Lue keskustelun säännöt.
Siis mikä tämä Tytti Yliviikari oikein kokee olevansa
20.03.2021 |
Yli-Viikari höyläsi viraston luottokorttia VTV:n toimittamien tietojen mukaan vuosina 2018–2020 yhteensä 59 171 eurolla.
YLI-VIIKARI esimerkiksi maksatti viraston luottokortilla neljään otteeseen stailauspalvelujaan vuonna 2019.
10. tammikuuta 2019 Yli-Viikari osti Living Day Spasta 174 euroa maksaneen ”hiusmuotoiluvalmennuksen”.
Valmennus liittyi VTV:n mukaan pääjohtajan valokuvaukseen – tarkempaa selvitystä kuvauksesta ei annettu.
28.2.2019 Yli-Viikari hankki Sydämen Pohjasta Oy:ltä 185 euroa maksaneen palvelun, joka sisälsi värin ja muotoilun sekä kulmien muotoilun.
Stailauspalvelu liittyi VTV:n mukaan Haus Kehittämiskeskuksen videokuvaukseen
23.4.2019 Yli-Viikari osti Sydämen Pohjasta Oy:ltä 204 euron palvelun, johon sisältyi värin ja muotoilupalvelujen lisäksi ”extreme megamask”. Kuittiin ei kirjattu oston syytä. VTV:stä kerrotaan, että ostos liittyi viraston vuosikertomuksen kuvauksiin.
11.6.2019 Yli-Viikari hankki Sydämen Pohjasta Oy:ltä 212 euron palvelun, johon sisältyi värin ja muotoilun lisäksi ”tehohoito”. VTV:n mukaan ostos liittyi eduskunnassa toteutetun viraston esittelyvideon kuvauksiin.
Näin meidän verorahoja haaskataan ja kaikki menee sumeilematta läpi. Palkat on pilvissä mutta silti kaikki maksatetaan veronmaksajilla. Tämä on sairasta, törkeää, mielivaltaista... Sanat loppuu kesken kuvailemaan suuttumusta mitä tämä vallassa olevien naisten perseily nykyään aiheuttaa
Kommentit (7835)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tuli ainakin videon katselemalla selväksi, että ainoastaan verkostot ovat tärkeitä! Itse tyhmyyksissäni uran alkuaikoina keskityin asiaosaaminen kehittämiseen. No minusta ei tullutkaan pääjohtajaa.
Joo, tää on kyllä hauska nykyajan hypeilmiö. Siis Suomessa ei tietenkään ole minkäänlaista korruptiota ja hyväveliverkostotkin on pelkkää pahaa puhetta, mutta ihan sama, mitä työpaikkaa haet, niin ainoastaan verkostot merkkaa. Itse olin taannoin työhaastattelussa ihan perus toimistohiiren tehtävään. Hämmennyin ihan valtavasti, kun minulta kysyttiin haastattelussa, että olenko luontainen verkostoituja. En varmaankaan osannut vastata siten, kuin olisi pitänyt, koska en todellakaan tajunnut, mitä tuolla kysymyksellä haettiin. Olen kyllä mielestäni ihan normaalisti sosiaaliset tilanteet hallitseva, yhteistyökykyinen ja kaikkien kanssa toimeen tuleva tyyppi, mutta pitääkö sen lisäksi olla vielä jotain muuta... kuin Tytti? Paikkaa en saanut.
Sori, mutta tuo pitää nykyään klaarata työssä kuin työssä. On sisäistä ja ulkoista verkostoitumista. Eikä se vie pois arvoa substanssiosaamiselta.
Minäkin olen tätä verkostoitumisasiaa jonkin verran pohtinut, kun sitä vähän joka suunnasta tuputetaan. Voisko joku vääntää rautalangasta, mitä se on? Taas uusi, trendikäs termi normaalille sosiaalisuudelle? Somekontaktien määrä? Se ketä isokenkäisiä tuntee?
Ei varsinaisesti ole sama asia kuin sosiaalisuus, vaikka siitä on apua. Hyvä verkostoituja voi olla epäsosiaalinen. Sosiaalisuus on luonteenpiirre. Verkostoituminen on ns. aktiviteetti tai tehtävä. Verkostoitumisella luodaan kontakteja organisaation, aihepiirin tai oman uran kannalta suotuisiin kohteisiin jotka voivat olla muita organisaatioita tai yksittäisiä ihmisiä.
Verkostoituminen ei välttämättä tapahdu suoraan oman etenemisen vuoksi vaan se voi olla tärkeää koko firman tuottavuuden ja elossa pysymisen kannalta. Otetaan esimerkiksi vaikka Slush joka on iso verkostoitumistapahtuma.
Kuten kaikkea, verkostoitua voi hyvässä tai pahassa. Tilanteesta riippuen, se voi olla todella hieno väline luoda uutta tai sitten sen voi linkittää korruptioon. Maailma ei ole mustavalkoinen.
Kiitos yrityksestä, mutta ei kyllä edellenkään hirveästi selkiytynyt. Verkostoituminen on siis suhteiden luomista muihin, ihmisiin tai organisaatioihin? Ko? Kö? Onko se sitä, että voi sanoa tuntevansa paljon tärkeitä tyyppejä tärkeistä firmoista? Entäs nyt esim. tässä Tytin tapauksessa, kun aktiivinen verkostoituja paljastuukin noloksi kontaktiksi?
Ehkä olisi helpompi kertoa, millainen on oikein huono verkostoituja? Kun edelleen mielestäni ns. täysipäinen, hyvän kasvatuksen saanut ja normaalisti muiden kanssa pärjäävä ihminen on kyllä aina luontainen verkostoituja. Ja miksi ihan perustyöntekijän, jonka työtehtävä ei ole hengailla siellä kokkareilla isojen kihojen kanssa, pitäisi olla "luontainen verkostoituja"?
