Vauva - miten nopeasti?

Olimme olleet puolisoni kanssa neljä vuotta yhdessä, kun päätimme ajan olevan oikea perheenlisäykselle. Itse olin tuolloin hiukan alle 30-vuotias, ja mieheni minua jonkin verran vanhempi. Ei kaduta, aika oli oikea, ja pelivaraakin iän puolesta oli, koska vajaat kaksi vuotta lopulta meni, että edes tärppäsi.

Me ei alusta asti käytetty ehkäisyä. Raskaaksi tulin kolmen kuukauden kohdalla.

Seurustelimme 18 vuotiaasta lähtien, tapasimme eka vuonna yliopistossa.

Yhteen muutimme kahden kuluttua eli kaksikymppisenä, opiskelija asuntoon.

Minä valmistuin 22  vuotiaana ja mieskumppanini pari vuotta myöhemmin, silä hän kävi opiskelujen loppuvaiheessa työssä jatkuvasti.

Meidät vihittiin kun olin 27 vuotias. Kaksi vuotta myöhemmin aloin odottaa lasta, ja sain lapsen vajaat kolmikymppisenä.

Minulla meni kaikki ns. nappiin. Juuri tuolloin olin kypsä ja valmis lapsen saamaan.  Molemilla oli vakinainen työ ja elämä oli järjesyksessä.

Vaikka niin usein mainostetaankin, että lapset tulisi tehdä hyvin nuorena, niin itse en ole samaa mieltä.  Jotenin pitää olla tietty pohja elämässä, varmuus kumppanista ja siitä, että kykenee ja jaksaa olla, elää ja antaa lapselle koti ja rakkaus ja se vanhemmuus, taloudellinenkin turvallisuus.

Mutta niinkus aina, olemme vain ihmisiä ja yksilöitä, se mikä sopii joillekin ei sovi joille kuille muille.  Noin kokonaisuutena kuitenkin sanoisin, että lapsen hankkimisessa ei kannattaisi kiirehtiä.  Vahinko raskaudet ovat tietenkin asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelimme 18 vuotiaasta lähtien, tapasimme eka vuonna yliopistossa.

Yhteen muutimme kahden kuluttua eli kaksikymppisenä, opiskelija asuntoon.

Minä valmistuin 22  vuotiaana ja mieskumppanini pari vuotta myöhemmin, silä hän kävi opiskelujen loppuvaiheessa työssä jatkuvasti.

Meidät vihittiin kun olin 27 vuotias. Kaksi vuotta myöhemmin aloin odottaa lasta, ja sain lapsen vajaat kolmikymppisenä.

Minulla meni kaikki ns. nappiin. Juuri tuolloin olin kypsä ja valmis lapsen saamaan.  Molemilla oli vakinainen työ ja elämä oli järjesyksessä.

Vaikka niin usein mainostetaankin, että lapset tulisi tehdä hyvin nuorena, niin itse en ole samaa mieltä.  Jotenin pitää olla tietty pohja elämässä, varmuus kumppanista ja siitä, että kykenee ja jaksaa olla, elää ja antaa lapselle koti ja rakkaus ja se vanhemmuus, taloudellinenkin turvallisuus.

Mutta niinkus aina, olemme vain ihmisiä ja yksilöitä, se mikä sopii joillekin ei sovi joille kuille muille.  Noin kokonaisuutena kuitenkin sanoisin, että lapsen hankkimisessa ei kannattaisi kiirehtiä.  Vahinko raskaudet ovat tietenkin asia erikseen.

Oho, tosi pitkä kaari alusta vauvaan. Tosin nuorilla on aikaa tuohon, kun taas 30+ iässä edetään nopeammin. Monella myös tulee ero siitä nuoruuden suhteesta 5-6 vuoden jälkeen.