muuta aktiivisuutta kun olen työtön enkä väsymykseltä jaksa. Tuo kävely auttaa hengitysongelmiin, piristää päivällä ja helpottaa illalla nukkumista sekä lievittää alakuloa, rauhoittaa.
Selkääkin särkee jos vain makaan. Niin todella turhauttavaa. Elämän luulisi olevan muutakin kuin "kuntoutumista". Itselläni oli myös ennen töiden loppua lievä flunssa jonka jälkeen on tultu vauhdilla alaspäin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Pitää aloittaa kevymmin, vaikka 10min ja kasvattaa aikaa..
Tuo on normaali lenkki kauppaan. Eli mitään ei saa tehdä sen lisäksi? Entä imurointi ja lattioiden luuttuaminen tai roskien vienti? Ei tästä tule yhtään mitään...ap
Onko rauta- arvot tutkittu? Ferritiini? Mulla taipumusta samaan et sairastelu meinaa alkaa herkästi. Kunto om hyvä mulla eli siinämielessä eri tilanne kuin aloittajalla ...Tilanne on parantunut nyt kun olen joulukuusta asti syönyt rautaa purkista. Ferritiini oli silloin 37.
Edelleen jos liikun joka päivä kunnolla niin meinaa sairastelu alkaa. On ollut pakko opetella siihen että maks 4 , 5 " rankkaa" treeniä viikossa saa olla. Eli esim 10 km juoksu, porrastreeni... lihaskuntoa ja ratsastamista en juuri laske liikunnaksi eli ne on kevyemmille päiville. Myös syöminen vaikuttaa todella paljon palautumiseen ja muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Onko rauta- arvot tutkittu? Ferritiini? Mulla taipumusta samaan et sairastelu meinaa alkaa herkästi. Kunto om hyvä mulla eli siinämielessä eri tilanne kuin aloittajalla ...Tilanne on parantunut nyt kun olen joulukuusta asti syönyt rautaa purkista. Ferritiini oli silloin 37.
Edelleen jos liikun joka päivä kunnolla niin meinaa sairastelu alkaa. On ollut pakko opetella siihen että maks 4 , 5 " rankkaa" treeniä viikossa saa olla. Eli esim 10 km juoksu, porrastreeni... lihaskuntoa ja ratsastamista en juuri laske liikunnaksi eli ne on kevyemmille päiville. Myös syöminen vaikuttaa todella paljon palautumiseen ja muuhun.
Tuollaisia 10 km lenkkejä juoksin myös reilu vuosi sitten helposti ja tein fyysistä työtä. Teininä pelasin jalkapalloa laitarakentajana ja olin fyysisesti kestävin pelaaja. Koulussa olin kuntotesteissä ikäluokan paras.
Jalkaprässissä salilla työnsin 200 kiloa helposti. 30 km tuli aikanaan pyöräiltyä päivässä ja reilun 2000 kilon edestä tavaraa nosteltua lavoille. Olin ehkä kerran viiteen vuoteen sairaana. Näitä en siis tehnyt kaikkia kerralla vaan levon kanssa kehoa kunnioittaen niin etten vetänyt itseäni ylikuntoon.
Sittemmin aloin kuitenkin sairastella siinä +28 ikävuoden tienoilla. Nyt olen 35. Hemoglobiini on 135 ja varastorauta täynnä. Hb oli tosin huippuaikoina 149 kunnes laski verenluovutusten takia 120:n (eikä noussut ennen kuin söin lisärautaa kunnolla ja lopetin veren luovuttamisen!).
Eli siis kantapään kautta on opittu, että urheilija ei tervettä päivää näe. Mitään hyötyä ei ole säännöllisestä liikunnasta paitsi se, että saa syödä enemmän ja nukkuu paremmin. Muuten täyttä ajanhukkaa. Ap
Kuulostaa siltä, että vertaat liikaa nykytilannetta entiseen. Hyväksy nykytilanne ja lähde siitä eteenpäin. Mielellä on suuri vaikutus kroppaan, varmasti psyykkeen hyvinvointi oireilee sulla kehoon ja jaksamiseen. Kuulostat synkältä, masentuneelta ja uupuneelta. Liiku maltillisesti kroppaa kuunnellen ja pyri saamaan muita asioita elämässä kuntoon, jotka tuovat sulle iloa. Siitä se jaksaminen lähtee nousuun .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää päivittäin käydä tunnin pituisella lenkillä? Eikö ole muuta aktiivisuutta päivässä. Tee se lenkki pienemmissä osissa, jos on pakko käydä joka päivä. Aamulla ja illalla 30min rauhallista kävelyä. Teetkö ollenkaan lihaskuntoa vai pelkkää kävelyä viikko täynnä?
Lihaskuntoa tekisin jos menisi yksikään punnerrus. Erittäin hyvästä kunnosta on siis tultu tähän. Ei ole juuri muuta aktiivisuutta kun olen työtön enkä väsymykseltä jaksa. Tuo kävely auttaa hengitysongelmiin, piristää päivällä ja helpottaa illalla nukkumista sekä lievittää alakuloa, rauhoittaa.
