Lue keskustelun säännöt.
Astma alkanut aikuisiällä?
18.03.2021 |
Onko täällä ihmisiä, joilla astma alkanut aikuisena, esim. yli 40- vuotiaana? Millaisissa olosuhteissa oireet ilmestyivät ja millaisia olivat? Oliko altistavia tekijöitä taustalla? Pääsitkö nopeasti tutkimuksiin, vai pitikö laukata lääkärissä monta kertaa? Oliko ollut vaivaa jo pidempään, vai ilmenivätkö oireet äkillisesti? Miten voit nyt?
Kommentit (43)
Oletko pistänyt vieraita mömmöjä itseesi esim. rokotteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vinkeistä liittyen PEF- mittausjuttuihin.
Tuuria tosiaan tarvitsee, kun lähtee terveyskeskuksiin arpomaan. Olisiko vielä heittää arviota, kuinka kauan tässä uskaltaa ihmetellä menemättä lekuriin, eli kuinka nopeasti tilanne keksimäärin pahenee? Mahtaako tulla vaarallisia astmakohtauksia pian tuon mahdollisen ekan jälkeen?
Yritä saada vaikka astmahoitaja kiinni vaikka netin kautta. Astmakohtaukset voivat olla vaarallisia, sinulle voisi olla hyvä saada varuiksi avaava lääke.
Vierailija kirjoitti:
itse huomasin, kun henitys alkoi vinkua rasituksessa talvella. olin ehkä 30 v.
Joo! En kirjoittanutkaan aloitukseen, että näin mullakin. Tarvoin tänään metrisessä hangessa pitkän matkan aivan läkähdyksissä, ja sitten iski jäätävä hengenahdistus. Seisoin pitkään paikallani tasaamassa hengitystä, ja ihmettelin, että kylläpä linnut laulavat kovaa. Tajusin kuitenkin äkkiä, että se vappupillimäinen ujellus tuli mun henkitorvestani, eikä edes tahtonut loppua, vaikka hengästyminen helpotti. Pikkuisen kyllä säikäytti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla todettiin allerginen astma 36-vuotiaana. Mulla taustalla melko vaikea siitepölyallergia, joka puhkesi noin 10-vuotiaana.
Mulla oli useamman kuukauden sellaista epämääräistä liman eritystä ja lievää hengen ahdistusta nimenomaan iltaisin. --
Nämä olivat siis uusia oireita aikanaan. Olivatko ne voimakkaita ja häiritseviä, vai olisiko ne voinut siivuuttaa, jos olisi ollut esim. paljon muuta huolta elämässä silloin?
Olivat uusia oireita. Aluksi en kiinnittänyt huomiota, kun oli talvi ja flunssa kausi, mutta kun oireet eivät hävinneet päätin mennä lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
--Kannattaa vaatia kunnon tutkimukset, hengästyminen voi joskus kertoa myös sydämen ongelmista ja röntgenkuvalla tai keuhkojen viipalekuvauksella kannattaa poissulkea keuhkosyövän mahdollisuus
Mulla on rytmihäiriöitä, mutta niitä ei ole saatu koskaan vielä "kiinni", joten en osaa sanoa, mitä laatua, ilmeisesti kuitenkin harmitonta palpitaatiota. Olen kyllä miettinyt myös vakavampien sydänvaivojen mahdollisuutta. Keuhkokuva otettu viimeksi puolitoista vuotta sitten, silloin puhdas. Mulla on anemia sekä ortostaattinen verenpaine, aiheuttavat muutenkin samankaltaisia tuntemuksia, kuin sydän- ja keuhkovaivat, joten vaikea välillä tietää, koska huolestua mistäkin...
Olen aika väsynyt vaatimaan tutkimuksia, kun aiemmistakin vaivoista kaikki vielä kesken ja/ tai tekemättä, mutta ehkä PEF- seuranta olisi edullinen toteuttaa, niin jospa sen vaikka saisi.
Terveyskeskuksesta saa pef-mittarin lainaan, mutta puhalluksen ohjaus pitäisi saada. Suosittelen, että menet suoraan yksityiselle keuhkolääkärille.
Isommissa terveyskeskuksissa on yleensä astmahoitaja joka opettaa puhallustekniikan.
Mitäs opettelemista siinä on?
