Lue keskustelun säännöt.
Kummiongelma. Sisaruksen perhe on etäinen ja nuiva
18.03.2021 |
Meille syntyy toinen kovasti toivottu lapsi, ja pohdimme hyviä kummeja. Haluamme kastaa lapsemme. Esikoisella on kummeina sisarus puolisonsa kanssa, ystäväpariskunta sekä nuorempi sukulainen.
Nyt toiselle lapselle kummit ovatkin vaikeat.
Meillä on aina tavattu pyytää sisarusta, mutta nyt kyseessä oleva miehen veli vaimonsa kanssa, heissä on jotain, mistä emme saa kiinni, ei synkkaa 100%, ja valitettavasti hyvin usein tuntuu teoilla ilmaistuna, että heillä on jotain meitä vastaan.
Esimerkkejä:
- Kutsuvat juhlapyhinä aina kylään toisen sisaruksen perheen, mutta ei meitä. Asumme kaikki samalla paikkakunnalla. Tämä tuntuu joka kerta tosi tylyltä ja pahalta. Aikuisen ihmisen pitää tajuta edes joskus pyytää molemmat sisarukset ja serkut yhtä aikaa.
- Meillä on iso remontti, ja edes pyydettäessä eivät ole tulleet auttamaan. Sanovat että on niin kiire ja kun on lapsia niin ei pysty, mutta silti liikkuvat ja lomailevat muualla. Olisi siis tarvittu apua 2 päivää, ei 2 viikkoa. Muut lapselliset ystävämme ovat sitten olleet auttamassa.. Tämäkin on niin outoa, kun tulen perheestä jossa autetaan lähimmäisiä.
- Jos otamme uusia perhekuvia, ovat ensimmäisenä kysymässä kuka otti kuvat, mutta sitten eivät käy tai hädin tuskin käyvät tykkäämässä. Samaan aikaan rakastavat, laittavat sydämiä kavereidensa kuviin. Sellaisten kavereiden joista puhuvat seläntakana, ja joista luulisimme että olemme läheisempiä.
- Olemme varmaan jo 3 kertaa pyytäneet heitä lomalle johonkin viikonlopputekemiseen Suomessa yhtä aikaa. Kieltäytyvät, ja samaan aikaan tai heti perään menevät em kohteeseen muussa seurassa.
Tässä olivat asiat, jotka vaivaavat meitä jatkuvasti.
Olemme vuosia koittaneet olla välittämättä pahimmista mutta tottakai nämä vaivaavat.. jos he eivät olisi sisaruksia, niin en varmaan olisi tuollaisten kanssa kauheasti tekemisissä.
Ystävyys ei voi kehittyä todella lämpimäksi näin, että vain me yritämme jakaa tietoa, apua ja kutsua, ja toiset ovat koko ajan varautuneita tai jotenkin jänniä. Vahva, huokuva tunne että heillä on jotain meitä vastaan.
En usko, että pystymme pyytämään heitä kummeiksi, koska toivomme, että lapsemme kummit eivät kyräile, iloisesti myös kutsuivat meitä, ja kyläily ja kaikki tekeminen on vastavuoroista.
Kaveriperheitä on tälläisiä iloisia, mutta itse koemme että sukulaisuussuhde on jotenkin vahvempi, kuin kaveruus, ja että jotenkin loukkaamme näitä sukulaisia, jos emme pyydä heitä. He eivät tosin pyytäneet meitä kummeiksi kun saivat ensimmäisensä..
Onko jollain muulla ollut tälläistä vaikeutta?
Kenet valitsit kummeiksi? Oliko hyvä valinta?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä pyytäisitte heitä kummeiksi? Voiko selvemmin enää osoittaa, että heitä ei erityisemmin kiinnosta olla teidän perheen kanssa tekemisissä. Ette te voi siihen pakottaa. Kummiksi pyytäminen olisi ihan ihmeellistä tuossa tilanteessa.
Jättäkää veli perheineen nyt rauhaan ja keskittykää omiin ystäviinne. Normaalin kohtelias ja ystävällinen voi silti suvun yhteisissä tapaamisissa olla.
Olet varmasti oikeassa. Silti mietimme, että loukkantuvatko, kun olemme heidän keskimmäisen lapsen kummejaan (ekalle eivät myöskään pyytäneet, ja tämä oli eka signaali etteivät jotenkin pidä meistä) ja joutuvat olla paikalla ristiäisissä, ja sitten kummeina on kaukaisempi sukulainen, ja ystäväperheemme, joka ei muuten olisi mukana perhejuhlissa.