Ei verkostoituminen ole vain "ulkoista". Ainakin isossa firmassa sitä pitää tehdä sisälläkin. Verkostojen avulla asiat sujuu jouhevammin kaikkien hyväksi. Isossa firmassa verkostoitumisen eteen joutuu tekemään hommaa, koska kolleegoita saattaa olla kymmeniä tuhansia, ympäri maailmaa. Silloin ei riitä vain perussosiaalisuus kahvihuoneessa.
Omassa kv. firmassani kannustetaan jopa johdon assareita verkostoitumaan asiakkaiden assarien kanssa, koska se helpottaa pomojen välistä kommunikointia.
Esimerkki huonosta verkostoitujasta voisi olla sellainne tyyppi joka tekee vaan oman duuninsa eikä ole kiinnostunut siitä miten se vaikuttaa muihin kolleegoihin tai yleisellä tasolla firmaan. Ei jaa tietoa muille eikä käytä muilta saatavaa tietoa oman duuninsa tukena. Saattaa jopa tietoisesti pimittää tietoja. Miksi? Siihen ei usein ole mitään järkevää syytä, mutta usein tämä tyyppi on lisäksi muutosvastainen.
PS. olisin muuten itse vastannut tuohon kysymykseen, että en tiedä mitä tarkoitetaan "luontaisella verkostoitumisella", koska mielestäni kaikkien on tehtävä sen eteen hommaa sekä luomalla uusia verkostoja että ylläpitämällä vanhoja.
Pidän verkostoitumista erittäin tärkeänä syistä X, Y, Z. Olen verkostoitunut nykyisessä duunissani esimerkiksi tavalla A. Haettavassa roolissa aloittaisin verkostoitumisen tavoilla B ja C.
Tai jotain muuta sontaa.
Verkostoituminen on suhteilla etenemistä. Ei muuta. Ja ne, jotka täällä kohkaavat firmojen sisäisestä verkostoitumisesta (= käytännössä käytäväkeskustelua ja kahvikoneella notkumista), unohtavat, että edelleenkin jokaisen työpäivässä on 8 h. Kaikki aika, joka mystiseen verkostoitumiseen käytetään, on pois muusta tekemisestä, vaikka se olisi jotain jalompaakin kuin käytäväjuoruilu ja p:n nuoleskelu. Siksi ei edelleenkään ole firman etu, että kaikki verkostoituvat edestä ja takaa kaiken aikaa. Siksi firmoissa on edelleen työnjako.
Jos todella kaikkien tehtävänä on kaiken muun ohella verkostoitua, jää kysymys siitä, kuka ne varsinaiset hommat tekee. No, yksi ratkaisuhan on se, että lisätään väkeä. Tämä on utopiaratkaisu, jota ei toteuteta missään. Toinen vaihtoehto on, että työpäivät venyvät ja ollaan töissä kaiken aikaa. Näinhän on enenevissä määrin käymässä. Kenen etu tämä on? Tässä vaiheessa kysymyksenasettelua all-in-verkostoitumisen kannattajat pesevätkin sitten kätensä ja livahtavat sinne omalle mökilleen hyvin ansaitulle lomalle oikeinkin perinteiseen "ja siinä vaiheessa konsultin perävalot vain vilkkuivat" -tyyliin.
Ei verkostoituminen ole mitään juoruilua. Sitä tehdään ihan sen normaalin työn ohella. Tuomalla esiin oma substanssiosaaminen. Mutta ole verkostoitumatta. Sellaisen ei kuitenkaan kannata itkeä, jos ylennys tai uusi paikka jää sen takia saamatta.
Anna nyt hyvä ihminen jokin köytännön esimerkki verkostoitumisesta. Miten sihteeri A verkostoituu toisessa työpisteessä työskentelevän assistentti B:n kanssa? Pitääkö niiden yavata vai riittääkö sähköposti? Podetäänkö verkostoa yllä jotenkin, vai riittääkö, että on tavattu kerran ja esittäydytty? Pitääkö muistutella olemassaolostaan ja missä määrin, että se ei ole ärsyttävää?
Tämän minäkin haluan kuulla. Ja vielä jos joku kertoisi, että miksi tällaisesta luonnollisesta yhteydenpidosta, joka minun mielestäni sisältyy normaaliin hyvään työntekijyyteen ja kykyyn osata hoitaa oma tonttinsa, täytyy tehdä niin valtava numero? Jos ihminen osaa esimerkiksi työhaastattelussa keskustella luontevasti, kertoa itsestään ja osaamisestaan ja vaikuttaa kaikin puolin täyspäiseltä ja käytöstavat omaavalta yksilöltä, niin minkä ihmeen takia täytyy vielä erikseen tivata, että mitenkä ne verkostoitumistaidot sitten, häh? Mitä ihmeen ekstraa tällaisella kysymyksellä haetaan? Että minulla on 5000 kontaktia linkkarissa (joista suurinta osaa en ole koskaan edes tavannut) ja kaiken vapaa-aikani käytän substanssiosaamiseni julistamiseen somessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen havainnut ettei it-firmoissa vaadita kovin suurta sosiaalista kyvykkyyttä tai verkostoitumistaitoja niiltä, jotka ovat vain riittävän hyviä niissä oikeissa it-asioissa. Mutta KAIKILTA MUILTA sitten kyllä vaaditaankin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tuli ainakin videon katselemalla selväksi, että ainoastaan verkostot ovat tärkeitä! Itse tyhmyyksissäni uran alkuaikoina keskityin asiaosaaminen kehittämiseen. No minusta ei tullutkaan pääjohtajaa.
Joo, tää on kyllä hauska nykyajan hypeilmiö. Siis Suomessa ei tietenkään ole minkäänlaista korruptiota ja hyväveliverkostotkin on pelkkää pahaa puhetta, mutta ihan sama, mitä työpaikkaa haet, niin ainoastaan verkostot merkkaa. Itse olin taannoin työhaastattelussa ihan perus toimistohiiren tehtävään. Hämmennyin ihan valtavasti, kun minulta kysyttiin haastattelussa, että olenko luontainen verkostoituja. En varmaankaan osannut vastata siten, kuin olisi pitänyt, koska en todellakaan tajunnut, mitä tuolla kysymyksellä haettiin. Olen kyllä mielestäni ihan normaalisti sosiaaliset tilanteet hallitseva, yhteistyökykyinen ja kaikkien kanssa toimeen tuleva tyyppi, mutta pitääkö sen lisäksi olla vielä jotain muuta... kuin Tytti? Paikkaa en saanut.