Pitäähän siinä osata puhaltaa oikealla tekniikalla. Muuten tulee vääriä tuloksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Astmaa on monen tyyppistä eivätkä kaikki saa ne astmakohtauksia, voi olla myös limaisuuteen ja yskään painottuvaa astmaa. En osaa sanoa siitä miten pahenee, yleensä kai sanotaan että pitäisi päästä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa hoitamaan. Yritä vaan varata se aika lääkäriin ja pyydä jatkotutkimuksia. Tsemppiä sulle! Kyllä mullakin varmaan puoli vuotta meni koko siihen prosessiin että siirryin julkiselta puolelta erikoissairaanhoitoon keuhkopoliklinikan ja siellä tehtiin kaikenlaisia tutkimuksia. Lopulta tuli kuitenkin valmista
Mun isoveli oli 52v kun sai astmadiagnoosin. Hän harrastaa "veteraaniurheilua", juoksee ja hiihtää kilpaa. Hän sanoi että suorituskyky alkoi oudosti tippua ja hengitys tuntui raskaalta. Meni sitten lääkäriin ja yllättäen diagnoosi oli astma. Lääkäri oli sanonut että se on aika tyypillistä kun hiihtää niin paljon. Melkein kaikilla maajoukkuehiihtäjilläkin on astma.
Nyt velipoika ottaa aamuin illoin astmalääkettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
18 jatkaa: oireina olivat ensin jatkuvat poskiontelo- ja keuhkoputkentulehdukset. Jatkuvasti väsytti ja portaiden nousu edes yhden kerroksen välin alkoi olla tukalaa. Sain myös rytmihäiriöitä ja nestettä kertyi vatsaonteloon. Hengitys vinkui nimenomaan pakkasessa.
Kuulostaa tosi kurjalta :(. Olen kyllä ollutkin käsityksessä, ettei astma ole mikään leikin asia, ja olin itse asiassa yllättynyt lukiessani tänään netistä tietoa, jonka mukaan moni pärjää sen kanssa kuitenkin ihan hyvin, kun lääkitys vain saadaan kohdalleen.
Ap
Yleensä kai sanotaan että ns tavallinen hengästyminen alkaa helpottaa/menee ohi kun liikkeen lopettaa eli vaikka lakkaa juoksemasta ja jää paikalleen. Astmassa hengenahdistus usein vielä jatkuu vaikka pysähtyy tai saattaa jopa vielä pahentua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
--Yritä vaan varata se aika lääkäriin ja pyydä jatkotutkimuksia. Tsemppiä sulle! --
Kiitos. :) Pitää yrittää tosiaan mennä. Olisi pitänyt mennä muistakin syistä jo aikaa sitten, ja nyt onkin kiva, kun on taas uusi vaiva vanhojen päälle tuomisina.
Lähestulkoon kaikkien astma saadaan nykyään lääkkeillä hoidettua miltei oireettomaksi. Lääkärille vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni on tehty astmadiagnoosi virallisesti vasta yli viisikymppisenä.
Olen jo lapsena potenut pitkittyviä yskiä infektioiden jälkeen, mikä tahansa pöpö helposti "meni keuhkoihin". Maalaistalon tyttönä sain oireita heinänteossa, ja opiskeluaikana opiskelukämppä ylläpiti minulla vuosikaudet yskää ja sinuiitteja. Homettahan siellä oli, ja se oli tiedossakin, sen sijaan homeasunnon ja hengitystieoireiden yhteyksistä ei muinoin 79-80-lukujen vaihteessa tiedetty yhtään mitään. Noina vuosina sain tukevat allergialääkkeet suun kautta ja nenään. Astmaa ei erityisemmin tutkittu, mutta peffini olivat ikäryhmäni ja painoni suhteen vielä nippa nappa hyväksyttävät. Arvioinnissa ei huomioitu, että olin tuolloin merkittävästi alipainoinen (163 cm 42 kg) ja kuitenkin paljon liikuntaa harrastava (eli peffit ois pitänyt olla vähintään keskitasoa).
Tk lääkäri kirjoitti mulle ensimmäisen astmapiipun joskus neljäkymppisenä. Sen jälkeen reseptiä uusittiin, kunes vähän yli viisikymppisenä hermostuin, että on kai tälle diagnoosille joku nimikin saatava. Lähdettiin tutkimuksiin, ja löydös oli varsin selkeä. Nyt on sitten kunnon säännöllinen lääkitys.
