Kuinka kaan tuota "Anna, lopussa A"-sarjaa on kuvattu, kun tuo päähenkilö on kasvanut aikuisen pituiseksi?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Toi Sebastian koko sivujuoni on nolo ja tylsä.
Aika irrallinen. En muista kirjoista Sebastiania, mutta toisaalta siitä on niin kauan kun ne luin.
Irlantilais-kanadalainen Amybeth McNulty valittiin Annan rooliin 1800 hakijan joukosta. Hyvä näyttelijä.
Tykkään sarjasta, enkä takerru pikkuseikkoihin.
Tykkään Annaa näyttelevän äänestä ja näyttelijäntaidoista. Ja kaikki teatraalisuus hänen hahmossaan, runot ym. on ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Off topic hieman, mutta minusta on ärsyttävin nimi sarjalla ikinä.
Kuvitelkaa nyt, Kalevi, i lopussa... olisko menevä nimi setämiehestä kertovalle sarjalle.
Tuo johtuu siitä, että päähenkilölle oli tärkeää hänen nimensä kirjoitusasu. Alkuperäiskielellä Ann - Anne ja suomennoksissa Anni - Anna. Mainitsemallasi esimerkillä tuo ei toimi, mutta esimerkiksi Tony, y lopussa, toimisi jos päähenkilönä olisi poika, jonka nimi on Toni, mutta hän haluaisi että se olisi Tony.
Sarjan nimi on kyllä aika typerä. Mutta muuten yllättävän hyvin tehty. Olin tosi skeptinen alussa, enkä oikein edes tykännyt alussa koska vertasin liikaa siihen 80-luvun televisiosarjaan. Mutta oon tässä pikkuhiljaa lämmennyt, joten ajattelin katsoa sen loppuun asti kun kerran aloitin.
Tuo Anna on samanlainen kuin kirjoissa, paitsi vähän raisumpi. Marilla on pehmeämpi.
Eikö Anna ole hiukan kuin Peppi Pitkätossu. Yhtä vilpitön ja suora.
Ohis, mutta olipa järkytys, että kirjassa se mekko oli ruskea, eikä sammalen vihreä. Vihreä oli ihan suomalaisen kääntäjän keksintö.
Lapsena suosin kirjan takia sammalenvihreitä vaatteita 🙄.
Mietin, kun ensimmäisen kerran katsoin ko sarjaa, että minkä ikäisille tämä on suunnattu? Ei kai kukaan nuori tuollaista halua katsoa? Itse ihastuin noihin kirjoihin joskus 12-15 vuotiaana ja tykkäsin kovasti. Nyt sitten mummona katson tuota sarjaa mielelläni :D.
Liittyyhän noihin lastenkoteihin ja orpolapsiasioihin paljon epäselvyyksiä ainakin Britanniassa. Lapsia huostaanotettiin pois köyhiltä perheiltä, tai yksinäisiltä äideiltä ja heitä sijotettiin ympäri maailmaa ainakin Australiaan, Kanadaan ja Nigeriaan. Lapsille kerrottiin, että vanhemmat olivat kuolleet. Paljon surullisia kohtaloita tuon toiminnan seurauksena.
Tässä uudessa sarjassa Anna oli alussa kyllä todella uskottava post-traumaattisesta stressireaktiosta kärsivä ja toipuva lapsi. Myös ne orpokoti- ja kasvattiperhekuvaukset olivat ikävä kyllä ihan realistisia.
Mutta sitten ekan tuotantokauden jälkeen sarja lähti aivan laukalle rasismi-, feminismi ja seksuaalinen moninaisuus teemoihin. Kirjasarjan tarinaan nähden olivat todella kaukaa haettuja ja päälleliimattuja. Olin niin pettynyt, olisin halunnut nähdä sen alkuperäisen juonen kun tuon sarjan visuaalinen toteutus oli niin hieno ja osuva.
Sitten kun pystyi säätämään päänsä niin, että sarja onkin itsenäinen teos, niin oli ihan siedettävää toinen ja kolmaskin tuotantokausi.
Vierailija kirjoitti:
Mietin, kun ensimmäisen kerran katsoin ko sarjaa, että minkä ikäisille tämä on suunnattu? Ei kai kukaan nuori tuollaista halua katsoa? Itse ihastuin noihin kirjoihin joskus 12-15 vuotiaana ja tykkäsin kovasti. Nyt sitten mummona katson tuota sarjaa mielelläni :D.
Suunnattu juurikin keski-ikäisille entisille annoille ja runotytöille. Vaikea tosiaan kuvitella, että nykyiset nuoret tytöt jaksaisi kiinnostua, vaikka tapahtumiin olikin lisätty vauhtia ja dramatiikkaa varmasti juuri nykyistä nuorisoa silmällä pitäen.
Toi Sebastian koko sivujuoni on nolo ja tylsä.