Sori, mutta tuo pitää nykyään klaarata työssä kuin työssä. On sisäistä ja ulkoista verkostoitumista. Eikä se vie pois arvoa substanssiosaamiselta.
Minäkin olen tätä verkostoitumisasiaa jonkin verran pohtinut, kun sitä vähän joka suunnasta tuputetaan. Voisko joku vääntää rautalangasta, mitä se on? Taas uusi, trendikäs termi normaalille sosiaalisuudelle? Somekontaktien määrä? Se ketä isokenkäisiä tuntee?
Ei varsinaisesti ole sama asia kuin sosiaalisuus, vaikka siitä on apua. Hyvä verkostoituja voi olla epäsosiaalinen. Sosiaalisuus on luonteenpiirre. Verkostoituminen on ns. aktiviteetti tai tehtävä. Verkostoitumisella luodaan kontakteja organisaation, aihepiirin tai oman uran kannalta suotuisiin kohteisiin jotka voivat olla muita organisaatioita tai yksittäisiä ihmisiä.
Verkostoituminen ei välttämättä tapahdu suoraan oman etenemisen vuoksi vaan se voi olla tärkeää koko firman tuottavuuden ja elossa pysymisen kannalta. Otetaan esimerkiksi vaikka Slush joka on iso verkostoitumistapahtuma.
Kuten kaikkea, verkostoitua voi hyvässä tai pahassa. Tilanteesta riippuen, se voi olla todella hieno väline luoda uutta tai sitten sen voi linkittää korruptioon. Maailma ei ole mustavalkoinen.
Kiitos yrityksestä, mutta ei kyllä edellenkään hirveästi selkiytynyt. Verkostoituminen on siis suhteiden luomista muihin, ihmisiin tai organisaatioihin? Ko? Kö? Onko se sitä, että voi sanoa tuntevansa paljon tärkeitä tyyppejä tärkeistä firmoista? Entäs nyt esim. tässä Tytin tapauksessa, kun aktiivinen verkostoituja paljastuukin noloksi kontaktiksi?
Ehkä olisi helpompi kertoa, millainen on oikein huono verkostoituja? Kun edelleen mielestäni ns. täysipäinen, hyvän kasvatuksen saanut ja normaalisti muiden kanssa pärjäävä ihminen on kyllä aina luontainen verkostoituja. Ja miksi ihan perustyöntekijän, jonka työtehtävä ei ole hengailla siellä kokkareilla isojen kihojen kanssa, pitäisi olla "luontainen verkostoituja"?
Ei verkostoituminen ole vain "ulkoista". Ainakin isossa firmassa sitä pitää tehdä sisälläkin. Verkostojen avulla asiat sujuu jouhevammin kaikkien hyväksi. Isossa firmassa verkostoitumisen eteen joutuu tekemään hommaa, koska kolleegoita saattaa olla kymmeniä tuhansia, ympäri maailmaa. Silloin ei riitä vain perussosiaalisuus kahvihuoneessa.
Omassa kv. firmassani kannustetaan jopa johdon assareita verkostoitumaan asiakkaiden assarien kanssa, koska se helpottaa pomojen välistä kommunikointia.
Esimerkki huonosta verkostoitujasta voisi olla sellainne tyyppi joka tekee vaan oman duuninsa eikä ole kiinnostunut siitä miten se vaikuttaa muihin kolleegoihin tai yleisellä tasolla firmaan. Ei jaa tietoa muille eikä käytä muilta saatavaa tietoa oman duuninsa tukena. Saattaa jopa tietoisesti pimittää tietoja. Miksi? Siihen ei usein ole mitään järkevää syytä, mutta usein tämä tyyppi on lisäksi muutosvastainen.
PS. olisin muuten itse vastannut tuohon kysymykseen, että en tiedä mitä tarkoitetaan "luontaisella verkostoitumisella", koska mielestäni kaikkien on tehtävä sen eteen hommaa sekä luomalla uusia verkostoja että ylläpitämällä vanhoja.
Pidän verkostoitumista erittäin tärkeänä syistä X, Y, Z. Olen verkostoitunut nykyisessä duunissani esimerkiksi tavalla A. Haettavassa roolissa aloittaisin verkostoitumisen tavoilla B ja C.
Tai jotain muuta sontaa.
Verkostoituminen on suhteilla etenemistä. Ei muuta. Ja ne, jotka täällä kohkaavat firmojen sisäisestä verkostoitumisesta (= käytännössä käytäväkeskustelua ja kahvikoneella notkumista), unohtavat, että edelleenkin jokaisen työpäivässä on 8 h. Kaikki aika, joka mystiseen verkostoitumiseen käytetään, on pois muusta tekemisestä, vaikka se olisi jotain jalompaakin kuin käytäväjuoruilu ja p:n nuoleskelu. Siksi ei edelleenkään ole firman etu, että kaikki verkostoituvat edestä ja takaa kaiken aikaa. Siksi firmoissa on edelleen työnjako.
Jos todella kaikkien tehtävänä on kaiken muun ohella verkostoitua, jää kysymys siitä, kuka ne varsinaiset hommat tekee. No, yksi ratkaisuhan on se, että lisätään väkeä. Tämä on utopiaratkaisu, jota ei toteuteta missään. Toinen vaihtoehto on, että työpäivät venyvät ja ollaan töissä kaiken aikaa. Näinhän on enenevissä määrin käymässä. Kenen etu tämä on? Tässä vaiheessa kysymyksenasettelua all-in-verkostoitumisen kannattajat pesevätkin sitten kätensä ja livahtavat sinne omalle mökilleen hyvin ansaitulle lomalle oikeinkin perinteiseen "ja siinä vaiheessa konsultin perävalot vain vilkkuivat" -tyyliin.