Summa summarum: asiallasi tuskin on erityinen kiire. Ei se astma mitenkään nopeasti siitä mihinkään muutu. Astma on vähän niin kuin tukan väri: ei ole mitään terävää rajaa sille kenellä on astma ja kenellä ei, vaan se on olosuhde joka on niin kuin liukuma tukan tummasta vaaleaan.
Kyllä keuhkolääkärille voi päästä kunnallisellakin, tosin hitaammin ja osa lääkäreistä ei suostu tekemään lähetettä vaikka olisi miten painavat syyt, kannatta pysyä tiukkana. Ensin joka tapauksessa tutkitaan ja seurataan terveysasemalla. DG kannattaa hankkia jos kerran vaiva on.
Minulla on ollut astma lapsesta saakka mutta sain diagnoosin vasta yli 40-vuotiaana. Päivystyksessä sain joskus ihan ala-arvoista kohtelua vielä sen jälkeenkin kun DG jo oli. Yritettiin kiistää koko asia, alkuun ei edes ymmärretty että kyse oli astmasta. Oli suuri helpotus päästä lopulta yli 50-vuotiaana ensimmäisen kerran tapaamaan keuhkolääkäriä. Oireita minulla oli tosiaan vähintään 7-vuotiaasta lähtien. Oireet pahenivat aikuisena entisestään homerakennusten takia. Kannattaa ottaa influenssa-, pneumonia- ja koronarokotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselleni on tehty astmadiagnoosi virallisesti vasta yli viisikymppisenä.
Olen jo lapsena potenut pitkittyviä yskiä infektioiden jälkeen, mikä tahansa pöpö helposti "meni keuhkoihin". Maalaistalon tyttönä sain oireita heinänteossa, ja opiskeluaikana opiskelukämppä ylläpiti minulla vuosikaudet yskää ja sinuiitteja. Homettahan siellä oli, ja se oli tiedossakin, sen sijaan homeasunnon ja hengitystieoireiden yhteyksistä ei muinoin 79-80-lukujen vaihteessa tiedetty yhtään mitään. Noina vuosina sain tukevat allergialääkkeet suun kautta ja nenään. Astmaa ei erityisemmin tutkittu, mutta peffini olivat ikäryhmäni ja painoni suhteen vielä nippa nappa hyväksyttävät. Arvioinnissa ei huomioitu, että olin tuolloin merkittävästi alipainoinen (163 cm 42 kg) ja kuitenkin paljon liikuntaa harrastava (eli peffit ois pitänyt olla vähintään keskitasoa).
Tk lääkäri kirjoitti mulle ensimmäisen astmapiipun joskus neljäkymppisenä. Sen jälkeen reseptiä uusittiin, kunes vähän yli viisikymppisenä hermostuin, että on kai tälle diagnoosille joku nimikin saatava. Lähdettiin tutkimuksiin, ja löydös oli varsin selkeä. Nyt on sitten kunnon säännöllinen lääkitys.
Summa summarum: asiallasi tuskin on erityinen kiire. Ei se astma mitenkään nopeasti siitä mihinkään muutu. Astma on vähän niin kuin tukan väri: ei ole mitään terävää rajaa sille kenellä on astma ja kenellä ei, vaan se on olosuhde joka on niin kuin liukuma tukan tummasta vaaleaan.
Kun aloittajalla on jo astmakohtauksia, niin asialla on kyllä kiire. Seuraavat kohtaukset voivat olla pahempia. Ainakin astmahoitajaan pitää ottaa yhteys.
Minä sain myös astman vahempana, nenä tukkoinen monta vuotta ja tuntui että ahistaa henkeä. Tosiaan tuo hengenahdistus on semmoinen että tuntuu että happi loppu ja huokailuttaa, ei siis semmone elokuvien viimeiset henkoset ennen veivejä :D Astmakohtauksia sain ennen diagnoosia, luulin että olivat paniikkikohtauksia tjsp.. jälkeenpäin ymmärsin että ihan selviä astmakohtauksia. Kysy lääkäristä jos saisit avaavaa lääkettä ensalkuun. Netistä löytyy tietoa pef mittauksesta, sen voi tehdä itsekin ennen lääkärille menoa. Spirometria ois myös hyvä tehdä.
Meillä ei suvussa allergioita, silti minulle tuli jostain syystä astma aikuisena
Joskus astmaa ei itse huomaa. Luulin että olen terve ja urheilin tosi paljon, mutta jostain syystä flunssat usein päättyi keuhkoputkentulehdukseen. Kun kerran tätä ihmettelin ääneen työterveyshuollossa, viisas työterveyshoitaja mittasi pefin: umpisurkea 260. Ja siis juoksin ja kävin jumpassa. Astma oli ollut tietämättäni ehkä vuosia.