Oletko tullut ajatelleeksi, että kaikki eivät ole sitä mieltä, että kummiksi pitäisi pyytää sisarus? Monet ovat myös sitä mieltä, että sisarukset ovat joka tapauksessa lapsen tätejä ja setiä, joten eivät tavallaan "tarvitse" sitä kummiutta. Tiedän monia, joilla sisarukset ei ole lasten kummeja tai ovat vaikkapa toisen tai kolmannen lapsen kummeja.
Tässä nyt jo melkein alkaa pohtia, että täytyykö asia käsitellä omien sisarusten kanssa jos joskus lapsia saan ja päätämme olla ottamatta heitä kummeiksi... Olen kyllä siltä kantilta tätä ajatellutkin, että meillä voi tulla hankala tilanne, tosin eri syystä: toinen sisarukseni asuu ulkomailla, joten en siksi haluaisi häntä kummiksi. Ollaan hyvissä väleissä jne, mutta ei hän kovin läheinen kummi lapselle olisi. Toisen sisarukseni taas ehkä haluaisin kummiksi, mutta pääsyynä ei ole se, että hän on sisarukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt hyvät ihmiset tehkö elämästä noin vaikeaa vain siksi, että "on ollut tapana". Pyydätte kummeiksi just niitä, ketä haluatte. Pitääkö kaikki tehdä aina niin kuin on ollut tapana?
Sitten vielä noista esimerkeistä. Eli siis eivät kutsu teitä ollenkaa, vai eivät vaan kutsu yhtä aikaa toisen sisaruksen perheen kanssa? Ymmärrän hyvin, ettei halua kahta perhettä kerrallaan kylään, koska onhan sellaisen porukan kestitsemisessä jo aika iso homma. Mutta jos ei teitä pyydä ollenkaan, niin se on tietysti vähän hassua. Jos te kuitenkin pyydätte heitä?
Ymmärrän myös hyvin, ettei jaksa auttaa remontissa. Ette vaikuta niin läheisiltä, että oikeasti voisit tietää, mikä heillä on tilanne. Lomailu - oli se sitten aikuisten kesken tai lasten kanssa - on vähän eri asia kuin auttaa sukulaista remontissa. En itse ajattelisi sellaista pelkästään lomana, se ei riittäisi minulle palautumiseen mitenkään. Meilläkin on tällä hetkellä se tilanne, että jos joku pyytäisi meitä 2 päiväksi auttamaan remontissa, niin ei todellakaan onnistuisi. Päivä vielä ehkä liikenisi jostain viikonlopusta, mutta ei kahta, ainakaan peräkkäin. Voiko myös olla, että ajattelevat, etteivät osaa auttaa? Ei kaikki osaa remontoida, ja toki varmasti jokainen tekemällä oppii, mutta he voivat myös ajatella, ettei siitä juuri ole apua, jos jonkun pitää kuitenkin olla kädestä pitäen opastamassa. Mutta todennäköisempänä vielä uskon juuri tuohon, että ei vaan jaksa. Kaikilla ei ole samanlaiset voimavarat kuin toisilla, vaikka elämäntilanne olisi näennäisesti samanlaiset. Sitten vielä, onko mahdollista että he kokevat, että eivät ole saaneet apua teiltä? Ihan vaan herättelen miettimään, en syytä enkä syyllistä.
Oikeasti, perustatko henkilön välittämisen tason siihen, miten hän reagoi johonkin somepostauksiin? Nyt please, joku tolkku. Some ei ole elämä.
Tuo viimeinen esimerkki on toki vähän outo. Mutta ehkä he vaan kokevat, että ette ole niin läheisiä, että he haluaisivat juuri teidän kanssa lähteä, vaan lähtevät mielummin keskenään tai saavat idean lähteä jonkun muun kanssa? Ei tuostakaan nyt varmaan kannata loukkaantua. Vaikuttaa vähän siltä, että teillä on joku pakonomainen tarve olla läheisiä tämän perheen/pariskunnan kanssa, mutta heillä sitä tarvetta ei ole. Tyrkytättekö seuraanne heille? Millaisissa merkeissä näette ja onko yhteydenpito molemminpuolista? Minusta on ihan ok, että annetaan sisarussuhteidenkin lopahtaa, jos niin on käydäkseen. Toki väleissä kannattaa pysyä, mutta jos ei oikeasti ole mitään muuta yhteistä kuin se että sattuu olemaan sukua, niin miksi väkisin yrittää olla ylimpiä ystävyksiä? Turhaan vaan luotte itsellenne, ja mahdollisesti heillekin stressiä.