Ei verkostoituminen ole mitään juoruilua. Sitä tehdään ihan sen normaalin työn ohella. Tuomalla esiin oma substanssiosaaminen. Mutta ole verkostoitumatta. Sellaisen ei kuitenkaan kannata itkeä, jos ylennys tai uusi paikka jää sen takia saamatta.
Anna nyt hyvä ihminen jokin köytännön esimerkki verkostoitumisesta. Miten sihteeri A verkostoituu toisessa työpisteessä työskentelevän assistentti B:n kanssa? Pitääkö niiden yavata vai riittääkö sähköposti? Podetäänkö verkostoa yllä jotenkin, vai riittääkö, että on tavattu kerran ja esittäydytty? Pitääkö muistutella olemassaolostaan ja missä määrin, että se ei ole ärsyttävää?
Ei ole vain yhtä tapaa. Sehän riippuu ihan firmasta, alasta, rakennettavasta verkostosta jne. Osaatko siirtää ajatteluasi yhtään laatikon ulkopuolle? Ei verkostoituminen mikään erillinen lokero vaan ihan osa sitä tehtävää työtä. Osa kokonaisuutta. Eikä sitä monissa muissa kulttuureissa tarvitse edes erikseen alleviivata.
Tuossa sihteeriesimerkissä oma firma järjestää sekä yhteisiä koulutuksia (liittyen siis johonkin oikeaan aiheeseen, esimerkiksi uuden teknologiaan käyttöönottoon, ei verkostoitumiseen) että joululounaita (jotka on sitten ihan puhtaasti sosiaalista kanssakäymistä ja tutustumista). Ihan selvää, että jos sihteerit tuntevat toisensa, on pomojen kalenteriaikojen sumpliminen helpompaa.
Ei meistä kukaan ole kone. Miksi ihmeessä taistella sitä vastaan, kun jokainen voi pienillä huomioilla käyttää verkostoitumista omaksi ja muiden auttamiseksi? Nimenomaan positiivista verkostoitumista, ei korruptiota joka on laitonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen myös suuresti tuota VTV:n neuvottelukuntaa. Onko ne tosiaan olleet näin pihalla kaikesta? Eivätkö ne ole tunteneet edes mitä VTV-laki sanoo?
Käsittääkseni (voin olla väärässäkin) tuo neuvottelukunta koostuu tavan kansanedustajista, jotka on siihen hommaan ehdotettu, voi jopa olla, että heidät on puolimäärätty siihen?
Tilanne voi olla sama kuin työpaikoilla, joissa ylimääräisiä tehtäviä kaadetaan ihmisten niskaan tilanteissa, joissa on jo kädet täynnä varsinaisiakin tehtäviä mutta ei joko kehdata kieltäytyä uusista tai niitä haalitaan ahneuksissaan. Ehkä tässä(kin) neuvottelukunnassa on sama juttu?
Miten joku kansanedustaja ehtisi tai edes pystyisi valvomaan VTV:tä? Ei kukaan syntyjään omaa sellaisia tietotaitoja. Valvonta vaatisi oikeaa asiantuntemusta ja perehtymistä organisaatioon. Mistä kansanedustaja edes teoriassa voisi ottaa sen ajan ja energian? Ne ovat kiinnostuneita omista aihealueistaan ja kuten täällä jo huomattu, ne ovat todellakin vain ihmisiä, ja voiko niistä sanoa edes sitä. Osa on napoleon-kompleksilla varustettuja visonäärejä tai Jumalaa palvovia helluntailaisvallanhaalijoita tai siltarumpupoliitikkoja Tyrvään perämettistä. Miten niistä ihan vain nimittämällä tulisi VTV:n tai minkään asiantuntijoita?
Kukaan ei ole etukäteen pystynyt olettamaan, että jokin tällainen sotku muhii VTV:ssä. Kaikki ovat luottaneet (tässäkin asiassa) siihen, että asiat hoituvat omalla painollaan. Neuvottelukunta on ollut olemassa vain muodollisuutena.
Vasta kriisitilanne osoittaa, että koko systeemi on mätä: valvottavassa instituutiossa on ongelma mutta niin on myös valvovassa elimessä eli neuvottelukunnassa, kun osoittautuu, ettei oikeasti osaa valvoa. Mistä vetoa, etteivät neuvottelukunnan jäsenet ole edes tienneet, mitä niiden varsinaisesti pitäisi tehdä, ovat vain ottaneet sen, mitä on annettu.
Byrkoraattiset systeemit ovat täynnä näitä silmänlumeeksi rakentuneita elimiä, jotka eivät tosipaikan tullen toimi. Jäljelle jää kansalaisten kyynistymistä, moraalikatoa ja apatiaa. Jokainen keskittyköön selviämään, miten parhaiten pystyy. Niinhän nuo virkamiehet ja kansanedustajatkin tekevät. Jos kansanedustajiin välillä jokin sinisilmäinen idealisti joskus eksyy, suomut kyllä nopeasti karisevat silmiltä. Lopputulos on se näytelmä, mitä me sitten hämmästelemme. Ja meidän niskaan edelleen kaadetaan vaade rehellisyydestä, määräysten noudattamisesta, uhrautumisesta muiden hyväksi. Voi... voi voi.
Eikös siellä ollut muutama talouselämän ammattilainen mukana tuolla neuvottelukunnassakin? Esim. telkkarissa usein esiintyvä ekonomisti Aki Kangasharju?
Vierailija kirjoitti:
Olen havainnut ettei it-firmoissa vaadita kovin suurta sosiaalista kyvykkyyttä tai verkostoitumistaitoja niiltä, jotka ovat vain riittävän hyviä niissä oikeissa it-asioissa. Mutta KAIKILTA MUILTA sitten kyllä vaaditaankin!