Sitten meni monta vuotta hyvin, mieto lääkitys. Kunnes; menin tietämättäni homeiseen työpaikkaan töihin. Sairastin koko ajan, poskiontelotulehdus, keuhkoputkentulehdus, keuhkokuume, taas keuhkoputkentulehdus. Astman hoitotasapaino petti ja astma paheni kolmanteen potenssiin. Varokaa siis hometta, se riehaannuttaa astman täysin!
Nyttemmin olen vaihtanut ”terveeseen” työpaikkaa ja astma taas kohtuu kunnosa, ei niin hyvä kuin ihan alkuun oli mutta kohtalainen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä keuhkolääkärille voi päästä kunnallisellakin, tosin hitaammin ja osa lääkäreistä ei suostu tekemään lähetettä vaikka olisi miten painavat syyt, kannatta pysyä tiukkana. Ensin joka tapauksessa tutkitaan ja seurataan terveysasemalla. DG kannattaa hankkia jos kerran vaiva on.
Minulla on ollut astma lapsesta saakka mutta sain diagnoosin vasta yli 40-vuotiaana. Päivystyksessä sain joskus ihan ala-arvoista kohtelua vielä sen jälkeenkin kun DG jo oli. Yritettiin kiistää koko asia, alkuun ei edes ymmärretty että kyse oli astmasta. Oli suuri helpotus päästä lopulta yli 50-vuotiaana ensimmäisen kerran tapaamaan keuhkolääkäriä. Oireita minulla oli tosiaan vähintään 7-vuotiaasta lähtien. Oireet pahenivat aikuisena entisestään homerakennusten takia. Kannattaa ottaa influenssa-, pneumonia- ja koronarokotus.
Suosittelen rokotteita myös. Mutta! Vaikka on pneumoniarokotuksen ottanut, voi SILTI saada keuhkokuumeen (näin on mulle käynyt kahdesti vaikka olen rokotettu). Silloin se vaan ei ole pneumokokkibakteeri (se on se yleisin syy, ja tätä vastaan se rokote toimiikin) vaan joku muu bakteeri.
Myös koronarokote kannattaa ottaa. Korona tekee liki aina keuhkokuumeen. Olen kerran melkein kuollut keuhkokuumeeseen kun crp oli 550, oli jo tulossa siinä vaiheessa sepsis.
Vierailija kirjoitti:
Kun aloittajalla on jo astmakohtauksia, niin asialla on kyllä kiire. Seuraavat kohtaukset voivat olla pahempia. Ainakin astmahoitajaan pitää ottaa yhteys.
Apua... En mä siis tiedä varmaksi, oliko mulla astmakohtaus, mutta kuvaan asiaa viestissä nro 24. :(
Kuten pari kirjoittajaa tuossa aiemmin kertoo, on mullakin ollut jotenkin arat keuhkot aina, ja flunssat herkästi aiheuttaneet jälkitauteja. Olen ollut aikanaan sekä keuhkoputkentulehdus- että sinuiittikierteessä. Tosin tupakoin tuolloin, mutta olen lopettanut jo kymmenisen vuotta sitten. Kaduttaa kauheasti, että poltin. Olen myös onnistunut asumaan hometalossa, josta seurasi tyypillisiä oireita, ja lukiorakennus, jossa aikanaan kävin, oli myös homeessa. Tuolloin sain vuoden sisään kymmenen antibioottikuuria bronkiitteihin. Joo, silloin ei vielä oltu niin tietoisia antibioottien vaaroista.
Oudointa lienee, että mulla on kaiketi ollut hengenahdistusta jo nuoresta lähtien. Luulin näihin päiviin saakka sen olevan normaalia, ja että kaikista tuntuu välillä, ettei saa liikunnan aikana happea kunnolla, tai että keuhkoihin "pistää" rasituksessa tai pakkasella.
Nyt alkoi kyllä mietityttää, mitä tässä uskaltaa, jos tuollaisia kohtauksia tulee lisää. Vaati se ainakin tänään melkoista rasitusta saada sellainen tulemaan, mutta entä, jos seuraava tuleekin helpommin.... yksin metsässä, kaukana kotoa...
Mitäs opettelemista siinä on?