Lue keskustelun säännöt.
Haikaileeko joku muukin myöhemmin syntynyt 1950-luvulle
19.03.2021 |
Itse olen syntynyt 1974 ja minulla on aina ollut hirveä palo ja kiinnostus 1950-luvulle. Muita?
Kommentit (81)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole koskaan halunnut maailmaan, jossa kaikilla ei ollut mahdollisuutta peruskouluun tai siis sen tasoiseen kouluun.
Olen syntynyt 50-luvulla, joten en siitä paljon muista. Sen sijaan 60-luvullakin Suomessa oli vielä köyhää, ainakin Etelä-Suomen pikkukaupungissa Äiti teki meille lapsille suurimman osan käyttövaatteista, kun lastenvaatteita oli kaupoissa aika niukasti ja olivat kai aika kalliita. Lääkärit olivat yksityisiä, tulivat kyllä kotikäynnille. Koulussa vasta pääsin hammaslääkäriin, joka vetikin heti monta hampaanraatoa pois. Kävimme katsomassa musta-valkoteeveetä lähistöllä, tutun luona. Monellakaan ei ollut telkkaria, vain radio. Samoin (lanka)puhelin oli aika harvoilla.
Meillä oli kyllä auto, sillä se liittyi isän ammattiin. Isä vei lapset ajelulle sunnuntaisin, että äiti sai vähän omaa aikaa.
Ruumiillinen kuritus oli ajan henki, myös koulussa. Lapsilla ei ollut mitään oikeuksia.
En kaipaa sitä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Pula-aikaan? Miksi ihmeessä?
Isä on syntynyt 1940 ja äiti 1958.
Heidän kertomuksensa vanhoista "hyvistä" ajoistakyllä ovat rokottaneet tehokkaasti moisia haikailuja vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä hämmennyin ja rakastuin 50-luvun kuviin, koska ihmiset pukeutui hyvin, autot oli tyylikkäitä ja ympäristö siistiä. Tarkoitan siis kaupunkikuvaa. Suurin osahan asui vielä maaseudulla, joista myöskin välittyy tietynlainen kauneus ja aitous, ainakin avaria maisemia, viljelys- ja laidunmaita näkyi enemmän verrattuna myöhempiin aikoihin. Jollain tavalla aika näyttäytyy puhtoisena ja viattomana, miksi itse tykkäät 50-luvusta?
Minä kaipaan 1920-luvulle.
Ainoastaan nykyajan lääketiedettä ja vähätuloistwn huolehtimista lisäisin sinne. Ei olut edes antibiootteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastelen kyllä monia 50- luvun juttuja, mutta ymmärrän olla kaipaamatta sitä aikaa kokonaisuutena.
Elämä oli todella köyhää, miehet kuolleet tai sodassa vaurioituneet. Syöpä oli varma kuolema. Kunnollista ehkäisyä ei ollut. Lapsia hakattiin koulussa ja kotona.
Oman isäni lapsuus suomalaisessa pikkukylässä oli nälkää ja väkivaltaa. Haavoja hoidettiin kusemalla niihin. Välillä piti pitää kiinni hevosta, että naapuri sai panna sitä. Juoksevasta vedestä ei edes haaveiltu. Siskopuoli lähti 13v piikomaan luultavimmin seksuaalista väkivaltaa pakoon.
Oi niitä aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mä hämmennyin ja rakastuin 50-luvun kuviin, koska ihmiset pukeutui hyvin, autot oli tyylikkäitä ja ympäristö siistiä. Tarkoitan siis kaupunkikuvaa. Suurin osahan asui vielä maaseudulla, joista myöskin välittyy tietynlainen kauneus ja aitous, ainakin avaria maisemia, viljelys- ja laidunmaita näkyi enemmän verrattuna myöhempiin aikoihin. Jollain tavalla aika näyttäytyy puhtoisena ja viattomana, miksi itse tykkäät 50-luvusta?
Katso Mollbergin "Maa on syntinen laulu", saat maaseudun asumisesta realistisemman kuvan.
Joo, kuva on kärjistetty, mutta ahtaita parin huoneen koppeja oli asunnot, joka päivä hikoiltiin töissä, peseydyttiin kerran viikossa.
Sotatraumojaan ja muuta vitutusta miehet lääkitsivät viinalla.
Olen syntynyt 72 ja aina tuntunut, etto 60-luku alkupuoli olisi se paras aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin syntyä 50-luvulla ja kokea sen ajan kun töihin vain käveltiin. Kouluja ei tarvinut käydä tai amis riitti. Omaan taloon oli kaikilla varaa ja lapset oli vara tehdä jo kaksvitosena.
Paras aika syntyä Suomeen on 1966.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä oli todella köyhää, miehet kuolleet tai sodassa vaurioituneet. Syöpä oli varma kuolema. Kunnollista ehkäisyä ei ollut. Lapsia hakattiin koulussa ja kotona.
Oman isäni lapsuus suomalaisessa pikkukylässä oli nälkää ja väkivaltaa. Haavoja hoidettiin kusemalla niihin. Välillä piti pitää kiinni hevosta, että naapuri sai panna sitä. Juoksevasta vedestä ei edes haaveiltu. Siskopuoli lähti 13v piikomaan luultavimmin seksuaalista väkivaltaa pakoon.
Oi niitä aikoja.
Miksi irvistelet vakavalla aiheella?
50- luvulla ei 13- vuotiaana enää lähdetty piikomaan, mutta sitä edellinen sukupolvi usein lähti.