Ne IT-firmojen huipputekkiosaajat ovat usein autistispektrumilla. Ei voi vaatia. Sori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhmäverkostoitumisella voidaan lisätä monimuotoisuutta. Vaikka lisää naisia miesvaltaisille aloille. Tai apua nostamaan etnisiä ryhmiä valkoisiin johtoryhmiin.
Hänhän maksatti jopa polkupyöränsä huollon veronmaksajien rahoilla. Sitä se pienituloisuus teettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokos joku on selvittänyt, mitä nämä tavoite tulokset ovat, mistä tulospalkkiot on maksettu?
Todennäköisesti niistä raporttien sievistelystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tuli ainakin videon katselemalla selväksi, että ainoastaan verkostot ovat tärkeitä! Itse tyhmyyksissäni uran alkuaikoina keskityin asiaosaaminen kehittämiseen. No minusta ei tullutkaan pääjohtajaa.
Joo, tää on kyllä hauska nykyajan hypeilmiö. Siis Suomessa ei tietenkään ole minkäänlaista korruptiota ja hyväveliverkostotkin on pelkkää pahaa puhetta, mutta ihan sama, mitä työpaikkaa haet, niin ainoastaan verkostot merkkaa. Itse olin taannoin työhaastattelussa ihan perus toimistohiiren tehtävään. Hämmennyin ihan valtavasti, kun minulta kysyttiin haastattelussa, että olenko luontainen verkostoituja. En varmaankaan osannut vastata siten, kuin olisi pitänyt, koska en todellakaan tajunnut, mitä tuolla kysymyksellä haettiin. Olen kyllä mielestäni ihan normaalisti sosiaaliset tilanteet hallitseva, yhteistyökykyinen ja kaikkien kanssa toimeen tuleva tyyppi, mutta pitääkö sen lisäksi olla vielä jotain muuta... kuin Tytti? Paikkaa en saanut.
Sori, mutta tuo pitää nykyään klaarata työssä kuin työssä. On sisäistä ja ulkoista verkostoitumista. Eikä se vie pois arvoa substanssiosaamiselta.
Minäkin olen tätä verkostoitumisasiaa jonkin verran pohtinut, kun sitä vähän joka suunnasta tuputetaan. Voisko joku vääntää rautalangasta, mitä se on? Taas uusi, trendikäs termi normaalille sosiaalisuudelle? Somekontaktien määrä? Se ketä isokenkäisiä tuntee?
Ei varsinaisesti ole sama asia kuin sosiaalisuus, vaikka siitä on apua. Hyvä verkostoituja voi olla epäsosiaalinen. Sosiaalisuus on luonteenpiirre. Verkostoituminen on ns. aktiviteetti tai tehtävä. Verkostoitumisella luodaan kontakteja organisaation, aihepiirin tai oman uran kannalta suotuisiin kohteisiin jotka voivat olla muita organisaatioita tai yksittäisiä ihmisiä.
Verkostoituminen ei välttämättä tapahdu suoraan oman etenemisen vuoksi vaan se voi olla tärkeää koko firman tuottavuuden ja elossa pysymisen kannalta. Otetaan esimerkiksi vaikka Slush joka on iso verkostoitumistapahtuma.
Kuten kaikkea, verkostoitua voi hyvässä tai pahassa. Tilanteesta riippuen, se voi olla todella hieno väline luoda uutta tai sitten sen voi linkittää korruptioon. Maailma ei ole mustavalkoinen.
Kiitos yrityksestä, mutta ei kyllä edellenkään hirveästi selkiytynyt. Verkostoituminen on siis suhteiden luomista muihin, ihmisiin tai organisaatioihin? Ko? Kö? Onko se sitä, että voi sanoa tuntevansa paljon tärkeitä tyyppejä tärkeistä firmoista? Entäs nyt esim. tässä Tytin tapauksessa, kun aktiivinen verkostoituja paljastuukin noloksi kontaktiksi?
Ehkä olisi helpompi kertoa, millainen on oikein huono verkostoituja? Kun edelleen mielestäni ns. täysipäinen, hyvän kasvatuksen saanut ja normaalisti muiden kanssa pärjäävä ihminen on kyllä aina luontainen verkostoituja. Ja miksi ihan perustyöntekijän, jonka työtehtävä ei ole hengailla siellä kokkareilla isojen kihojen kanssa, pitäisi olla "luontainen verkostoituja"?
Ei verkostoituminen ole vain "ulkoista". Ainakin isossa firmassa sitä pitää tehdä sisälläkin. Verkostojen avulla asiat sujuu jouhevammin kaikkien hyväksi. Isossa firmassa verkostoitumisen eteen joutuu tekemään hommaa, koska kolleegoita saattaa olla kymmeniä tuhansia, ympäri maailmaa. Silloin ei riitä vain perussosiaalisuus kahvihuoneessa.
Omassa kv. firmassani kannustetaan jopa johdon assareita verkostoitumaan asiakkaiden assarien kanssa, koska se helpottaa pomojen välistä kommunikointia.
Esimerkki huonosta verkostoitujasta voisi olla sellainne tyyppi joka tekee vaan oman duuninsa eikä ole kiinnostunut siitä miten se vaikuttaa muihin kolleegoihin tai yleisellä tasolla firmaan. Ei jaa tietoa muille eikä käytä muilta saatavaa tietoa oman duuninsa tukena. Saattaa jopa tietoisesti pimittää tietoja. Miksi? Siihen ei usein ole mitään järkevää syytä, mutta usein tämä tyyppi on lisäksi muutosvastainen.
PS. olisin muuten itse vastannut tuohon kysymykseen, että en tiedä mitä tarkoitetaan "luontaisella verkostoitumisella", koska mielestäni kaikkien on tehtävä sen eteen hommaa sekä luomalla uusia verkostoja että ylläpitämällä vanhoja.
