Kummilapsi ja kirkosta eroaminen?

"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali."

Ei aapee ole oikea kristitty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista. Tottakai kummius loppuu tähän. En sanoisi sinun kummiuttasi epäonnistuneeksi, älä huoli. Et ollut perheen uskon takuuhenkilö, vaan lapsen kristillinen kasvattaja. Lapsi joutuu erotetuksi seurakunnasta huoltajiensa mukana.

Et voi muuta kuin kunnioittaa perheen vakaumusta ja kun se ei ole kristillinen (tuskin oli kasteen hetkelläkään), sinä et tietenkään enää toimi kummin roolissa. Lahja-automaattina toimiminen olisi jatkossa siis epäsensitiivistä ja uskonnonvapauslain vastaista ;)

Miksi vakaumus ei voisi olla kristillinen vaikka ei kuulukaan seurakuntaan?

Varmaan voi olla. Tämän perheen vanhemmilla ei ole. Ovat tehneet sen hyvin selväksi.

Onko vakaumus sitten kristillinen silloin kun lapsi kastettiin?

Nyt voit kertoa lapselle muita satuja kuin jumala satuja. Kumma kun pitää lapsille pakkosyöttää näitä aavikkoheimojen tarinoita vielä tänä päivänä. 

Hmm. Miten tuon kummiuden itse ymmärrät ja miten olet ajatellut sitä vasaisuudessa toteuttaa tai olla toteuttamatta. - Itse olen korjaan koen olevani yhden kummilapseni kummi edelleen vaikka hän on eronnut kirkosta. Minä en. Muistan ja haluan itse muistaa häntä (esimerkikskä hänen syntymäpäivänään ja Jouluna) ja olla yhteyksissä häneen edelleen ilman erityistä syytäkin, ellei sitten syynä pidetä siä, etä haluan vain kuulla, miten hänellä menee.

 - Vastaavasti yritän olla hänen tavoitettavissaan, jos hänellä on asiaa (tai asiatonta) minulle. Toivon voivani olla hänelle enempi yksi luotettava ja reilu aikuinen, en niinkään kristillinen kasvattaja ja/ tai raamatun siteeraaja. 

Setämies 

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Miten tuon kummiuden itse ymmärrät ja miten olet ajatellut sitä vasaisuudessa toteuttaa tai olla toteuttamatta. - Itse olen korjaan koen olevani yhden kummilapseni kummi edelleen vaikka hän on eronnut kirkosta. Minä en. Muistan ja haluan itse muistaa häntä (esimerkikskä hänen syntymäpäivänään ja Jouluna) ja olla yhteyksissä häneen edelleen ilman erityistä syytäkin, ellei sitten syynä pidetä siä, etä haluan vain kuulla, miten hänellä menee.

 - Vastaavasti yritän olla hänen tavoitettavissaan, jos hänellä on asiaa (tai asiatonta) minulle. Toivon voivani olla hänelle enempi yksi luotettava ja reilu aikuinen, en niinkään kristillinen kasvattaja ja/ tai raamatun siteeraaja. 

Setämies 

Jotain tällaista roolia olen itsekin ajatellut. Kuulostaa järkevältä.

Vierailija kirjoitti:

Lasta ei tarvisi erottaa kirkosta. Harmittaa että ihmiset eivät näe omaa napaansa pidemmälle.

Lasta ei tarvisi pakkoliittää kirkkoon. Harmittaa että ihmiset eivät näe omaa napaansa pidemmälle.