"Red flagit" työhaastattelussa

"Meidän yritys  ei kilpaile palkoilla, vaan meiltä saat näkyvyyttä urapolullesi."

Multa kysyttiin joskus että olenko kovin herkkä, kai mulle on ihan ok että välillä saattaa olla että vähän ilkeillään, kiroillaan ja huudetaan koska se nyt vaan on talossa sellainen tapa. Se on sellaista työpaikan sisäistä hyväntuulista v*ttuilua ja mustaa huumoria kuulemma, kyllä sellaista pitää kestää ja lähteä siihen mukaan. 

”Meillä on tapana vastata puhelimeen myös ruokatauolla”. Kyseessä työ jossa ei ole kysymys ihmishengistä.

Perheestä kysyminen olisi periaatteessa huono merkki, mutta sitä kysytään niin usein että pakko sietää.

Työpaikkailmoituksessa sanottiin, että tämä on sitten miesvaltainen työpaikka ja huumori kukkii. Tuli ainakin asia selväksi, kuten oli tarkoituskin.

Tasa-arvon mallimaa, jepjep...

Yhden ison lafkan henkilöstöpäällikkö kertoi haastattelussa että "täällä on sitten kaikenlaista nitinää ja erikoisia tilanteita ihmisten välillä.. ei meidän yksikössä mutta muualla!".. Minut valittiin tuonne ja pääsin todentotta todistamaan niin kieroa meininkiä että oksat pois.. Eikä se henkilöstöpäällikkökään  mikään puhdas pulmunen siinä liemessä ollut.

Olen sairaanhoitaja ja kerran kysyin töitä sisätautiosastolta. Minulle vastattikn, ettei heillä ole tarvetta palkata sijaisia. Kuitenkin viikon päästä esimies soitti minulle ja kertoi, että kyllä heillä sittenkin on tarvetta palkata sijaisia. Kävin työhaastattelussa ja siellä hän totesi, että osastolla hoitajamitoitus on tosi pieni, että siellä sairaanhoitajilla on tosi rankkaa. Minä ajattelin, että onpa kummallista puhetta, kun just muutama viikko aiemmin hän oli sanonut, ettei hänellä ole tarvetta palkata sijaisia...

Vierailija kirjoitti:

Viiden haastattelun perusteella väitän huonoksi merkiksi sitä, että tuleva kollega tai työpari istuu koko haastattelun ajan hiljaa, mahdollisesti tuijottaakin. Jos hän vielä selvästi varoo haastattelua johtavaa pomoaan tai henkilöstöpäällikköä, työilmapiiri ei saata olla kovin viihtyisä.

Tämä. Lisäksi EVVK-asenne pomolla. Vähän sieltä tänne päin heitetyt, epätarkat ja monitulkintaiset kysymykset ja näkyvä ärsyyntyminen, kun haastateltava ymmärtää kysymykset väärin vastaustensa perusteella. Haastattelun päätteeksi luvattiin ilmoittaa valinnasta viikon sisällä, mitään ei koskaan kuulunut. En ruvennut soittelemaan perään.

Monesti rekryt on ulkoistettu henkilöstöfirmalle, jolloin siinä haastattelussa ei edes tapaa työpaikan edustajaa, saati sitä tulevaa esimiestä.

Mutta jos pääsee tulevan esimiehen puheille, kiinnitä huomiota siihen, miten hän puhuu työpaikasta ja muista työntekijöistä. Onko puhe arvostavaa ja innostunutta, olematta epärealistista ja feikkiä tsemppimyyntipuhetta? Vaikuttaako hän huumorintajuiselta ja reilulta?

Hänen pitää osata kuvata tarkasti, millaista henkilöä he etsivät ja millaisiin tehtäviin. Jos ei osaa, tehtävänkuvasi on hämärä ja odotukset myös, tuskin tulet onnistumaan tehtävässä.

Hälytysmerkki on myös, jos hän utelee yksityiselämän piiriin kuuluvia asioita, ja niillä siis tarkoitan sairauksia, seksuaalista suuntautumista ja raskautta/aikeita hankkia lapsia. Toki hän voi jutustella vaikkapa siitä, mistä olet kotoisin, millaisia harrastuksia sinulla on ja mitä toivot elämältä, mutta siis sinun mahdolliset perhesuunnitelmasi eivät kuulu työnantajalle, ja niiden uteleminen antaa urpån vaikutelman.

Kiiretilanteita on monessa ammatissa aika luontaisesti välillä, siksi tuo "miten kykenet toimimaan kiire/stressitilanteessa" on aika vakiokysymys, ei se silti välttämättä ennusta sitä, että ko. duuni olisi hiostusta. Esimerkiksi minä olen toimittaja ja dealinen kanssa on stressiä aika säännöllisesti toimittajilla, joten stressinsietokyvystä on kysytty oikeasti aina, joka työpaikalla. Sinänsä se on hölmö kysymys, kukapa sitä nyt menisi vastaamaan, että "menen ihan sekaisin, en saa mitään järkevää aikaiseksi ja alan huutaa muille", vaikka oikeasti tekisikin juuri niin...