Pidän verkostoitumista erittäin tärkeänä syistä X, Y, Z. Olen verkostoitunut nykyisessä duunissani esimerkiksi tavalla A. Haettavassa roolissa aloittaisin verkostoitumisen tavoilla B ja C.
Tai jotain muuta sontaa.
Verkostoituminen on suhteilla etenemistä. Ei muuta. Ja ne, jotka täällä kohkaavat firmojen sisäisestä verkostoitumisesta (= käytännössä käytäväkeskustelua ja kahvikoneella notkumista), unohtavat, että edelleenkin jokaisen työpäivässä on 8 h. Kaikki aika, joka mystiseen verkostoitumiseen käytetään, on pois muusta tekemisestä, vaikka se olisi jotain jalompaakin kuin käytäväjuoruilu ja p:n nuoleskelu. Siksi ei edelleenkään ole firman etu, että kaikki verkostoituvat edestä ja takaa kaiken aikaa. Siksi firmoissa on edelleen työnjako.
Jos todella kaikkien tehtävänä on kaiken muun ohella verkostoitua, jää kysymys siitä, kuka ne varsinaiset hommat tekee. No, yksi ratkaisuhan on se, että lisätään väkeä. Tämä on utopiaratkaisu, jota ei toteuteta missään. Toinen vaihtoehto on, että työpäivät venyvät ja ollaan töissä kaiken aikaa. Näinhän on enenevissä määrin käymässä. Kenen etu tämä on? Tässä vaiheessa kysymyksenasettelua all-in-verkostoitumisen kannattajat pesevätkin sitten kätensä ja livahtavat sinne omalle mökilleen hyvin ansaitulle lomalle oikeinkin perinteiseen "ja siinä vaiheessa konsultin perävalot vain vilkkuivat" -tyyliin.
Ei verkostoituminen ole mitään juoruilua. Sitä tehdään ihan sen normaalin työn ohella. Tuomalla esiin oma substanssiosaaminen. Mutta ole verkostoitumatta. Sellaisen ei kuitenkaan kannata itkeä, jos ylennys tai uusi paikka jää sen takia saamatta.
Anna nyt hyvä ihminen jokin köytännön esimerkki verkostoitumisesta. Miten sihteeri A verkostoituu toisessa työpisteessä työskentelevän assistentti B:n kanssa? Pitääkö niiden yavata vai riittääkö sähköposti? Podetäänkö verkostoa yllä jotenkin, vai riittääkö, että on tavattu kerran ja esittäydytty? Pitääkö muistutella olemassaolostaan ja missä määrin, että se ei ole ärsyttävää?
Ei ole vain yhtä tapaa. Sehän riippuu ihan firmasta, alasta, rakennettavasta verkostosta jne. Osaatko siirtää ajatteluasi yhtään laatikon ulkopuolle? Ei verkostoituminen mikään erillinen lokero vaan ihan osa sitä tehtävää työtä. Osa kokonaisuutta. Eikä sitä monissa muissa kulttuureissa tarvitse edes erikseen alleviivata.
Tuossa sihteeriesimerkissä oma firma järjestää sekä yhteisiä koulutuksia (liittyen siis johonkin oikeaan aiheeseen, esimerkiksi uuden teknologiaan käyttöönottoon, ei verkostoitumiseen) että joululounaita (jotka on sitten ihan puhtaasti sosiaalista kanssakäymistä ja tutustumista). Ihan selvää, että jos sihteerit tuntevat toisensa, on pomojen kalenteriaikojen sumpliminen helpompaa.
Ei meistä kukaan ole kone. Miksi ihmeessä taistella sitä vastaan, kun jokainen voi pienillä huomioilla käyttää verkostoitumista omaksi ja muiden auttamiseksi? Nimenomaan positiivista verkostoitumista, ei korruptiota joka on laitonta.
Sille, joka on vähänkään enemmän työelämää ehtinyt nähdä, kaikki nuo asiat ovat ihan normaaleja asioita, joita on tehty iät ajat ilman, että tarvii kouhkaamalla kouhkata siitä, että hei minä täällä nyt olen ihan superverkostoituja, jolla on jotain harvinaisia spesiaaleja kykyjä. Totta kai työntekoa helpottaa, jos tunnet ihmiset, joiden kanssa työasioita hoidat ja tulette toimeen. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Miksi siitä tehdään niin hirveän suuri numero?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sdp latvakakkonenhan hän...se on niin ihq niinku sillee sanna:(
Vierailija kirjoitti:
Sdp latvakakkonenhan hän...se on niin ihq niinku sillee sanna:(
Vihreä se on eikä mikään sosialisti. Vaikka yhteisiä rahoja omaan käyttöön sosialisoikin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sdp latvakakkonenhan hän...se on niin ihq niinku sillee sanna:(
No niin välitunti loppui jo. Menepäs takaisin tunnille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tuli ainakin videon katselemalla selväksi, että ainoastaan verkostot ovat tärkeitä! Itse tyhmyyksissäni uran alkuaikoina keskityin asiaosaaminen kehittämiseen. No minusta ei tullutkaan pääjohtajaa.
Joo, tää on kyllä hauska nykyajan hypeilmiö. Siis Suomessa ei tietenkään ole minkäänlaista korruptiota ja hyväveliverkostotkin on pelkkää pahaa puhetta, mutta ihan sama, mitä työpaikkaa haet, niin ainoastaan verkostot merkkaa. Itse olin taannoin työhaastattelussa ihan perus toimistohiiren tehtävään. Hämmennyin ihan valtavasti, kun minulta kysyttiin haastattelussa, että olenko luontainen verkostoituja. En varmaankaan osannut vastata siten, kuin olisi pitänyt, koska en todellakaan tajunnut, mitä tuolla kysymyksellä haettiin. Olen kyllä mielestäni ihan normaalisti sosiaaliset tilanteet hallitseva, yhteistyökykyinen ja kaikkien kanssa toimeen tuleva tyyppi, mutta pitääkö sen lisäksi olla vielä jotain muuta... kuin Tytti? Paikkaa en saanut.