Isäni äiti juurikin 13- vuotiaana lähti piiaksi, koulua kävi 2 viikkoa.
Isäni isä oli huutolainen jäätyään 9- vuotiaana puoliorvoksi.
Sota-aikana isoisäni sairastui tuberkuloosiin ja se vei hänen kykynsä fyysisiin töihin.
Pienviljelystilan fyysiset työt siis tekivät lapset.
50- luku oli maaseudulla paljolti surkeaa ryysyrantaa, jota pakoon sankoin joukoin 60- luvulla paettiin Ruotsiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 50-luvulla, joten en siitä paljon muista. Sen sijaan 60-luvullakin Suomessa oli vielä köyhää, ainakin Etelä-Suomen pikkukaupungissa Äiti teki meille lapsille suurimman osan käyttövaatteista, kun lastenvaatteita oli kaupoissa aika niukasti ja olivat kai aika kalliita. Lääkärit olivat yksityisiä, tulivat kyllä kotikäynnille. Koulussa vasta pääsin hammaslääkäriin, joka vetikin heti monta hampaanraatoa pois. Kävimme katsomassa musta-valkoteeveetä lähistöllä, tutun luona. Monellakaan ei ollut telkkaria, vain radio. Samoin (lanka)puhelin oli aika harvoilla.
Meillä oli kyllä auto, sillä se liittyi isän ammattiin. Isä vei lapset ajelulle sunnuntaisin, että äiti sai vähän omaa aikaa.
Ruumiillinen kuritus oli ajan henki, myös koulussa. Lapsilla ei ollut mitään oikeuksia.
En kaipaa sitä aikaa.
No, nykyään lapsilla ei juuri muuta olekaan kuin oikeuksia. Ei sekään ääripää välttämättä hyvä ole...
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin syntyä 50-luvulla ja kokea sen ajan kun töihin vain käveltiin. Kouluja ei tarvinut käydä tai amis riitti. Omaan taloon oli kaikilla varaa ja lapset oli vara tehdä jo kaksvitosena.
Omaan taloon oli kaikilla varaa?
Iso osa kaupungissa asuvistakin asuivat koko 5-7 l-apsisen perheensä kanssa vuokratussa hellahuonessa, jossa oli ulkona puusee. Jos oli onni myötä, niin pihalla oli talon yhteinen sauna, joka lämpeni kerran viikossa. Muussa tapauksessa käytettiin maksullista yleistä saunaa. Sitä sopii miettiä, että millaista oli naisen elämä kuukautisten aikaan: rättiä sai vaihtaa joko siinä samassa huonesesa kaikkien muiden kanssa tai sitten puuseessä. Tuohon hellahuoneen vuokraan meni noin puolet palkasta. 40-45 prosenttia meni ruokaan: perunaan, jauhoihin ja kaaliin.
Olen syntynyt 1950-luvun loppupuolella, eikä minulla juuri ole omakohtaisia muistikuvia.
Vanhempieni ja sukulaisteni kertomuksista tiedän kuitenkin paljon. Se oli kuulemma sikäli riemukasta aikaa, että pitkä sota oli vihdoin ohi ja saatiin elää rauhassa.
Oli valtavan iso asia, kun ei enää tarvinnut pelätä, että sataa pommeja niskaan tai että isä/veli/mies/poika kaatuu rintamalla. Niitä, jotka olivat kaatuneet, tietysti surtiin yhä.
Helsingin olympialaiset 1952 kohottivat koko kansakunnan itsetuntoa. Sota oli hävitty ja osa maasta jouduttu luovuttamaan pois, mutta osattiinpa järjestää hieno kansainvälinen tapahtuma.
Erityisen selvästi muistan tämän vanhojen sukulaisteni kertoman:
kaikki olivat tyytyväisiä siitä että rauha oli tullut mutta samalla sitä mieltä, että sotia edeltänyttä elintasoa ei enää koskaan saavuteta. Kun siis kaikki oli tuhkana ja ikään kuin palattu nollapisteeseen.
No, 1960-luku olikin sitten nopean kehityksen aikaa ja pian se vuoden 1939 taso olikin jo ohitettu.
No ei ole. Ihan tarpeeksi olen kuullut siitä kuinka kurjaa silloin oli. Ap sun käsitys on jostain amerikkalaisesta leffasta, joka siis on fiktiota eli satua. 1950-luvulla Suomi oli vielä köyhä maa ja silloinkin äidit joutuivat käymäään töissä.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin syntyä 50-luvulla ja kokea sen ajan kun töihin vain käveltiin. Kouluja ei tarvinut käydä tai amis riitti. Omaan taloon oli kaikilla varaa ja lapset oli vara tehdä jo kaksvitosena.
Töihin saattoi vain kävellä vielä 90- luvulla laman hellitettyä.
1994 sain viimeksi työpaikan sillä tavalla.
Olin muuttanut tyttöystävän perässä uudelle paikkakunnalle ja ajelin ympäriinsä etsimässä töitä.
Näin mielenkiintoisen tehtaan ja menin respasta kyselemään.
Pääsin heti juttelemaan tuotantopäällikön kanssa, joka lupasi ottaa yhteyttä jos tarve tulee.
Muutaman viikon päästä hän soittikin, että olisi töitä.
4 vuotta siellä vierähti, kunnes hain parempaa hommaa.
Siellä olikin moderni rekrysirkus.
Haikailen vain vähemmän saastunutta maapalloa.
Mutta naisten asema oli rasittava, sellaisen perään en haikaile.