Millä perusteella päädyit nykyiseen asuntoosi?

Äitini ei tarvinnut enää näin paljon tilaa. Ostimme aluksi puolet talosta, kun elämäntilanne ei muuta sallinut, myöhemmin loput. Ilman täydellistä sijaintia en olisi tätä taloa valinnut, vaikkei tässä mitään varsinaista vikaakaan ole. Tyytyväisiä ollaan.

En oikeastaan edes ajatellut asiaa silloin sen kummemmin vaan lähinnä puhdas sattuma ja piti olla väliaikainen ratkaisu. En siis mitenkään ajatellut että tämä olisi jotenkin pysyvä koti tai että asuisin tässä vielä "aikuisena". Noh, tässä sitä ollaan jumissa edelleen 25 vuoden jälkeen ja keski-ikäisenä ja oikeasti vihaan tätä kämppää. Tai siis tätä sijaintia ja naapureita. Ja sitä ettei ole omaa saunaa eikä pihaa eikä takkaa. Eikä tilaa.

Vuokra-asunnon valinnassa ratkaisi sijainti Helsingin kantakaupungissa kivalla kadulla, sopivasti neliöitä ja kohtuullinen hinta. Etsin hyvää äänieristystä ja siinä mielessä tämä asunto on ollut raastava pettymys. En olisi uskonut että 1920-luvun talossa voisi olla näin olemattoman huono äänieristys. Kuuluu kaikki ylhäältä, alhaalta, sivulta ja porraskäytävästä.

Mun mies asui täällä.

Olen erittäin tyytyväinen. Hyvä ja rauhallinen alue, lyhyt kadunpätkä (=hyvin vähän liikennettä), palvelut lähellä, sopivan kokoinen metsään rajautuva tontti. Luonto ympärillä.

Mies omisti tämän ja omistaa edelleen. En siis tehnyt mitään asuinpaikkavalintaa, valitsin miehen.

Omistamani asunnon ostin sijainnin perusteella.

Uusperhe, kodin sijainti optimoitiin tarkasti siten ettå kaikki lapset pääsevät julkisilla kouluun ja harrastuksiin. Alun perin asuttiin vastakkaisilla puolilla kaupunkia, nyt aika lailla aikaisempien kotien puolivälissä. Kalliit neliöt mutta edulliset matkakulut ja jokaisella lapsella kuitenkin oma pieni huone. Asunnon kunnosta jouduttiin tinkimään esim keittiö on varmaan 30 v vanha.

Sain kenkää työsuhdeasunnosta kun määräaikainen työsuhde päättyi. Pistin hakupaperit Espoon kaupungille ja VVO:lle. Se oli 1993 ja Lumolla asun edelleen.😀

Tarpeeksi tilava, kattiloita ei tarvitse säilyttää eteisessä.

Rakensin tämän tähän.

Sijainti ja neliöt, mutta kyllä se oli ennen kaikkea hinta joka ratkaisi. Meillä oli tosi pieni budjetti, meni kaksi vuotta että löytyi tämä. Asuntoesittelyssä todettiin että ehkä ihan ok eli ei mitään erityistä tunnetta siitä että juuri tämä pitäisi saada.

Mutta remonttien jälkeen (vuosien aikana tehty pikkuhiljaa) tämä on oikein mieleinen enkä oikeim osaa nähdä meitä asumassa missään muuallakaan.

Olin asunnoton ja tuttavan tuttavalla oli yksiö pk-seudulla vuokralaista vailla. Kun saatiin vuokrakin sovittua hyvin kohtuulliseksi alueen hintatasoon nähden, ei kauaa tarvinnut miettiä. Kolme vuotta olen tässä nyt ollut ja olen nyt tyytyväisempi kuin ihan alussa.

Alussa mietitytti kuinka sopeudun asumaan yksiössä ja saan sen sisustettua sellaiseksi, että se tuntuisi kodilta eikä joltain hotellihuoneelta keittiösyvennyksellä varustettuna. Hyvin olen sopeutunut ja tykkään kovasti myös sisustuksestani. 🙂 Enää en mieti tätä väliaikaisratkaisuna, vaan mielelläni jatkan tässä asumista seuraavatkin kolme vuotta, miksei enemmänkin, ellei elämäntilanne muutu.