Ehdottaisin, että pidätte nyt yllä sellaisia välejä, että olette yhteyksissä, mutta ette odota näiltä toisilta mitään "extraa" tai mitään, mitä ette odottaisi vaikkapa työkaverilta. Ei mitään avunpyyntöjä, ei yhteisiä lomia, ei yökyläilyjä (ellei ne tälläkin hetkellä onnistu hyvin). Jos pyydätte kylään, pyytäkää rennosti vaikka kahville tai leikkitreffeille, jos lapset on sen ikäisiä että se on hyvä idea. Ja ihan vaikka normaalina viikonloppuna, ei niin, että heille tulee olo, että ovat pakotettuja viettämään joulun tai juhannuksen teidän kanssa, jos se ei ehkä olisi heidän ensimmäinen valinta. Ymmärrä se, että heille ette ole ne läheisimmät henkilöt. He voivat haluta pitää teidät elämässään, mutta se ei silti tarkoita, että he haluaisivat tehdä mitä tahansa teidän kanssanne.
Kauheaa saivartelua ja huono käytöksen selittelyä.
Peukku taipuu sydämeen toisten kohdalla, mutta omien sisarusten kohdalla välillä tykkäys..?
Ap kutsuu kaikki sisarukset ja pienet serkut, mutta nämä jättävät järjestelmällisesti apn perheen ml lapset kutsumatta...
Eihän tälläistä nyt voi selittää mitenkään päin, että toi ois mitenkään kivaa käytöstä. Sä näköjään keksit selitykset kaikkeen niin että toisten huono käytös olisi muka keksittyä.
Oletteko ostaneet heidän lapsilleen joulu- ja synttärilahjoja? Oletteko itse heidän lapsensa kummeja? Jos olette, pyytäkää heitä kummeiksi. Olen todennut, että lahjojen ostelusta ei tule eripuraa, jos joka tapauksessa ostettaisiin lahjoja sukulaisen tai ystävän lapselle. Lahjojen ostaminen ei tietenkään ole kummiudessa se tärkein asia, mutta se on kuitenkin asia, josta helpoiten tule hankauksia.
Sukulaisten pyytäminen yhteiselle lomalle ei ole kovin hyvä ajatus. Jos joka tapauksessa asutte samalla paikkakunnalla, miksi ihmeessä pitäisi lomaillakin yhdessä.
Aloituksen luettuani olen jälleen kerran onnellinen etten käynyt rippikoulua. Voi luoja , jos olisin ap.n sisarus juoksisin ja lujaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ostaneet heidän lapsilleen joulu- ja synttärilahjoja? Oletteko itse heidän lapsensa kummeja? Jos olette, pyytäkää heitä kummeiksi. Olen todennut, että lahjojen ostelusta ei tule eripuraa, jos joka tapauksessa ostettaisiin lahjoja sukulaisen tai ystävän lapselle. Lahjojen ostaminen ei tietenkään ole kummiudessa se tärkein asia, mutta se on kuitenkin asia, josta helpoiten tule hankauksia.
Sukulaisten pyytäminen yhteiselle lomalle ei ole kovin hyvä ajatus. Jos joka tapauksessa asutte samalla paikkakunnalla, miksi ihmeessä pitäisi lomaillakin yhdessä.
No koska serkkujen olisi kiva leikkiä yhdessä!
Mikä idea on asua samalla paikkakunnalla ja pyytää vielä kummeiksikin tälläisiä ihmisiä jotka
Eivät kutsu kylään
Eivät ehdota mitään
Eivät lähde mukaan tekemisiin
Mikä idea tälläisessä kummiperheessä olisi🧐
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tuossa on valitettavasti tainnut käydä niin että te pidätte heirä paljon merkittävämpänä teidän elämässä kun he teitä. Jotkut tosiaan ajattelee että veri on vettä sakeampaa ja että perheyhteisöä merkitsee jotain, mutta toisia ei kiinnosta tuollaiset asiat tippaakaan.
Itse olen pitänyt juuria merkittävänä asiana, ollut kiinnostunut suvun historiasta ja ollut kiintynyt sukulaisiin. Myöhemmin kuitenkin ymmärsin että useampi on kukin omalla tavallaan kieroon kasvaneita ja olisi pitänyt ymmärtää se vuosikymmeniä sitten heissä roikkumisen sijaan. Elämässä on sukulaisista enää ne joiden kanssa olisi ystävä muutenkin. Jotkut muut palaavat silloin tällöin valtapeleineen pitämään yhteyttä mutta ovat myrkyllisiä ihmisiä.