Sori, mutta tuo pitää nykyään klaarata työssä kuin työssä. On sisäistä ja ulkoista verkostoitumista. Eikä se vie pois arvoa substanssiosaamiselta.
Minäkin olen tätä verkostoitumisasiaa jonkin verran pohtinut, kun sitä vähän joka suunnasta tuputetaan. Voisko joku vääntää rautalangasta, mitä se on? Taas uusi, trendikäs termi normaalille sosiaalisuudelle? Somekontaktien määrä? Se ketä isokenkäisiä tuntee?
Ei varsinaisesti ole sama asia kuin sosiaalisuus, vaikka siitä on apua. Hyvä verkostoituja voi olla epäsosiaalinen. Sosiaalisuus on luonteenpiirre. Verkostoituminen on ns. aktiviteetti tai tehtävä. Verkostoitumisella luodaan kontakteja organisaation, aihepiirin tai oman uran kannalta suotuisiin kohteisiin jotka voivat olla muita organisaatioita tai yksittäisiä ihmisiä.
Verkostoituminen ei välttämättä tapahdu suoraan oman etenemisen vuoksi vaan se voi olla tärkeää koko firman tuottavuuden ja elossa pysymisen kannalta. Otetaan esimerkiksi vaikka Slush joka on iso verkostoitumistapahtuma.
Kuten kaikkea, verkostoitua voi hyvässä tai pahassa. Tilanteesta riippuen, se voi olla todella hieno väline luoda uutta tai sitten sen voi linkittää korruptioon. Maailma ei ole mustavalkoinen.
Kiitos yrityksestä, mutta ei kyllä edellenkään hirveästi selkiytynyt. Verkostoituminen on siis suhteiden luomista muihin, ihmisiin tai organisaatioihin? Ko? Kö? Onko se sitä, että voi sanoa tuntevansa paljon tärkeitä tyyppejä tärkeistä firmoista? Entäs nyt esim. tässä Tytin tapauksessa, kun aktiivinen verkostoituja paljastuukin noloksi kontaktiksi?
Ehkä olisi helpompi kertoa, millainen on oikein huono verkostoituja? Kun edelleen mielestäni ns. täysipäinen, hyvän kasvatuksen saanut ja normaalisti muiden kanssa pärjäävä ihminen on kyllä aina luontainen verkostoituja. Ja miksi ihan perustyöntekijän, jonka työtehtävä ei ole hengailla siellä kokkareilla isojen kihojen kanssa, pitäisi olla "luontainen verkostoituja"?
Ei verkostoituminen ole vain "ulkoista". Ainakin isossa firmassa sitä pitää tehdä sisälläkin. Verkostojen avulla asiat sujuu jouhevammin kaikkien hyväksi. Isossa firmassa verkostoitumisen eteen joutuu tekemään hommaa, koska kolleegoita saattaa olla kymmeniä tuhansia, ympäri maailmaa. Silloin ei riitä vain perussosiaalisuus kahvihuoneessa.
Omassa kv. firmassani kannustetaan jopa johdon assareita verkostoitumaan asiakkaiden assarien kanssa, koska se helpottaa pomojen välistä kommunikointia.
Esimerkki huonosta verkostoitujasta voisi olla sellainne tyyppi joka tekee vaan oman duuninsa eikä ole kiinnostunut siitä miten se vaikuttaa muihin kolleegoihin tai yleisellä tasolla firmaan. Ei jaa tietoa muille eikä käytä muilta saatavaa tietoa oman duuninsa tukena. Saattaa jopa tietoisesti pimittää tietoja. Miksi? Siihen ei usein ole mitään järkevää syytä, mutta usein tämä tyyppi on lisäksi muutosvastainen.
PS. olisin muuten itse vastannut tuohon kysymykseen, että en tiedä mitä tarkoitetaan "luontaisella verkostoitumisella", koska mielestäni kaikkien on tehtävä sen eteen hommaa sekä luomalla uusia verkostoja että ylläpitämällä vanhoja.
Pidän verkostoitumista erittäin tärkeänä syistä X, Y, Z. Olen verkostoitunut nykyisessä duunissani esimerkiksi tavalla A. Haettavassa roolissa aloittaisin verkostoitumisen tavoilla B ja C.
Tai jotain muuta sontaa.
Verkostoituminen on suhteilla etenemistä. Ei muuta. Ja ne, jotka täällä kohkaavat firmojen sisäisestä verkostoitumisesta (= käytännössä käytäväkeskustelua ja kahvikoneella notkumista), unohtavat, että edelleenkin jokaisen työpäivässä on 8 h. Kaikki aika, joka mystiseen verkostoitumiseen käytetään, on pois muusta tekemisestä, vaikka se olisi jotain jalompaakin kuin käytäväjuoruilu ja p:n nuoleskelu. Siksi ei edelleenkään ole firman etu, että kaikki verkostoituvat edestä ja takaa kaiken aikaa. Siksi firmoissa on edelleen työnjako.
Jos todella kaikkien tehtävänä on kaiken muun ohella verkostoitua, jää kysymys siitä, kuka ne varsinaiset hommat tekee. No, yksi ratkaisuhan on se, että lisätään väkeä. Tämä on utopiaratkaisu, jota ei toteuteta missään. Toinen vaihtoehto on, että työpäivät venyvät ja ollaan töissä kaiken aikaa. Näinhän on enenevissä määrin käymässä. Kenen etu tämä on? Tässä vaiheessa kysymyksenasettelua all-in-verkostoitumisen kannattajat pesevätkin sitten kätensä ja livahtavat sinne omalle mökilleen hyvin ansaitulle lomalle oikeinkin perinteiseen "ja siinä vaiheessa konsultin perävalot vain vilkkuivat" -tyyliin.
Ei verkostoituminen ole mitään juoruilua. Sitä tehdään ihan sen normaalin työn ohella. Tuomalla esiin oma substanssiosaaminen. Mutta ole verkostoitumatta. Sellaisen ei kuitenkaan kannata itkeä, jos ylennys tai uusi paikka jää sen takia saamatta.