Selkääkin särkee jos vain makaan. Niin todella turhauttavaa. Elämän luulisi olevan muutakin kuin "kuntoutumista". Itselläni oli myös ennen töiden loppua lievä flunssa jonka jälkeen on tultu vauhdilla alaspäin. Ap
Sitten teet sen lihaskuntoliikkeen, joka menee. Vaikka sitten yksi kyykky. Siitä itsekin aloitin, kun puhkesi kilpirauhasen vajaatoiminta kolmekymppisenä, oli myös kova stressi ja raudanpuute (ferritiini vain hieman yli 10). Joskus ruokakaupassakin piti istua kesken ostosten tai jopa ostaa suklaapatukka ja syödä se ennen ostoksia. Oli hengenhaukkomista, raajat tuntuivat keitetyltä spagetilta, oli heikotusta ja tärinää. Pari vuotta kesti ennen kuin lääkitys alkoi tehoamaan. Sitä ennen oli pakko saada stressitasoja alas ja rautaa lisää, tärkeää oli myös vitamiinien ja hivenaineiden tankkaus. Aloitin siis yhdestä kyykystä ja niitä sitten tein hiljalleen enemmän. Alussa lihakset oli heti hapoilla, elimistö ei kestänyt liikuntaa oikein yhtään. Rauhallista kävelyä tein myös. Sinun on nyt vaan pakko opetella uusi tapa liikkua, kunnes ehkä joskus sitten voit tehdä enemmän. Kyllä se siitä helpottaa, kun jatkat vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää päivittäin käydä tunnin pituisella lenkillä? Eikö ole muuta aktiivisuutta päivässä. Tee se lenkki pienemmissä osissa, jos on pakko käydä joka päivä. Aamulla ja illalla 30min rauhallista kävelyä. Teetkö ollenkaan lihaskuntoa vai pelkkää kävelyä viikko täynnä?
Lihaskuntoa tekisin jos menisi yksikään punnerrus. Erittäin hyvästä kunnosta on siis tultu tähän. Ei ole juuri muuta aktiivisuutta kun olen työtön enkä väsymykseltä jaksa. Tuo kävely auttaa hengitysongelmiin, piristää päivällä ja helpottaa illalla nukkumista sekä lievittää alakuloa, rauhoittaa.
Selkääkin särkee jos vain makaan. Niin todella turhauttavaa. Elämän luulisi olevan muutakin kuin "kuntoutumista". Itselläni oli myös ennen töiden loppua lievä flunssa jonka jälkeen on tultu vauhdilla alaspäin. Ap
Sitten teet sen lihaskuntoliikkeen, joka menee. Vaikka sitten yksi kyykky. Siitä itsekin aloitin, kun puhkesi kilpirauhasen vajaatoiminta kolmekymppisenä, oli myös kova stressi ja raudanpuute (ferritiini vain hieman yli 10). Joskus ruokakaupassakin piti istua kesken ostosten tai jopa ostaa suklaapatukka ja syödä se ennen ostoksia. Oli hengenhaukkomista, raajat tuntuivat keitetyltä spagetilta, oli heikotusta ja tärinää. Pari vuotta kesti ennen kuin lääkitys alkoi tehoamaan. Sitä ennen oli pakko saada stressitasoja alas ja rautaa lisää, tärkeää oli myös vitamiinien ja hivenaineiden tankkaus. Aloitin siis yhdestä kyykystä ja niitä sitten tein hiljalleen enemmän. Alussa lihakset oli heti hapoilla, elimistö ei kestänyt liikuntaa oikein yhtään. Rauhallista kävelyä tein myös. Sinun on nyt vaan pakko opetella uusi tapa liikkua, kunnes ehkä joskus sitten voit tehdä enemmän. Kyllä se siitä helpottaa, kun jatkat vaan.
Jos selkä kipeytyy, esim. alaspäin katsova koira-liike avaa hyvin selän ja jalkojen takaosan kireyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että vertaat liikaa nykytilannetta entiseen. Hyväksy nykytilanne ja lähde siitä eteenpäin. Mielellä on suuri vaikutus kroppaan, varmasti psyykkeen hyvinvointi oireilee sulla kehoon ja jaksamiseen. Kuulostat synkältä, masentuneelta ja uupuneelta. Liiku maltillisesti kroppaa kuunnellen ja pyri saamaan muita asioita elämässä kuntoon, jotka tuovat sulle iloa. Siitä se jaksaminen lähtee nousuun .
Juuh, ehkä pahin on kun en voi hyväksyä elämän epäreiluutta. Toisaalta ei kenellekään luvata täällä mitään ja sairastua voi paljon pahemminkin. Eniten ahdistaa kun en tiedä miten työelämässä jatkan tästä eteenpäin tai mitä opiskelen. En uskalla fysiikan kestävän samalla lailla enää töitä joita olen tähän mennessä tehnyt. Ap
Sairastin vuosi sitten kumman lievän flunssan ja sen jälkeen samat oireet vaivaa! En ole voinut liikkua normaalisti, kovempi treeni iskee heti lämmöt päälle ja keuhkopoltteet oireilemaan.