Älkää nyt hyvät ihmiset tehkö elämästä noin vaikeaa vain siksi, että "on ollut tapana". Pyydätte kummeiksi just niitä, ketä haluatte. Pitääkö kaikki tehdä aina niin kuin on ollut tapana?
Sitten vielä noista esimerkeistä. Eli siis eivät kutsu teitä ollenkaa, vai eivät vaan kutsu yhtä aikaa toisen sisaruksen perheen kanssa? Ymmärrän hyvin, ettei halua kahta perhettä kerrallaan kylään, koska onhan sellaisen porukan kestitsemisessä jo aika iso homma. Mutta jos ei teitä pyydä ollenkaan, niin se on tietysti vähän hassua. Jos te kuitenkin pyydätte heitä?
Ymmärrän myös hyvin, ettei jaksa auttaa remontissa. Ette vaikuta niin läheisiltä, että oikeasti voisit tietää, mikä heillä on tilanne. Lomailu - oli se sitten aikuisten kesken tai lasten kanssa - on vähän eri asia kuin auttaa sukulaista remontissa. En itse ajattelisi sellaista pelkästään lomana, se ei riittäisi minulle palautumiseen mitenkään. Meilläkin on tällä hetkellä se tilanne, että jos joku pyytäisi meitä 2 päiväksi auttamaan remontissa, niin ei todellakaan onnistuisi. Päivä vielä ehkä liikenisi jostain viikonlopusta, mutta ei kahta, ainakaan peräkkäin. Voiko myös olla, että ajattelevat, etteivät osaa auttaa? Ei kaikki osaa remontoida, ja toki varmasti jokainen tekemällä oppii, mutta he voivat myös ajatella, ettei siitä juuri ole apua, jos jonkun pitää kuitenkin olla kädestä pitäen opastamassa. Mutta todennäköisempänä vielä uskon juuri tuohon, että ei vaan jaksa. Kaikilla ei ole samanlaiset voimavarat kuin toisilla, vaikka elämäntilanne olisi näennäisesti samanlaiset. Sitten vielä, onko mahdollista että he kokevat, että eivät ole saaneet apua teiltä? Ihan vaan herättelen miettimään, en syytä enkä syyllistä.
Oikeasti, perustatko henkilön välittämisen tason siihen, miten hän reagoi johonkin somepostauksiin? Nyt please, joku tolkku. Some ei ole elämä.
Tuo viimeinen esimerkki on toki vähän outo. Mutta ehkä he vaan kokevat, että ette ole niin läheisiä, että he haluaisivat juuri teidän kanssa lähteä, vaan lähtevät mielummin keskenään tai saavat idean lähteä jonkun muun kanssa? Ei tuostakaan nyt varmaan kannata loukkaantua. Vaikuttaa vähän siltä, että teillä on joku pakonomainen tarve olla läheisiä tämän perheen/pariskunnan kanssa, mutta heillä sitä tarvetta ei ole. Tyrkytättekö seuraanne heille? Millaisissa merkeissä näette ja onko yhteydenpito molemminpuolista? Minusta on ihan ok, että annetaan sisarussuhteidenkin lopahtaa, jos niin on käydäkseen. Toki väleissä kannattaa pysyä, mutta jos ei oikeasti ole mitään muuta yhteistä kuin se että sattuu olemaan sukua, niin miksi väkisin yrittää olla ylimpiä ystävyksiä? Turhaan vaan luotte itsellenne, ja mahdollisesti heillekin stressiä.
Ehdottaisin, että pidätte nyt yllä sellaisia välejä, että olette yhteyksissä, mutta ette odota näiltä toisilta mitään "extraa" tai mitään, mitä ette odottaisi vaikkapa työkaverilta. Ei mitään avunpyyntöjä, ei yhteisiä lomia, ei yökyläilyjä (ellei ne tälläkin hetkellä onnistu hyvin). Jos pyydätte kylään, pyytäkää rennosti vaikka kahville tai leikkitreffeille, jos lapset on sen ikäisiä että se on hyvä idea. Ja ihan vaikka normaalina viikonloppuna, ei niin, että heille tulee olo, että ovat pakotettuja viettämään joulun tai juhannuksen teidän kanssa, jos se ei ehkä olisi heidän ensimmäinen valinta. Ymmärrä se, että heille ette ole ne läheisimmät henkilöt. He voivat haluta pitää teidät elämässään, mutta se ei silti tarkoita, että he haluaisivat tehdä mitä tahansa teidän kanssanne.