Anna nyt hyvä ihminen jokin köytännön esimerkki verkostoitumisesta. Miten sihteeri A verkostoituu toisessa työpisteessä työskentelevän assistentti B:n kanssa? Pitääkö niiden yavata vai riittääkö sähköposti? Podetäänkö verkostoa yllä jotenkin, vai riittääkö, että on tavattu kerran ja esittäydytty? Pitääkö muistutella olemassaolostaan ja missä määrin, että se ei ole ärsyttävää?
Ei ole vain yhtä tapaa. Sehän riippuu ihan firmasta, alasta, rakennettavasta verkostosta jne. Osaatko siirtää ajatteluasi yhtään laatikon ulkopuolle? Ei verkostoituminen mikään erillinen lokero vaan ihan osa sitä tehtävää työtä. Osa kokonaisuutta. Eikä sitä monissa muissa kulttuureissa tarvitse edes erikseen alleviivata.
Tuossa sihteeriesimerkissä oma firma järjestää sekä yhteisiä koulutuksia (liittyen siis johonkin oikeaan aiheeseen, esimerkiksi uuden teknologiaan käyttöönottoon, ei verkostoitumiseen) että joululounaita (jotka on sitten ihan puhtaasti sosiaalista kanssakäymistä ja tutustumista). Ihan selvää, että jos sihteerit tuntevat toisensa, on pomojen kalenteriaikojen sumpliminen helpompaa.
Ei meistä kukaan ole kone. Miksi ihmeessä taistella sitä vastaan, kun jokainen voi pienillä huomioilla käyttää verkostoitumista omaksi ja muiden auttamiseksi? Nimenomaan positiivista verkostoitumista, ei korruptiota joka on laitonta.
Sille, joka on vähänkään enemmän työelämää ehtinyt nähdä, kaikki nuo asiat ovat ihan normaaleja asioita, joita on tehty iät ajat ilman, että tarvii kouhkaamalla kouhkata siitä, että hei minä täällä nyt olen ihan superverkostoituja, jolla on jotain harvinaisia spesiaaleja kykyjä. Totta kai työntekoa helpottaa, jos tunnet ihmiset, joiden kanssa työasioita hoidat ja tulette toimeen. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Miksi siitä tehdään niin hirveän suuri numero?
Tässäkin ketjussa on tullut selväksi etteivät kaikki sitä tajua tai esimerkiksi osaa vastata aiheeseen liittyvään haastattelukysymykseen. Kukaan ei halua firmaansa verkostoitumisesta "kouhkaajaa" (paitsi ilmeisesti VTV) tai toisaalta sitä tyyppiä joka pitää verkostoitumista turhana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sdp latvakakkonenhan hän...se on niin ihq niinku sillee sanna:(
Vihreä se on eikä mikään sosialisti. Vaikka yhteisiä rahoja omaan käyttöön sosialisoikin
Tarkista tietosi braindamage..saatat yllättyä..
Perustuslain suomia oikeuksia ei väitteillä oteta pois. Hallitus rikkoo nürenbergin rikostuomioistuimen 10 kohdan kieltoa. Lääketieteelliset toimet vaativat aina yksilön suostumuksen ja koskee niin maskeja, testejä kuin rokotuksia. Ne jotka rikkovat, pääsevät varmasti vastuuseen. Esimiehen laitonta käskyä toimeenpannessa, on itse rikosoikeudellisessa vastuussa. Virkamiehenä siis miettisin tarkoin tekojani!!!
Hän on ollut paskanottajana eräässä erittäin kallissa hotellissa. ;)
Nykyään kyllä näkee sellaisia ihmisiä selvästi, joilla ihan se pääfokus on verkostoitumisessa ja samalla oman uran rakentamisessa, ei niinkään että pääfokus olisi työtehtävien suorittamisessa hyvin. Tuntuu että jotkut tekevät tavallaan kahta työtä päällekkäin: oman uran rakentamista ja siinä samalla tekevät jotain työtehtävää. Jos käyttävät valtavasti aikaa ja energiaa oman uran rakentamiseen, niin voiko se enää palvella sitä varsinaista työtehtävää mitenkään?
LinkedInissä nämä henkilö tunnistaa yleensä siitä, että työpaikka vaihtuu jopa 1-2 vuoden välein.
Vierailija kirjoitti:
Hänhän maksatti jopa polkupyöränsä huollon veronmaksajien rahoilla. Sitä se pienituloisuus teettää.
Mistä tiedät, että se oli hänen eikä esimerkiksi puolisonsa pyörä?
Sitraa kannattaisi median tutkia myös tarkemmin. Tuntuu olevan varsinainen hyväveliverkosto tuokin. Jyrki Katainen valittiin yliasiamieheksi, vaikkei esim. osaa juuri lainkaan ruotsia. Kuitenkin hyvä ruotsin kielen taito oli ennakkoehtona yliasiamiehelle. Palkka on erittäin kova: n. 18000e/kk. Selvästi enemmän kuin pääministerillä.
Jykän hyvä kaveri on EK:n toimitusjohtaja Kari Häkämies. Yllättäen sattuu nyt niin, että Häkämiehen vaimo on Mari Pantsar, joka on myös johtajana tuolla Sitrassa.
Sitra ei suostu myöskään paljastaan johtonsa palkkoja (yliasiamiestä lukuunottamatta), vaikka sen rahoitus on tullut täysin Suomen valtiolta. Hienoa toimintaa Iltalehdeltä, että on yrittänyt pitää tätäkin asiaa esillä.
Työpaikoilla näkee paljon myös sen kaltaista "verkostoitumista", jossa vain luodaan ystävyys- ja liittolaissuhteita, mutta joka ei suoraan edistä mitenkään organisaation varsinaista toimintaa. Niin kauan kuin vain pyritään edistämään toimintaa, niin verkostoituminen on täysin ok.