Sijainti ja valtava piha ratkaisi meillä. Neliöitä saisi olla enemmän, mutta ihana, vehreä ja suojaisa piha korvaa tilan puutetta. Lisäksi tästä pääsee takapihalta suoraan metsään, kauppaan on vain 1.5km, ja naapurit on huippumukavia (neljän asunnon rivari). Muutkaan naapurit ei harrasta bilettämistä eikä örveltämistä, joten elo on varsin leppoisaa ja rauhallista. Jos hyvin käy, tässä asutaan vielä eläkeiässä :)

Sijainti. Työt hyvässä tilassa, haluamaani taloyhtiöön tuli asunto myyntiin.

Ostettiin asunto, perkeleesti velkaa, meni alle 6 kk ja alkoi korona ja työt meni.

Saan just ja just maksettua lainaa.

Oon myynyt kaikkea fb.ssä, käynyt leipäjonossa, hakenut töitä virheesti. Liiton päivät kestää n 2 v. Vielä ei oo kylmä hiki oksalla, 1,5 v päästä on.

Asunto on täydellinen.

Se on osittain hämärän peitossa. Huomasin vain, että kaikki huonekaluni ovat täällä, ja avaimet käyvät oveen. Siitä sitten päättelin, että asun täällä. Niin kai sitten. 12 vuotta on kulunut, eikä vastaväitteitä ole esiintynyt. Täällä olen ja tänne jään, ellen sitten voita täyspottia Eurojackpotissa. Sitten en kyllä tiedä mitä teen.

Ihastuttiin asuntoon jo kuvien perusteella ja näytössä tiesin, että tämä on se oikea. Asunto oli aika lailla täydellinen niin sijainniltaan kuin ominaisuuksiltaankin. 

Näin jälkeenpäin ollaan kyllä tultu siihen tulokseen, että asunto on vähän turhankin hyvä. Nyt olisi tarve ostaa ensiasunto perhekoon kasvaessa mutta kaikki tuntuvat huonommille vaihtoehdoille. Jos tämän asunnon voisi ostaa ja lisätä yhden makuuhuoneen, niin ei varmaan muutettaisi mihinkään.

Sijainti, neliöt, pohja, hinta.

Alue oli ennestään tuttu ja seuraavan asunnon halusin sieltä.

Sijainti ja sopi budjettiin, tilaa olisi voinut olla vähän enemmän mutta sijainti ole tärkeämpi kriteeri kuin asunnon koko. 

Asuttu tässä nyt 9 vuotta ja perhe on kasvanut joten tilan tarve on kasvanut entisestään mutta vielä ollaan sinnitelty. 

Tämä oli aika nopea ratkaisu. Kävin vuokrafirman toimistolla, ja tämä asunto sattui olemaan vapaana. Kävin katsomassa asuntoa saman tien ja päätin ottaa sen. Vuokrasopimus kirjoitettiin seuraavana päivänä. Olen asunut tässä nyt 6 vuotta. Ei ole unelmakotini eikä -alueeni, mutta rauhallinen talo ja hyvä sijainti eli ei ole valittamista. Muutan ehkä isompaan asuntoon joskus.

Vierailija kirjoitti:

Sijainti. Työt hyvässä tilassa, haluamaani taloyhtiöön tuli asunto myyntiin.

Ostettiin asunto, perkeleesti velkaa, meni alle 6 kk ja alkoi korona ja työt meni.

Saan just ja just maksettua lainaa.

Oon myynyt kaikkea fb.ssä, käynyt leipäjonossa, hakenut töitä virheesti. Liiton päivät kestää n 2 v. Vielä ei oo kylmä hiki oksalla, 1,5 v päästä on.

Asunto on täydellinen.

Itse oli asunut vuoden uudessa unelmakodissa kun työnantaja ilmoitti yllätyksenä yt-neuvotteluista. Osa toiminnoista lakkautettiin kokonaan, näihin kuului organisaatio jossa olin töissä. Uutta työtä ei ole löytynyt, eikä näin korona-aikaan tule löytymäänkään. Tuskin sen jälkeenkään.

Ostettiin isompi asunto kun lapset oli kouluiässä. Nyt ne on jo kolmekymppisiä ja omillaan.